Työtön entinen yrittäjä käy ennen vaaleja kirjeenvaihtoa valtaa havittelevien poliitikkojen kanssa ja koettaa ymmärtää syitä ja seurauksia Syrjästä käsin.

Valtio voi luoda työpaikkoja

A. Toivola
Blogit Syrjässä vaaleista 12.5.2015 14:07

Vaalikeskusteluissa huippupoliitikot olivat yksimielisiä siitä, ettei valtio voi luoda työpaikkoja. Se voi vain muokata olosuhteita niin, että yritykset pystyvät työllistämään lisää väkeä.

Olen täysin eri mieltä: valtio voisi toiminnallaan luoda työpaikkoja, vaikka ne syntyisivätkin yrityksiin. Virkamiesten ja poliitikkojen pitäisi kuitenkin uskaltaa ensin kysyä neuvoa asiantuntijoilta.

Oikeat työttömyyden ja yrittämisen asiantuntijat eivät ole tohtoreita, talousasiantuntijoita eivätkä yritysjohtajia. Yritysjohtajat ja pankkimiehet kannattaa unohtaa, mutta jos poliitikot välttämättä haluavat puhua tohtoreiden kanssa kannattaisi etsiä edes sellainen tohtori, joka on kysellyt asioita todellisilta asiantuntijoilta: niiltä jotka ovat jääneet työttömiksi ja epäonnistuneet yrittäjinä. He tietävät, mikä on mennyt pieleen ja mitä olisi tarvittu, jotta olisi mennyt paremmin.

Koska olen yksi monista asiantuntijoista, haluan neuvoa pääministeriä ja seuraavaa työministeriä, kuka hän sitten lieneekin. Oman yritystoimintani epäonnistumisen syyt tuovat esiin konkreettisia keinoja, joilla yritystoimintaa ja uusia työpaikkoja voitaisiin luoda.

Olin yksinyrittäjä. Yksin ja yrittäjä. Yksinyrittäjä on yksin, koska ei löydä muita. Ei löydä muita, vaikka heitä on ympärillä 350 000 ja vähän ylikin – sellaisia taitavia ihmisiä, jotka osaisivat juuri niitä asioita, joita itse ei osaa. Niitä asioita, joiden puutteen vuoksi yritys ei koskaan oikein lähde lentoon.

Olin ja olen edelleen erittäin taitava tekemään yritykseni ydintoimintaa. Samaa voi sanoa monista muista tuntemistani pienyrittäjistä. Niistäkin, joiden yritys ajautuu vääjäämättä kohti konkurssia.

Laman ote kuristi oman liiketoimintani kannattamattomaksi. Olisin kuitenkin saattanut pärjätä, jos rinnallani olisi ollut osaava markkinoija ja talousstrategi.

Eräs yrittäjäystäväni puolestaan ei pärjää, koska hänen alansa edellyttää työtiloja ja laiteinvestointeja. Jo lainan saaminen on tekee tiukkaa. Lainan maksaminen on varmasti vielä hankalampaa. Hän kaipaisi ympärilleen saman alan ihmisiä, joiden kanssa hän voisi joko perustaa yhteisen osakeyhtiön tai osuuskunnan hankkimaan tilat ja laitteet, joita sitten osuuskunnan yrittäjät käyttäisivät yhdessä. Rahaa säätyisi, riski pienenisi ja mielenterveyskin säilyisi parempana.

Mutta ystäväni on yksin ja samoin ovat ne muutkin saman alan työttömäksi joutuneet, jotka pohtivat kuumeisesti, mistä saisivat rahaa kunnon työvälineisiin.

 

Sekä minun että ystäväni ongelma on, ettemme löydä ympärillemme osaavaa ja halukasta väkeä. Työttömät ja yksinyrittäjät tuskailevat kukin omassa kolossaan, koska heillä ei ole sosiaalisia tilaisuuksia, jossa he voisivat kohdata toisensa. Hirveä määrä osaamista ja kasvupotentiaalia menee hukkaan silkan yksinäisyyden vuoksi.

