Miehet pohtivat naisten ongelmia
Neljäs kysymysparini poliitikoille koski tasa-arvo-ongelmaa nimeltä vanhemmuus. Tällä kertaa puolueiden asiantuntijat olivat puoluejohtajia monisanaisempia.
Se, että ainoastaan naiset voivat synnyttää, on erittäin huonoa suunnittelua. Koska ette kuitenkaan enää pääse vaikuttamaan luonnon tai jonkin muun tahon tekemiin järjestelyihin, ainoa mitä voitte tehdä, on yrittää muokata yhteiskuntaa siten, ettei naisia kohdannut biologinen ongelma haittaa kohtuuttomasti työelämää ja taloudellista tasa-arvoa. Perhevapaiden tasa-arvoinen järjestäminen onkin usean puolueen tehtävälistalla.
Lääkkeeksi tasa-arvo-ongelmaan on tarjottu perhevapaiden jakamista vanhempien kesken siten, että myös isän olisi jäätävä kotiin joksikin aikaa, mikäli tukea halutaan saada. Näin naisille ei tulisi liian pitkää poissaoloa työelämästä ja vanhemmuuden kustannukset voitaisiin samalla jakaa kummankin vanhemman työnantajien kesken.
Perheessämme on neljä lasta, mikä tarkoittaa, että lasten äiti ei rasita Suomen eläkejärjestelmää kohtuuttoman kauaa, koska hyvin pienituloisena ei todennäköisesti elä pitkään. Perhevapaiden jakaminen olisi aikanaan kuitenkin tarkoittanut sitä, ettei perheessämme olisi paria lasta enempää: kahden ensimmäisen lapsen syntyessä perheen äiti oli opiskelija ja isä kävi töissä ja kahden nuoremman lapsen liittyessä perheeseemme vanhempien palkkaero oli lähes 3000 euroa. Jos perheen pääasiallinen elättäjä olisi pakotettu vanhempainvapaalle, nälkä olisi tullut ja asuntovelka olisi jäänyt maksamatta.
Vanhemmuuden kustannukset ovat ongelmallisia myös yrittäjille – aivan erityisesti pienyrittäjälle. Vaikka STM:n mukaan vanhemmuuden kustannukset muodostavat vain murto-osan yritysten kuluista, pienyrittäjää ne rankaisevat kohtuuttomasti, kun sattuvat kohdalle. Jos yritys tuottaa vain juuri ja juuri kohtuullisen toimeentulon yrittäjälle, mikä on usein tilanne pienissä yrityksissä, on työntekijän jääminen äitiyslomalle suora vähennys yrittäjän omista tuloista. Minun on vaikeaa ymmärtää, miksi yhden kansalaisen on omasta pussistaan maksettava tuhansia euroja toiselle, joka haluaa hankkia lapsen?
Ystäväni, jonka yrityksessä on 5 työntekijää, sanoi minulle, ettei hänelle tulisi mieleenkään palkata ketään, joka voi tulla raskaaksi. Se ei johdu hänen asenteestaan naisia tai lapsia kohtaan – hän on itsekin synnyttänyt muutaman kerran. Yrityksellä ei vain ole varaa maksaa ainuttakaan lasta. Yhden työntekijän raskaus ja lapsenhoito kaikkine kuluineen tarkoittaisi neljän muun irtisanomista yrityksen lopettaessa toimintansa.
Vaikka raskaana olevia ja potentiaalisesti raskaaksi tulevia ei työnhaussa lain mukaan saakaan syrjiä, pienyrittäjän on usein pakko yrittää rikkoa tuota lakia parhaansa mukaan. Yrittäjänä, vanhempana ja äänestäjänä pyydän: tehkää laadukkaampia lakeja!
Puolueiden puheenjohtajilta kysyn, olisiko heidän mielestään mahdotonta siirtää vanhemmuuden kustannukset kokonaan Kelan maksettavaksi? (Lukuun ottamatta tietysti sijaisen rekrytoinnin ja kouluttamisen aiheuttamia kuluja, joista naisten työnantajat eivät pääse eroon mitenkään.)
