Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Äärisuvaitsevista nykytaistolaisista

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 12.2.2012 16:43

Sauli Niinistön voitettua presidentinvaalit osa väestöstä on yhä raivoissaan kun Pekka Haaviston puolesta kehdattiin kampanjoida. Hänen todellisesta ja kuvitellusta kannattajajoukostaan käytetään nimitystä ”suvaitsevaisto” ja samaan hengenvetoon jauhetaan ahkerasti ”taistolaisista”.

Nämä tämän päivän ”taistolaiset” ovat kai Haaviston tukikonserteissa esiintyneitä muusikoita ja muita artisteja. Ilmeisesti Anssi Kela ja Mikko Kuustonen ovat taistolaisia. Ultra Bra nyt varsinkin.

Miksi puhutaan ”suvaitsevaistosta” tai ”äärisuvaitsevaistosta”, mitä poikkeuksellisen äärimmäistä he suvaitsevat? No tietenkin homoja. Homoseksuaalinen kanssakäyminen on ollut Suomessa laillista vuodesta 1971, tautiluokituksesta se poistettiin 1981. Joka tapauksessa 2012 terveiden, lakia noudattavien ihmisten tasa-arvon ajaminen on äärisuvaitsevaisuutta.

Entä keitä ovat ”taistolaiset”? He olivat 1970- ja 1980-luvuilla Suomen Kommunistisen Puolueen vähemmistösiipi.

He pysyivät enemmistöä puhdasoppisemmin Neuvostoliiton kommunistipuolueen linjoilla. Jokainen Kepusta vasemmalle ei siis ollutkaan UKK:n aikaan taistolainen, alkaa mennä lähihistoria monimutkaiseksi. SKP:kin sittemmin hajosi, ja jopa nimeä nykyisin kantava puolue on ottanut etäisyyttä ns.taistolaisuuteen.

Onhan vanhoja taistolaisia vielä, eikä jokainen ole edes muuttanut mielipiteitään. En kuitenkaan usko, että suvaitsevaista telaketjutaistolaisuutta kauhistelevat tarkoittavat heitä. Ilmeisesti ajatellaan, että suvaitsevaisto on mielipiteiltään taistolaista.

Taistolaisethan suvaitsivat valtavasti homoja. Ei kun eivät. Neuvostoliitossa homous oli rikos Stalinista Gorbatshoviin saakka. Taistolaiset olivat umpihomofobista porukkaa, jonka karvaiset miehet saivat vapaasti sekstailla vain naisten kanssa. Pirkko Saisio joutui ottamaan liikkeeseen etäisyyttä, koska ei ollut oikeaoppisesti hetero. Toimittaja Max Rand joutui Neuvostoliitossa olemaan hiljaa suhteestaan Setan Jorma Hentilään, koska neuvostokommunismissa ei ollut homoja. Hän pystyi tulemaan kaapista vasta 1980-luvulla.

Äärisuvaitseva taistolainen on eräiden konservatiivien raivoissaan kehittämä satuolento, ja sellaisena erityisen naurettava. Haavistolaisuutta ymmärtääkseen kannattaa tutustua 1970-luvun jälkeiseen historiaan, silloin nousi politiikkaan mm. niin sanottu Vihreä liitto.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

”Tapanainen”, päättelyäsi noudattaen Jussi Halla-aho on henkilökohtaisesti vastuussa Breivikin teoista järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan, koska Breivikiä innoittivat kirjoitukset sivuilla, joille myös Halla-aho kirjoittaa.

Tämä päättelyvirhe on muotoa ”guilt by association”, eli mielleyhtymillä syyllistäminen.

tulenheimon päättely on varsin huonoa. Tapanainen ei väitä ketään vastuulliseksi. Hän käsittääkseni kiinnittää huomion siihen, että varsin halveksittava ja inhottava taistolaisporukka on löytänyt uuden kodin vihreistä ja että tämä tarjoaa mielenkiintoista informaatiota siitä, mitä vihreys käytännössä edustaa ja tarkoittaa.

En lähde tämän enempää asiasta inttämään. Eiköhän tästä keskustelusta johtopäätöksensä pysty jo vetämään. Hyvää päivänjatkoa itse kullekin.

No kas, mitäpä siitä inttämään, kun 45 prosenttia äänestää vihreitä ja varmaan n. 55 prosenttia punaisia. Siitä termi punavihreä.