Voisiko tälle asialle tehdä jotakin? Kyllä voisi. Jos työpaikkoja ja uusia yrityksiä todella haluttaisiin luoda, valtio voisi toimia huomattavasti aktiivisemmin osaajien yhteen saattamiseksi. Eikä vain yrittäjien vaan myös työntekijöitä tarvitsevien ja työtä vailla olevien, rahoitusta tarvitsevien ja rahoitusta tarjoavien tahojen ja palveluita ja uusia alihankkijoita tarvitsevien ja niitä tarjoavien tahojen yhteen saattamiseksi.

Työllistymis- ja yrittäjyysmessut

Säilyttääkseen työttömyysturvansa, työttömien on aktiivisesti haettava töitä tai osallistuttava erilaisiin koulutuksiin. Valtio maksaa kurssit, ja erilaiset koulutusyritykset tarjoavatkin työttömille kaikenlaista itsensä kehittämistä. Harvoin kurssit ja lisäkoulutus kuitenkaan johtavat työllistymiseen. Moni työtön kokeekin ne lähinnä kiusantekona.

Kurssivalikoimaan pitäisi sisällyttää mukaan säännöllisesti järjestettävät työttömien verkostoitumistapahtumat, joiden päämäärä olisi uusien yritysten synnyttäminen. Tällaisten alueellisten työllistymis- ja yrittäjyysmessujen tarkoituksena olisi saattaa yhteen osaajia, joiden yhteinen tietotaito riittäisi toimivan kasvuyrityksen luomiseen.

Kuvitelkaa kaksi kertaa vuodessa järjestettävää kongressia, jossa olisi ajatushautomoita ja työpajoja eri aihepiireistä kiinnostuneille ihmisille. Liikeideoista keskustelisivat työttömät terveysalan ammattilaiset, insinöörit, talousihmiset, markkinoijat, it-osaajat, juristit ja muut osaajat yhdessä, ei niin että vain saman alan ihmiset keskustelevat keskenään.

Työpajoissa erilaiset osaajat tutustuisivat toisiinsa, loisivat työttömälle ihmiselle äärettömän tärkeitä suhteita toisiin eri näkökulmien ammattilaisiin ja parhaassa tapauksessa kehittäisivät yhdessä uuden, toimivan liikeidean.

Lisäksi paikalla olisi joukko vapaaehtoisia mentoreita, rahoittajien edustajia, TE-toimistojen ja muiden tukipalveluiden edustajia. Mukaan voisi tulla myös suuryrityksiä, jotka voisivat tarjota töitä alihankkijoille tai kertoa keksijöille tarpeistaan, joihin he haluaisivat löytää uusia innovaatioita.

Jos olisit kiinnostunut ympäristöteknologiasta, vanhusten asumispalveluista, viestinnästä, ruokatuotannosta tai vaikka opetuksen innovaatioista, voisit löytää luennolta tai työpajasta samasta aihepiiristä kiinnostuneen osaajan, jonka kanssa voisit ryhtyä yhteistyöhön tai ainakin vaihtaa ajatuksia. Mentorit voisivat kommentoida ideoitanne ja rahoittajat kertoa eri vaihtoehdoista.

Työllistymis- ja yrittäjyysmessuilla voisi olla käytössä myös jonkinlainen yrittäjyys-tinder, jonka avulla voisit etsiä työttömien joukosta juuri sellaista osaamista, jota oma yrityksesi tai yritysideasi tarvitsisi. Insinöörit saisivat sen avulla rinnalleen markkinoijat ja juristit ja ekonomit ja vielä suorittavan portaan väkeäkin.

Työministeriön hallinnoima tapahtuma olisi pilvi, jossa kosteus voisi tiivistyä pisaroiksi: ideoitaan yksin pohtivat työttömät osaajat voisivat löytää toisensa ja luoda yhdessä yrityksiä, joilla olisi paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin yksinyrittäjien yrityksillä.

Messut tarjoaisivat kävijöilleen myös uusia ideoita, parempaa osaamista ja ennen kaikkea sosiaalisia suhteita ja vertaistukea. Niitä asioita, jotka estävät passivoitumista, syrjäytymistä ja sairastumista.

Osaavan työvoiman aktiivinen välittäminen

Monella yrityksellä on tarpeita – sellaisiakin, joita yrittäjä ei arkisessa aherruksessa ole tullut huomanneeksi.

