Onko vaaleilla väliä, jos poliitikoilla ei ole valtaa?

Kolmas kysymyssarja sisälsi kysymyksen, jossa poliitikkojen puheet tuntuivat menevän ristiin etujärjestöjen ja virkamiesten ajatusten kanssa. Siksi kysyin puheenjohtajilta myös, uskovatko he voivansa käyttää valtaa sillä tavalla kuin edustuksellisessa demokratiassa on tarkoitus.

Kirjeenvaihdosta innostuneena lähetin poliitikoille kysymyksiä nopeammin kuin sain niihin vastauksia. Niinpä kysymykset ja vastaukset menivät joskus ristiin.

SDP:n vastaus ensimmäiseen kysymykseeni sivusi jo seuraavaa puolueiden asiantuntijoille tarkoitettua kysymystäni: Miten suhtaudutte siihen ajatukseen, että työttömäksi jäänyt itsensä työllistävä uuden yrityksen perustaja voisi säilyttää ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksensa, kunnes yritys tuottaa sovitun määrän palkkatuloja yrittäjälle?

Tiedän, että STM suhtautuu työttömyyspäivärahaan siten, että sitä maksetaan vain henkilöille, jotka ovat työmarkkinoiden käytettävissä. Kokemuksesta tiedän, että suuri osa työttömistä yrityksen perustajista olisi valmis ottamaan vastaan työn ja laittamaan yrityksen syrjään, jos vain työtä olisi tarjolla. He siis ovat tosiasiassa myös työnhakijoita.

Työttömyysturvan säilyttäminen yrityksen perustamisesta huolimatta olisi sekä valtion että ihmisten etu: jos työttömällä on perhe ja asuntolaina, hänen ei kannata luopua ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta, sillä jostakin on saatava rahaa lasten ruokaan ja kodin maksuihin. Yrityksen perustaminen lykkäytyy, samoin rahan ansaitseminen ja verojen maksu. Se tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Jos työttömäksi jäänyt jää odottamaan ansiosidonnaisen päivärahan loppumista, niin kuin monen on pakko tehdä, hänen ammattitaitonsa ruostuu ja osaamisensa vanhenee. Myös ihmissuhteet katoavat, mikä vaikeuttaa yrittämistä. Syrjän raja-aita kasvaa. Ja valtiolta jää saamatta uuden yrityksen tuomia verotuloja – pahimmassa tapauksessa pysyvästi.

Päivärahan maksamisesta ei koituisi lisäkuluja. Kyse on periaatteesta. Voiko sekä ihmisille että valtiolle tärkeää työllistämistoimenpidettä jättää tekemättä vain, koska se ei sovellu ministeriön virkamiesten ammoin rakentamaan ajatusmalliin? Tai koska ammattiliitot sitä vastustavat?

Ammattiliitoista ja virkamiehistä päästään puolueen puheenjohtajille osoittamaani kysymykseen: Onko teillä mielestänne oikeasti se valta, joka teille lainsäädännön mukaan kuluu? Jos ei ole, voitteko tehdä mitään saadaksenne sen takaisin?

Voi toki olla niin, että täältä Syrjästä käsin ei näe tarkasti, mutta äänestäjänä ja politiikkaa ja virkamiestyötä hyvin läheltä seuranneena minulle on muodostunut sellainen kuva, että valta, joka kuuluu eduskunnalle, on liukunut liian suureksi osaksi ministeriöiden virkamiehille, ammattiliitoille ja EK:lle.

Näillä tahoilla ei ole mitään tekemistä edustuksellisen demokratian kanssa: Ensimmäistä ryhmää on käytännössä mahdotonta saada kantamaan vastuuta mistään, koska virat ovat pysyviä eivätkä määräaikaisia. Kaksi jälkimmäistä ryhmää taas ovat etujärjestöjä, joiden lakisääteinen tehtävä on ajaa jäsenistönsä etua eikä suinkaan maan etua. Silti ne osallistuvat päätöksentekoon, joka koskee meitä kaikkia. Eduskunta ei ota itselleen päätäntävaltaa edes silloin, kun yhdistykset eivät tunnu kykenevän tekemään päätöksiä.

Järjestelmä nakertaa politiikan uskottavuutta ja vähentää äänestysintoa. Itse antaisin ääneni mielelläni sille, joka kertoo, miten demokratia palautetaan tähän maahan ja valta annetaan niille, joille kansa sen oikeasti haluaa antaa.

Timo Soini Periaatteessa kaikki lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, vaan valtaa on annettu valua huomattavia määriä Arkadianmäen ulkopuolelle. Yleisesti tiedetään, että eläkkeitä koskeva päätösvalta on annettu pitkälti työmarkkinaosapuolille. Vastaavasti yksittäinen ministeriön korkea virkamies saattaa käyttää hyvinkin suurta valtaa asemansa ja asiantuntijuutensa kautta.

Ministeri saa virkamieheltä vallan takaisin perehtymällä ministeriönsä alaisiin asioihin perusteellisemmin. Eduskunta taas saa vallan eläkeasioissa takaisin yksinkertaisesti ilmoittamalla työmarkkinaosapuolille varaavansa itselleen oikeuden tehdä muutoksia sen ehdotuksiin. Kumpikaan tuskin onnistuisi ilman huomattavaa vastarintaa, mutta kyllä se onnistuisi.