Nuorempien nimittely taistolaisiksi perustuu siihen, että vihreitä äänestävät myös ne, jotka olisivat äänestäneet taistolaisia, jos olisivat syntyneet oikealla vuosikymmenellä.

Sillä vuosikymmenellä, jolla suvaitsevaisuus tarkoitti rauhanohjuksia ja internationalismia eikä monikulttuurista eurostoliittoa.

Vaaleissa olin vilpittömän vahingoniloinen siitä että Väyrys- ja Soiniuhka saatiin torjuttua.

Nimimerkin ”Tiili” kommenttiin on syytä kiinnittää huomiota. ”Tiilin” kommentissa on tiivistettynä juuri se, miten historiallista ilmiötä yritetään käyttää hyväksi omien poliittisten vastustajiensa mustamaalaamiseen nykypäivässä. Juuri tämä on historian väärentämistä.

Taistolaiset eivät muutu vihreiksi eivätkä vihreät taistolaisiksi väittämällä taistolaisia ”vihreiksi” tai vihreitä ”taistolaisiksi”. Sen sijaan taistolaiset olivat osa eri aatesuuntausta ja eri aikakautta: 1970-luvun äärivasemmistoa.

Vihreät eivät ole 1970-luvun ääri- tai muunkaan vasemmiston aateperillisiä, vaan vihreiden juuret ovat 1980-luvun alun vaihtoehtoliikkeissä. Vihreät nimen omaan syntyivät vaihtoehtona sekä vasemmistolle että oikeistolle.

Taistolaiset olivat 1970-luvulla omassa puolueessaan SKDL:ssä vähemmistösiipi, eivätkä enemmistössä edes omiensa keskuudessa. Heidän puolueestaan tuli myöhemmin vasemmistoliitto. Vihreässä liikehdinnässä sen sijaan oli alunperinkin aivan eri tahoja edustettuina kuin 1970-luvun ääri- tai muitakaan vasemmistolaisia.

Aivan varmastikin osa entisistä taistolaisista on sittemmin siirtynyt äänestämään vihreitä. Niin tekee myös osa entisistä Suomen sisällissodan valkoisten jälkeläisistäkin. Kumpikaan näistä historian vaiheista ei kuitenkaan määritä vihreitä sen enempää tai vähempää kuin natsit määrittäisivät 2010-luvun Saksan kristillisdemokraatteja.

Demokraattisessa maassa kaikki ovat vapaita äänestämään, kuten haluavat. Niinpä entisten taistolaisten äänestyskäyttäytyminen ei varmastikaan tee vihreistä yhtään enempää taistolaisia kuin vaikkapa Halla-ahon nykyisten äänestäjien äänestyskäyttäytyminen tekisi perussuomalaisista breivikiläisiä. Tällaiset asiattomat vihjailut ovat juuri sitä mielleyhtymillä syyllistämistä, josta tässä ketjussa on jo puhuttu. Sellaisen tarkoituksena on vain ja ainoastaan poliittisten vastustajien mustamaalaaminen. Sitä ei pidä hyväksyä, ja vielä torjuvammin tulee suhtautua pyrkimyksiin väärentää historiaa.

Jarla sanoi osuvasti: ”Sauli Niinistön voitettua presidentinvaalit osa väestöstä on yhä raivoissaan kun Pekka Haaviston puolesta kehdattiin kampanjoida.” Nämä vaalit tulevat ainakin itselleni jäämään mieleen paitsi toisen (2) ehdokkaan poikkeuksellisen fiksusta, hyvästä ja rauhallisesta esiintymisestä niin myös asenteeltaan poikkeuksellisen huonoista voittajista ja hyvistä häviäjistä.

Tuleva presidenttimme ei ollut keneltäkään äänestäjältään kuullut mitään homoherjoja Haaviston suuntaan ja osa muustakin pääkaupunkiseudun väestä ainakin omien vakuuttelujensa mukaan elää harhassa, jonka mukaan sen homoudella ei olisi ollut mitään tekemistä vaalituloksen kannalta. En minäkään usko, että Haavisto olisi nämä kisat voittanut, mutta kyllä asia näkyi siinä, miten selvä Niinistön voitto oli ja miten alhaiseksi toisen kierroksen äänestysprosentti jäi. Jos nettikeskustelut eivät riitä todisteeksi ja oman työpaikan kahvipöydässäkin on ollut hipihiljaista vaalien aikaan, niin suosittelen selaamaan maakuntalehtiä sekä vaalien aikaan että nyt viikko jälkeenpäin.

Esimerkiksi painetussa Ilkassa on vaalien aikaan ja jälkeen julkaistu avoimesti omalla nimellä ja tittelillä pitkiä mielipidekirjoituksia, joissa on mm. pelätty ”hämyisiä nahkahousuklubeja”, ilmoitettu ettei kukaan meistä ole syntynyt homovanhemmista ja viimeksi sokerina pohjalla moitittu vakavissaan Haavistoa, kun ei valtion rahoja säästääkseen luopunut presidenttikisasta heti ensimmäisen kierroksen päätteeksi. Tämän viimeisen älykkään ja maamme demokraattisia arvoja kunnioittaneen kommentin esitti kolumnissaan Lauri Tähkän menettäneen Elonkorjuu-yhtyeen soittaja, joten Niinistökin sitten sai vielä yhden hurmostaiteilijan riveihinsä…

Ilmeisesti tiukka vaalitulos kuusi vuotta sitten jätti osaan Niinistön kannattajista sellaisen kalvavan katkeruuden tunteen, josta ei ole nyt ollut helppo päästä eroon, vaikka onkin vihdoin selvitty voittajiksi. Muuten en ymmärrä, miksi nämä tahot nyt edelleenkin vaalien jälkeen haukkuvat väistyvää presidenttiä ja jopa vaalit hävinnyttä ehdokasta ja tämän kannattajia joka käänteessä. Onko siitä Niinistöstä tosiaankin niin vaikea keksiä mitään aidosti ja itsessään hyvää sanottavaa, että kaikki energia tulee suunnata muiden mustamaalaukseen?

tulenheimollla on kyllä kiitettävän ihanteellinen kuva politiikasta, ihmisistä ja heidän tarkoitusperistään. Mutta vastaako se todellisuutta……vihreidenkään osalta?

Ihmisillä, joita politiikot toki ovat, kun on usein tapana puhella yhtä ja tehdä toista. Jos esim. vaimosi pettää sinua ja kiinni jäätyään vannoo rakkauttaan, niin kumpaa uskot, hänen tekoaan vai puheitaan?

Usko tai älä mutta käytännössä yllättävän moni uskoo ennemmin niitä puheita ja vakuutuksia kuin tekoja. Jos siis ns.taistolainen yhdessä hetkessä päättää vaihtaa väriä vihreäksi, niin on oikeastaan aika naivia suoralta kädeltä uskoa hänen vakuuttelujaan. Vasta aika ja hänen toimintansa tulevat näyttämään oliko se vihreys aitoa vai sanahelinää, pelkkää naamiota.

Kun SKP kiellettiin niin kommunistit perustivat Suomen sosialistisen työväenpuolueen, joka osallistui vuoden 1922 eduskuntavaaleihin. Vuonna 1923 puolue kuitenkin lakkautettiin. Tilalle perustettu Sosialistinen työväen ja pienviljelijäin vaalijärjestö sai toimia vuoteen 1930 asti. Äänestäjät eivät vaihtuneet.

Kun SKDL(mukana SKP) meni konkurssiin niin perustettiin Deva ja edelleen Vasemmistoliitto. SKP enemmistöläiset siirtyivät Vasemmistoliittoon ja puolet taistolaisista. Toinen puoli taistolaisista ryhtyi kannattaman vihreitä. Kai he katsoivat poliittisen kotinsa löytyvän sieltä.
En ”minä mittä syyllist kaippa”, totuutta mä kaippa ilman Breivikiä.

tulenheimo teeskentelee ettei ymmärrä sitä, minkä kaikki muut näyttävät ymmärtävän: Aina on totalitarismiin taipuvaisia ihmisiä. Yhdessä vaiheessa he ryhmittyivät taistolaisiksi, mutta kun liike ja aate hiipui, he valitsivat uuden ryhmittymän. Koska se oli vihreät, voimme päätellä jotain epämiellyttäviä asioita vihreästä liikkeestä. Lisäksi on varsin paljon empiiristä aineistoa vihreiden toiminnasta. Se tukee kuvaa vihreistä totalitaristisena liikkeenä, jossa entisillä taistolaisilla on mukavat oltavat.

”Taistolaiset eivät muutu vihreiksi eivätkä vihreät taistolaisiksi väittämällä taistolaisia ”vihreiksi” tai vihreitä ”taistolaisiksi”.”