Suomessa on syntynyt useita paikallisia projekteja työpaikkojen löytämiseksi työttömille. Sen sijaan, että työttömiä painostettaisiin työttömyysturvan menettämisen uhalla (tai ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämisellä) etsimään itselleen uutta työpaikkaa, heitä autetaan siinä.

Kumpi herättäisi kiinnostuksesi, jos olisit työnantaja: se, että sinulle soittaisi työtön, joka kerto etsivänsä työtä ja olevansa ihan hyvä tekemään jotain, vaiko puhelu ammattihenkilöltä, joka kertoo haastatelleensa kyseisen työttömän ja tutustuneensa hänen osaamiseensa ja vakuuttaa, että työntekijä saattaisi olla juuri sopiva henkilö tehostamaan yrityksesi tuotantoa tai lisäämään myyntiä?

Tällaisia työpaikkojen tarpeita ja työttömien osaamista kartoittavia hankkeita on olemassa. Joissakin kunnissa myös maahanmuuttajille on luotu moinen palvelu. Myös oppilaitoksilla on omat työelämäkoordinaattorinsa harjoituspaikkojen löytymiseksi ja opintonsa päättävien työllistymisen tukemiseksi. On myös hyviä paikallisia hankkeita, joissa asiakkaiksi voivat ilmoittautua kaikki seudun työttömät ja työntekijöitä etsivät yritykset.

Hankkeilla on saavutettu hyviä tuloksia, mutta niissä on kaksi vikaa: niistä on vaikea löytää tietoa ja osa hankkeista on päättymässä rahoituskauden loputtua.

Valtio voisi tukea työpaikkojen syntyä keräämällä yhteen sivustoon tiedot kaikista tällaisista hankkeista ja huolehtia siitä, että sekä työttömät että yritykset saavat hankkeista riittävästi informaatiota. Lisäksi ministeriön pitäisi varmistaa onnistuneiden hankkeiden rahoituksen jatkuminen ainakin siihen saakka, että työllisyystilanne paranee oleellisesti.

Samalla pitkäaikaistyöttömyyden kuluista vastaaville kunnille pitäisi tarjota informaatiota hyviksi koetuista työttömyyden hoidon keinoista.

TE-toimistojen tulisi ottaa mallia toimivista työllistämishankkeista ja ryhtyä aktiivisemmin etsimään ja välittämään työpaikkoja. On resurssien tuhlaamista, että TE-toimistojen asiakaspalvelun aika kuluu työttömien vahtimiseen sen sijaan, että työtön saisi toimistoista apua.

Tosin harva työtön enää edes yrittää hakea itselleen apua, sillä säästösyistä TE-toimistoja on vähennetty ja niiden toiminta on keskitetty niin kauas työttömistä, ettei heillä ole varaa lähteä apua hakemaan. TE-toimistojen palveluiden pitäisi ehdottomasti olla jokaisesta kunnasta löytyviä lähipalveluita.

Yritysten tukeminen

Tällä hetkellä yritystuki ei tue uutta yrittäjyyttä. Monelle pienelle yritykselle olisi huomattavasi parempi, jos osa maksetusta tuesta korvamerkittäisiin yritystoimintaa tukevien palveluiden ostamiseen. Näin yritykset todella kysyisivät neuvoa yritysjuristeilta, markkinoinnin asiantuntijoilta, myyntiorganisaatioilta, kirjanpitäjiltä tai ulkomaankaupan ammattilaisilta.

Olen törmännyt teknologiayrityksiin, jotka ovat saaneet lupaavaan hankkeeseensa Tekesin rahoituksen. Ne ovat kuitenkin osaamisen puutteessa solmineet huonoja sopimuksia, jättäneet hoitamatta yrityksen byrokratiaa tai laiminlyöneet markkinatutkimuksen ja markkinoinnin. Alkuperäinen idea on ollut hyvä, mutta yritys on kaatunut osaamisen puutteeseen. Tekesin tukemat ulkoistetut yritysjohtopalvelut voisivat auttaa hyviä innovaatioita kehittymään menestyviksi vientituotteiksi.

Kun Tekes myöntää yrityksille tukea, sillä pitäisi olla palveluksessaan tai yhteistyökumppaneina joukko asiantuntijoita, jotka käyvät säännöllisin väliajoin yrityksissä neuvomassa ja katsomassa rahojen perään. Näin vältyttäisiin valtion rahojen hukkainvestoinneilta.