STM:n laskelmien mukaan vanhemmuuden työnantajille aiheuttamat kulut ovat suhteellisen pienet, joten kai ne voitaisiin jakaa tasan kaikkien kesken. On nimittäin minunkin etuni, että nuoremman sukupolven naiset synnyttävät, sillä vain siten on mahdollista, että joku hoitaa minua 30 vuoden kuluttua. Voisin hyvin maksaa hieman enemmän veroja tai sotu-maksuja siitä ilosta, etenkin jos se parantaisi naisen asemaa työelämässä.
Alexander Stubb Kokoomus kannattaa vanhemmuuden kustannusten reilumpaa jakamista juuri niistä syistä, joita itsekin olet luetellut. Työlistassamme olemme linjanneet, että Kokoomus kannattaa kertakorvausta äidin työnantajalle, jos äiti palaa vanhempainvapaiden jälkeen saman työnantajan palvelukseen. Kertakorvaus kattaisi epäsuoria kuluja, joita työnantajalle saattaa tulla esimerkiksi raskauden aikaisista sairauspäivistä sekä töiden uudelleenjärjestelyistä. Tarkkaa summaa emme ole vielä määrittäneet emmekä myöskään sitä, rahoitettaisiinko korvaus budjetista vai työnantajamaksuilla. Eräiden selvitysten mukaan epäsuorat kustannukset olisivat noin 5 000 euroa. Faktat ja eri mallit täytyy selvittää tarkkaan ennen varsinaista päätöstä. Myös työnantajien näkökulmat tulee tietenkin ottaa huomioon. Asia on periaatteellisesti tärkeä ja siinä tulee edetä ensi vaalikaudella.
Juha Sipilä Puheenjohtajan vastaus ja avaus tähän kysymykseen löytyy puheenjohtajan blogista.
Antti Rinne Vanhempainpäivärahaetuuksia maksetaan Kelan kautta, mutta rahoitus tulee suomalaisesta työstä eli suurelta osin työnantajien ja työntekijöiden maksuista. Tällä hetkellä etuudet vaihtelevat aloittain ja siksi voi olla vaikeaa löytää ratkaisu, jolla kulut maksettaisiin kokonaan Kelan kautta.
SDP kannattaa vanhempainvapaajärjestelmän uudistamista siten, että molemmat vanhemmat voivat olla tasa-arvoisesti kotona lasten kanssa. Se tukisi myös naisten uraa ja palkkausta sekä lisäisi perheiden hyvinvointia. Uudistus olisi erittäin tärkeä askel kohti miesten ja naisten välistä palkkatasa-arvoa. SDP:n tavoitteena on, että tämän päivän tytöt ja pojat eivät voi aikuisina uskoa korviaan, kun kuulevat joskus äidin ja isän saaneen eri palkkaa samasta työstä.
Timo Soini Olemme sellaisten järjestelmien puolesta, jotka suosivat perheiden omaa harkintaa perhettä koskevissa asioissa. Järjestelmä ei saa missään tapauksessa rankaista perhettä, vaarantaa sen tasa-arvoa tai perheen kasvua.
Puolueen asiantuntijoilta kysyn, miksi vanhemmuuden kustannusten jakaminen molempien vanhempien työnantajien kesken on niin vaikeaa? Miksi on turvauduttava vanhempainvapaapakkoon sen sijaan, että vain kulut jaettaisiin?
Kokoomus Vanhempainvapaa sekä vanhemmuuden kustannukset vastaavat hieman eri ongelmiin, mutta kummankin muutoksen tarkoitus on parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla ja vähentää työuran katkoksia. Kokoomuksen tavoitteena on tasa-arvoisempi työelämä. Vanhempainvapaan tasaisemman jakamisen tarkoitus on edesauttaa isien hoivavastuuta sekä rohkaista naisia työelämään aiemmin. Suomessa nimenomaan äitien osallistuminen työelämään on selvästi heikompaa kuin esim. Ruotsissa. Kuten itse mainitsit, pitkistä kotijaksoista aiheutuu ongelmia naisille muun muassa eläkekertymän kanssa. Kyseessä on myös työn tarjontaa parantava muutos.
Vanhemmuuden kustannusten jakamisessa työnantajien välillä taas on kyse nuorten naisten työmarkkina-asemasta, eli kuinka hyvin he saavat töitä. Kyseessä on työn kysyntään liittyvä tekijä. Aivan kuten mainitsit, monet yritykset välttävät nuorten naisten palkkaamista, koska vanhemmuuden epäsuorista kustannuksista edelleen suuri osa, ehkä karkeasti arvioiden noin kolmannes, jää äidin työnantajan harteille. Tätä asiaa on yritetty ratkoa työmarkkinapöydissä, toistaiseksi tuloksetta. Kokoomuksen mielestä kummassakin pitäisi edetä, jotta työelämän tasa-arvo paranisi. Kokoomus on ehdottanut työlistassaan vanhemmuuden kustannusten tasaisempaa jakamista
Keskusta On hyvin vaikea löytää hyvää vastausta siihen miksi asiasta sopiminen on niin kovin vaikeaa, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.
Yleisesti sitä kuvittelisi, että edustajienkin tiedossa on se, että vanhempainvapaan välittömät ja välilliset kustannukset mm. sijaisen rekrytointi /perehdytys heikentävät juuri naisvaltaisten yritysten kannattavuutta, jolloin nykyisestä järjestelystä kärsii tarpeettoman paljon naisvaltaiset alat ja heikennetään koko alan kannattavuutta sekä tulevaisuuden kasvuun mahdollisuuksia.
Näin ollen näille aloille kohdistuu vanhemmuudesta johtuvia epäsuoria kustannuksista enemmän kuin tulee ajatelleeksi. Kun tähän lisätään se, että nuorilla naisilla on enemmän vaikeuksia päästä vakituiseen työsuhteeseen, niin asia ei ole ainoastaan tasa-arvoon liittyvä, vaan sillä on myös varsin mittavia kansantaloudellisia sivuvaikutuksia.
Katkot erityisesti työhistorian alkuvaiheilla heijastuvat väistämättä naisten urakehitykseen koko työuran ajan vähentäen sitä kautta naisten työpanoksen kansantalouteen syntyvää arvoa.
Toki on niin, että asiaa on varmasti pidetty koko liike-elämän mittakaavassa ”pienenä” asiana, vaikka vaikutus on ollut kohtuuttoman iso erityisesti naisvaltaisille pienyrityksille toisin kuin esimerkiksi Etelärannassa EK:n edustamille suurille yhtiölle, joissa on kovin usein miesvaltaista teollisuutta. EK:lla ei liene kovin suurta halukkuutta muuttaa asiaa.
Ikävä kyllä edunvalvonnassa on helposti sellainen sisäänrakennettu ongelma, että se mikä tänään palvelee omaa etua, palvelee useimmiten meidän kaikkien etua huonosti tulevaisuudessa. Tilanne johtaa siihen, että päätöksenteko yhteisen tulevaisuuden puolesta on luokatonta.
Erityisen huonoksi tilanne menee siinä vaiheessa kun tulevien sukupolvien eli vielä syntymättömien ikäluokkien puolustajia ei näy missään – ei yhtään missään. Heidän ääni ei kuulu, sillä heitä ei yksinkertaisesti ole, jonka takia asia voidaan ohittaa ja elää huolettomasti nykyhetkessä ilman ylisukupolvista vastuuta. Esimerkkejä olisi tästä huolettomuudesta paljonkin, mutta sitä ei tässä kysymyksessä tällä kertaa kysytty. Ehkä toisella kertaa.