Ei tarvitse väittää. 45% taistolaisista ihan itse kertoo äänestävänsä nykyään vihreitä. Minusta se kertoo karua kieltään siitä, mikä nykyisistä puolueista on lähimpänä näitä ihmisiä.

Myönnän, että argumentti on lokaamista koska taistolaisuus on jokseenkin typerintä mitä ihmiset tietävät vasemmalla reunalla tapahtuneen. Toisaalta taistolaiset eli nykyiset vihreät ja vasemmistoliittolaiset + nykyinen presidenttimme, Seta-aktiivi ja EEV:n vastustaja Tarja Halonen herkästi nimittelevät perussuomalaisia rasisteiksi ja korostavat, kuinka rasistit ovat löytäneet kodin perussuomalaisista. Tämä päättelyvirhe on muotoa ”guilt by association”, eli mielleyhtymillä syyllistäminen.

Jutun kirjoittaja yritti ovelasti väistää ”taistolaisuusvertauksen” kirjoittamatta yhtään Haaviston kulttuuribandwagonin hullunkurisesta laumahenkisyydestä sekä fanaattisuudesta. Kyseessä on kulttuuristalinismiin verrattavissa olevasta halusta tölväistä tuota ”pirun porvaria ja konservatiiviä” kun järjestelmää ei muuten pystytä kaatamaan eikä globalisaatiolle voida mitään. Näin ollen aikamme kulttuurifanaatikot keskittyvätkin poliittisesti korrektien marginaaliryhmien puolesta mäyhäämiseen vaikka lainsäädännöllisesti heidän asiansa on jo aikoja sitten hoidettu.

Kehottaisin ihmisiä kiinnittämään huomiota juuri siihen voimattomuuteen jota kulttuurifanaatikot tuntevat globalisaation paineessa. Juuri se on johtanut tähän heidän touhottamiseen. Kun ei suurille asioille voida mitään niin sitten mesotaan pienemmillä asioilla jotta tuota kirottua ”konservatiivia” voidaan ärsyttää ja omaa ”edistyksellisyyden häntää” voidaan heiluttaa.

Pressavaalien saldoksi jääkin oman kotoisen kulttuuriväkemme surkeus ja naurettava laumahenkisyys.

Tämä palsta antaa hyvää osviittaa sille, kuinka negatiivisuus ja muiden syyttely on polttoainetta isolle osalle nettikirjoittelijoista. He eivät ole minkään puolesta, vaan aina jotakin vastaan.

Tasisti, fasisti, natsi, rasisti, sovinisti, femakko, äärioikiesto/vasemmisto, anarkisti. Kyllä näitä nimityksiä riittää pilkkakirveen heiluttelijoille historiasta ja nykypäivästä. Jos ei muuta niin syytä edes vihapuheista. Ja terminhän määrittää aina käyttäjä!

Vihreän liikkeen alkujuuret ovat totalitäärisessä DDR:ssä ja useat nykyisinkin näkyvimmillä virheiden edustajista ovat olleet nuorempina taistolaisia kommunisteja, siksi nimittely jatkuu.

Uskoisin , että homoja valtion johtajia on varmasti ollut kautta historian:ei ollut aikaakaanRichard Nixonista esitettiin väite , että olisi ollut homo, ei vain ollut sitä avoimesti.Uskoisin , että Haavisto pääsi toiselle kierrokselle juuri avoimen homoseksuaalisuutensa vuoksi.Suomi ei vain vielä ollut valmis avoimesti homoseksuaaliin presidenttiin.Ehkä kuuden vuoden kuluttua?

Ja jos kerran demokratiassa eletään , niin kansalais ja-ihmisoikeudet , tasa-arvo ja sananvapus pitäisivät olla itsestään selvyyksiä.Lopulta kuitenkin päädytään aina tilanteeseen, jossa ei ole muuta mahdollisuutta kuinUskoisin , että homoja valtion johtajia on varmasti ollut kautta historian:ei ollut aikaakaan , kun esim suvaita erilaisuutta ja kanssaihmisiä.On vaikeata yrittää tai kuvitella olevansa ajotenkin muita parempi tai oikeassa.

Inttämisen ketju vetoaa ihmisiin. Edelliselle kirjoittajalle huomautettakoon, että Suomen Vihreiden juuret eivät missään tapauksessa ole entisessä DDR:ssä ja siinä määrin kuin ovat sillä alueella, ne ovat suhteissa entisen DDR:n oppositio- ja ympäristöliikkeisiin, jotka haastoivat ja lopulta Gorban tuella kaatoivat koko järjestelmän. Virallinen Suomi, erityisesti Keskusta ja demarit, sen sijaan kilpailivat DDR-ystävyydessä.