Työ- ja elinkeinoministeriöllä voisi olla myös pk-yritysten vientiponnisteluita auttava osasto, jonka tehtävä olisi tarjota sekä tietotaitoa että suhteita maailmamarkkinoille pyrkiville pienyrityksille. Osasto voisi myös toimia tiedonvälittäjänä pienyritysten, kuntien ja valtion virastojen välillä, jotta kunnat saisivat tietoa uusista innovaatioista, joille ne voisivat tarjota vientiponnisteluissa niin tärkeitä referenssejä.

Tukitoimien rahoituksesta

Yrityksissä vierailevien asiantuntijoiden palkat, työllisyyshankkeet ja yritysmessut maksavat. Vaikka ne maksaisivat itsensä takaisin uusina työpaikkoina ja vientituotteina, jostain on kuitenkin löydyttävä ne ensimmäiset miljoonat.

Ehdotan, että aloitetaan Nokian, Nesteen, Metson, Koneen ja Stora Enson kaltaisten yhtiöiden tukemisen lopettamisesta. Pörssiyhtiöt saavat kerättyä tarvitsemansa kehitysrahat kyllä rahoitusmarkkinoilta muutenkin. Edellä lueteltujen yritysten viime vuonna saama suora rahoitus oli lähes 30 miljoonaa euroa.

Jos suuryritysten rahallista tukemista halutaan jatkaa, voitaisiin päättää, että niiden on palautettava tuki, mikäli ne jakavat omistajilleen osinkoja viiden vuoden sisään tuen saamisesta. Osinkoja voitaisiin jakaa vasta tuen ylittävästä voitosta.

Vaihtoehtoisesti valtio voisi vaatia tukea vastaan yritysten – myös pienten sellaisten – osakkeita. Näin valtio pääsisi nauttimaan tukensa hedelmistä.

Muuttamalla yritystuen ehtoja valtiolle jäisi varaa tehostaa työllistymisen ja uusien yritysten konkreettisia tukitoimia, joiden päämääränä on synnyttää sekä uusia työpaikkoja että uusia vientituotteita.

Käytännön esimerkki

Vaikka en koskaan tuntenut olevani luonteeltani yrittäjä, jonkinlainen yrittämisen kipinä sisälläni ilmeisesti kuitenkin on. Päähäni nimittäin tulvii hyviä liikeideoita uudenlaisesta vanhusrakentamisesta, paremmasta avustustoiminnan rahankeräyksestä, tehokkaammasta kotouttamisesta, lastenhoidon ja vanhustenhoidon apuvälineistä ja sairaalalaitteista.

Ideat jäävät kuitenkin toteuttamatta, koska kaiken tarvittavan taustatiedon ja lainsäädännön selvittäminen yksin on tavattoman raskas urakka, hankkeiden toteuttamisesta puhumattakaan.

Voisin esimerkiksi perustaa yrityksen, joka myisi työ- ja elinkeinoministeriölle edellä kuvattuja työllistämismessupalveluita. Ministeriö voisi ulkoistaa koko hankkeen eikä sen tarvitsisi palkata sitä varten ketään.

Tarvitsisin kuitenkin kumppanin, joka tuntisi valtion ja EU:n rahoitusjärjestelmät ja tuet, jotta osaisin hakea varoja messujen järjestämiseen. Tarvitsisin myös henkilöstöhallinnon asiantuntijoita ja markkinointiväkeä ja jonkun, joka on kokenut tapahtumajärjestäjä. Hankkeessa olisi käyttöä ihmiselle, joka tuntisi joukon avainhenkilöitä ja toiselle, joka tietäisi, mistä ja miten palkata pätevää henkilökuntaa.

En tunne ketään sellaista, vaikka tilastot kertovat, että hankkeen tarvitsemia ihmisiä on jossain toimettomana ja innokkaana tekemään töitä. En tiedä, mistä heitä voisi etsiä.

Se siitä sitten.

A. Toivola

Nimimerkki on entinen joku, nykyinen ei kukaan. Hän asuu Syrjässä ja tarkastelee työntekoa ja politiikkaa aivan eri näkökulmasta kuin ennen.

Keskustelu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt