Varo lobbaavaa virkamiestä!

Viime viikkoina mediassa on haastateltu lukuisia virkamiehiä. Useat heistä toteavat haastattelun aikana kerran tai kahdesti, että poliitikkojen tehtävä on tehdä poliittisia päätöksiä. Se on kiva myytti, jonka taakse voi piiloutua kysymyksiä ja paeta myös vastuuta aina tarpeen tullen.

Tosiasiassa ministeriöiden virkamiehet käyttävät valtaansa ja tekevät paljon töitä lisätäkseen sitä.

Vaikka suhtaudun toiveikkaasti tulevan hallituksen kykyyn parantaa maan taloutta ja yritysten toimintaedellytyksiä, minua huolestuttaa se, että suurella osalla tulevaa hallitusta ei ole kokemusta ministeriöiden toimintavoista. Jos poliitikot eivät ole tarkkana, virkamiehillä on oivallinen tilaisuus haalia itselleen lisää valtaa.

Sinänsä virkamiesvalta asia ei ole paha: virkamiehillä on valtavasti tietoa ja kokemusta, joita poliitikoilta puuttuu. Heillä on kuitenkin myös asenteita, pinttyneitä ajatusrakennelmia ja oman erityisalan hyvin kapea näkökulma, josta käsin maa näyttää aivan erilaiselta kuin muualta katsottuna.

Ministeriöt myös kilpailevat keskenään: Kun esimerkiksi valtiovarainministeriö haluaa poistaa yritysten starttirahajärjestelmän tehottomana, sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, ettei uusien yrittäjien sosiaaliturvasta tarvitse huolehtia, koska starttiraha korvaa kaiken. Kumpikin osapuoli lobbaa omaa kantaansa.

 

Omien näkökulmien syöttämiseen on monia hyviä keinoja.

Virkamiehillä on taipumus tarjoilla poliitikoille erilaisten selvitysten ja keskustelujen tuloksia totuuksina aina sen mukaan, mikä virkamiestä miellyttää.

STM:n vakuutusosasto kertoo ”selvittäneensä” työryhmässä ansiosidonnaisen työttömyysturvan muuttamista starttirahaksi, ja tulleensa siihen tulokseen, ettei se ole hyvä idea. Se jää vakuutusosastolta kertomatta, että työryhmään osallistuivat omia kulujaan vahtivan vakuutusosaston lisäksi asiaa periaatteellisista syistä vastustavat ammattiliittojen edustajat. Yhdessä nämä tahot pohtivat asiaa ja tulivat aivan eri tulokseen kuin monet poliitikot.

Nyt tämä omia etujaan ja ajatusmallejaan ajaneen ryhmän mietintö on muuttunut selvitetyksi totuudeksi, johon keskusteluissa vedotaan. Tulevat, mahdollisesti kokemattomat ministerit eivät muilta töiltään ehdi kaivaa ”selvityksen” taustoja, vaan joutuvat nielemän sen sellaisenaan.

Epämääräisten mietintöjen muuttaminen totuudeksi on vain yksi kokeneen virkamiehen silmänkääntötemppu. Toinen kätevä keino on kokonaan uuden tutkimuksen teettäminen, jos vanha selvitys antaa vääriä tuloksia.

 

Yrittäjien starttiraha on Helsingin Sanomien mukaan leimattu viimeisimmässä valtiovarainministeriön teettämässä selvityksessä tehottomaksi yritystuen muodoksi.

Vuonna 2012 julkaistussa työ- ja elinkeinoministeriön selvityksessä oli hyvin erilainen näkökulma:

”Starttirahalla perustettujen yritysten eloonjäämisasteet olivat yleisiä yritysten eloonjäämisasteita korkeampia. Olennainen tulos oli myös se, että vaikka starttirahaa kritisoitiin määrältään ja kestoltaan pieneksi, sillä koettiin olevan tärkeä yrittäjyyteen kannustava vaikutus. Toisaalta kolme neljästä niistä henkilöistä, joille starttirahaa ei ollut myönnetty, on kuitenkin perustanut yrityksen ilman starttirahaa. Starttirahalla aloittaneet yrittäjät ovat kuitenkin saaneet usein aikaan laajempaa yritystoimintaa kuin ilman starttirahaa aloittaneet yrittäjät.”

Kaikilla ministeriöillä on omat päämääränsä. On hyvä muistaa, että valtiovarainministeriön tavoite on kerätä mahdollisimman paljon veroja. Silloin verohelpotukset ovat lähtökohtaisesti pahoja.

Esimerkiksi elintarvikkeiden alennettu alv-kanta on ministeriön arvion vain muutaman alan yritykselle suunnattu tehoton yritystuki, joka pitäisi poistaa. Pienten palveluyritysten näkökulmasta ruoan hinnan nousu leikkaisi kaikkea muuta kulutusta usealla eri alalla.

Samoin kävisi, jos maataloutta ei tuettaisi ja tuottajahinnat nousisivat. Jos taas energiaa runsaasti käyttävän teollisuuden verohelpotuksista luovutaan, suomalaisten tuotteiden hinta maailmalla nousee entisestään.

 

Yritystuet ja ovat monimutkaisia ja järjestelmä on tehoton ja kaipaa uudistamista.

Kun asiantuntijoita ja virkamiehiä kuullaan, poliitikkojen – ja myös toimittajien – pitäisi aina kysyä itseltään, miksi tämä ihminen näkee asian näin.

Poliitikot kun eivät ole ainoita poliittisia olentoja valtakunnan koneistossa.