Vihreät eivät ole historiallisessa mielessä osa kommunistista liikettä ja historiallista taistolaisuutta. Nuorten Vihreiden logiikka asioiden omimisessa ja yksinkertaistamisessa poliittisiksi totuuksiksi on osin samankaltainen kuin taistolaisilla aikanaan, mutta tämä ei ole minkään marxilaisen ajatusperinteen vaikutusta vaan tietämättömyyttä sekä kaipuuta yksinkertaisten vastakkainasettelujen kautta rakennettuihin identiteetteihin.

1970-luvulla taistolaiset pyrkivät omimaan rauhan käsitteen ja yksinkertaistamaan sen Neuvostoliiton tueksi – joka ei ole meidän puolellamme, on rauhaa vastaan. Tästähän ei tuolloinkaan varmasti vallinnut minkäänlaista yksimielisyyttä, ei edes Suomessa.

Nykyiset Vihreät pyrkivät omimaan sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden ja vääntämään sen väkisin kysymykseksi jostakin avioliittolaista – joka ei kannata sukupuolineutraalia avioliittoa, se ei suvaitse moninaisuutta. Tämä on yhtä älytöntä, suorastaan nurinkurista kuin taistolainen rauhanmonopoli aikanaan, mutta se huomataan vasta myöhemmin.

Mainittakoon, että kansainvälisessä kriittisessä sukupuolentutkimuksessa on vuosia ja vuosikymmeniä nimenomaan arvosteltu tätä keskittymistä avioliittoon. Judith Butler on tunnetusti eri mieltä ja näkee tässä aivan oikein konservatiivisen normaalistamispolitiikan, joka vahvistaa käsitystä siitä, että ihmisten välisille suhteille yleensä olisi saatava valtion vahvistus, ja joka saattaa erilaiset ihmiset entistä syrjäytyneempään asemaan:

“For my part, I don’t understand why it [marriage] should be limited to two people, this appears arbitrary to me and might potentially be discriminatory; but I know this point of view is not very popular. However, there are forms of sexual organisation that do not imply monogamy, and types of relationship that do not imply marriage or the desire for legal recognition — even if they do seek cultural acceptance. There are also communities made up of lovers, ex-lovers and friends who look after the children, communities that constitute complex kinship networks that do not fit the conjugal pattern.
I agree that the right to homosexual marriage runs the risk of producing a conservative effect, of making marriage an act of normalisation…”
http://engagepodcast.blogspot.com/2009/06/is-marriage-equality-radical-enough.html

Kirjailija Hal Duncan taas ilmaisee blogissaan uhmakasta asennetta, jonka mukaan hän ei ole hakemassa kenenkään hyväksyntää omalle seksuaalisuudelleen.

“My general preference, then, is for the term ”queer” as a confrontational assertion of a sexual identity which is defiantly deviant, one which implicitly declares that ”it’s none of your fucking business who I fuck, cocksucker.”
(Hal Duncan, blogi)

Kun pilapiirtäjä alkaa keskustelijaksi, on siinä vaarana, ettei piirustelijan henkinen kapasiteetti yllä lähellekään niin pitkälle kuin joissain yksinkertaisissa piirrostarinoissa. Voi olla hyvä tai keskinkertainen piirtäjä, mutta surkea ajattelija ja keskustelija.

Onko Jarlalle tullut mieleen, että Niinistöä toisella kierroksella äänestäneet pitivät häntä yksinkertaisesti koulutuksen ja kokemuksen takia sopivampana hoitamaan presidentin tehtäviä. Seksuaalinen suuntaus ei vaikuttanut omaan valintaani. Haaviston puolesta kampanjointi oli viihdettä. Kaikilla oli hauskaa vaikka Haavisto hävisikin ja mikäs siinä. Maailmassa on aika vähän ilonaiheita.

Minua kiusasi ajatus, että jos Vihreiden presidenttiehdokkaana olisikin ollut lesbo ja hänellä hurmaava puoliso, niin mitenköhän olisi juhlittu ja peukutettu. Sellainen ehdokas ei olisi mahdollinen. Ainakin Haaviston nyt saama vanhampien rouvien tuki olisi jäänyt saamatta.

Tähän on tultu, ja tähän on myös pysähdytty…

Missä Jarla luuraa?

Näitä luetaan juuri nyt