Joka tapauksessa tämä johtaa siihen tilanteeseen, että ollaan kovin paljon enemmän huolissaan siitä minkä osan kakusta voimme leikata omille intressiryhmille tässä ja nyt. Tämä johtaa siihen, että äänestämme vaaleissa kovin helposti ymmärrettävissä syistä henkilöä, jonka tavoitteet ovat mahdollisimman yhteneväiset omien kanssa, joka johtaa siihen, että se mikä palvelee kenties yksilön etua tänään, palvelee huonosti koko kansan etua huomenna.
Yksinkertaista ja suoraviivaista voisi olla se, että luotaisiin yhteinen malli/rahasto tms., joka rahoitetaan työnantajien maksamilla vakuutusmaksuilla, joka tasaisi sekä työntekijän raskaudesta aiheutuvat välittömät, että välilliset kustannukset, jolloin suorien kustannuksien ohessa korvattaisiin kenties välillisiä kuluja kuten sijaisen perehdyttämiset ja rekrytoinnin kulut. Korvaus voinee olla myös kertaluontoinen, mutta vain siinä tapauksessa, mikäli työntekijä palaa myös samalla työnantajalle töihin, jolle korvaus maksettu.
Kuten useissa kysymyksissä tähänkään ei ole yhtä yksiselitteistä oikeaa vastausta, mutta nykyinen malli ei ole tasapuolinen eikä kustannukset jakaudu oikeudenmukaisesti.
SDP Isien ja äitien omat osuudet vapaista auttavat siihen, että lasten hoivavastuu jakautuu sukupuolten välille. Tällä on paljon myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi äitien työurien ja vaikkapa eläkekertymän kannalta ja toisaalta lapsen ja isän välisen vuorovaikutuksen kannalta.
A. Toivola toteaa, että STM:n mukaan vanhemmuuden kustannukset ovat pieni osa yrityksen kuluista. Tämä pitää paikkansa. Vanhemmuuden kustannuksia jaetaan jo nyt paljon sekä työnantajien että työntekijöiden välillä, koska vanhempainpäivärahojen kustannukset maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Vanhempainpäivärahat on rahoitettu yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien sairausvakuutusmaksuilla ja palkansaajien päivärahamaksulla. Valtio maksaa pienen osuuden ja vähimmäismääräiset päivärahat.
Jos työnantaja maksaa äitiys- tai isyysvapaan ajalta palkkaa perustuu se työehtosopimukseen, ei lainsäädäntöön. Ja näiltä palkallisilta ajoilta työnantaja saa puolestaan sairauspäivärahat itselleen. Palkalliset ajat ovat alakohtaisesti sovittuja, ja niiden pituudet vaihtelevat jonkin verran. Useimmiten esimerkiksi äitiysvapaalta maksetaan muutamien kuukausien palkka. On kovin vaikeaa löytää malli, jossa muut kustantavat jonkin alan lainsäädäntöä paremman edun.
Perussuomalaiset Vanhemmuuden kustannukset korvataan jo nykyään varsin laajasti Kelan kautta. Kela esimerkiksi korvaa lähes täysin äitiysloman palkkakulut yritykselle, mutta vain osan sivukuluista. Työnantajalle ei liioin korvata mahdollisen sijaisen rekrytointikuluja eikä alle 10-vuotiaan lapsen sairastumisesta johtuvia vanhemman poissaoloja.
Varmasti keskeinen syy siihen että kulujen täyteen jakoon ei ole lähdetty, on niiden määrittelyn vaikeus.
Tässä on varmasti parantamisen varaa ja katsommekin, että vanhemmuuden kustannusten parempi jako vanhempien työantajien kesken on parempi etenemistie, kuin vanhempainvapaan pakkojako. Vanhempainvapaan pakkojako oli tämän hallituksen yksi epäonnistuneimmista esityksistä, sillä kyllä perheissä tiedetään parhaiten miten lastenhoito on hyvä järjestää.