On myös olemassa vielä yksi taho, jolle on valunut huomattavasti valtaa Suomen eduskunnasta ja se on Eu:n. Monta kertaa olen kuullut väitteen, että ei tiettyä lakia tai asiaa voi muuttaa sillä se on EU:n direktiivin vastaista.

Viimeksi noussut esimerkki on alv:n alaisen toiminnan alarajan nostaminen yli 10 000 euroon, joka vaatisi vähintään luvan pyytämistä komissiolta. Viimeaikoina tämä vallan liukuminen Brysseliin on vain kiihtynyt, sillä eurokriisin aikana olemme antaneet EU:n komissiolle hyvin laajan oikeuden puuttua harjoittamaamme talouspolitiikkaan. Me muun muassa joudumme lähettämään budjettimme esitarkastettavaksi komissiolle ja mikäli Suomi kohta rikkonee niin sanottuja vakaus- ja kasvusopimuksen velkarajoja, kasvaa komission valta talouspolitiikkaamme vielä tästäkin.

Seuraava hallitus joutuu talouspolitiikan linjojaan pohtiessaan miettimään myös miten ne sopivat yhteen Eu:n sääntöjen kanssa. Perussuomalaiset ovat alusta asti taistelleet oikeastaan ainoana puolueena tätä kehitystä vastaan. Ja on itse asiassa hiukan huolestuttavaa, että ainoastaan valtiovarainministeriön entiset johtavat virkamiehet kuten Raimo Sailas ovat meidän lisäksi julkisesti tätä kehitystä kritisoineet.

Muut puolueet näyttävät olevan asiasta mieluummin hiljaa. Tämä kehitys on erityisen ongelmallista demokratian perusperiaatteiden kanssa: sillä jolla on valta on myös vastuu. Komissiolla on nykyään huomattava valta talouspolitiikkamme, mutta ei käytännössä mitään vastuuta virheistä, sillä suomalainen ei voi heitä missään äänestää.

Vähemmän ja parempaa EU:ta! Tätä korostamme. Tostan: tätä korostamme! Tämän vallan takaisinsaaminen onkin hiukan vaikeampaa. Hyvä ensimmäinen askel olisi tietysti kieltäytyä antamasta vielä lisää valtaa Brysselin byrokraateille, sillä tällaisia suunnitelmia on myös nykyisellä komissiolla. Seuraavan hallituksen onkin heti kautensa aluksi päätettävä onko se valmis antamaan talouspoliittista valtaa vielä lisää pois vai käännetäänkö kurssia.

Alexander Stubb Olet taas erittäin oleellisen kysymyksen äärellä! Työmarkkinajärjestelmämme syntyi pääosin kovin erilaisen yhteiskunnan aikana. Talouskasvu oli voimakasta ja suhteellisen tasaista, markkinat paljon suljetummat, idänkauppa oli poliittisesti varmistettua, väestö oli nuorempaa ja työpaikoista suurempi osa oli teollisessa yhtenäistuotannossa. Pahan paikan tullen devalvaatiolla voitiin aina pelastaa tilanne kuin tilanne. Kolmikanta toimii hyvin tilanteessa, jossa pääasiassa jaetaan vakaan järjestelmän tuottaman kasvun hedelmiä tasaisesti hyvinvointipalvelujen (valtion), yritysten ja työntekijöiden kesken.

80-luvun jälkeen maailma on muuttunut hämmästyttävän nopeasti. Globaali kilpailu on kovempaa kuin koskaan. Työpaikat ja pääoma liikkuvat helposti ympäri maailman. Omaa rahapolitiikkaa ei euron takia ole. Väestö ikääntyy. Kasvu on näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa vaatimatonta. Työn luonne on muuttunut. Talous on palveluvaltaistunut ja suuret teolliset toimijat ovat korvautuneet monimutkaisilla yritysverkostoilla, joiden jäsenistä vain osa sijaitsee Suomessa.

Nykyään laite voidaan suunnitella Suomessa, raaka-aineet louhitaan Chilessä ja jalostetaan Perussa, tuotanto tapahtuu Kiinassa, markkinat sijaitsevat Amerikassa ja voitot kotiutetaan Lontoon pörssin kautta. Keskimääräinen työpaikkakoko on laskenut tasaisesti. Monet työskentelevät osa-aikaisesti tai useassa työpaikassa yhtä aikaa, suhteellisen vapaana elinkeinonharjoittajana.

Muun muassa yllä mainituista syistä myös perinteisten instituutioidemme tulee kehittyä. Meidän tulee pystyä vastaamaan talouden uudistumisen, kilpailukyvyn ja julkisen talouden haasteisiin. Tämä edellyttää sitä, että myös päätöksentekoa jäntevöitetään. Kokoomus on linjannut, että konsensukselle asetetaan tulosvastuu.

Työmarkkina-asiat valmistellaan yhdessä työelämän osapuolten kanssa. Konsensukselle asetetaan kuitenkin tulosvastuu siten, että jos uudistuksista ei löydy laajaa yhteisymmärrystä hallituksen määrittelemään aikarajaan mennessä, hallitus kantaa vastuun välttämättömien uudistusten läpiviemisestä. Suomen on pakko päästä eteenpäin ja tähän tarvitaan viime kädessä hallituksen tuki määrätietoisella päätöksentekoprosessilla.

Suomalaiset ovat ahkeruudella ja sivistyksellä rakentaneet lyhyessä ajassa erään maailman parhaista maista. Olemme velkaa menneille polville, että jätämme Suomen hyvässä kunnossa myös tuleville polville! Viime kädessä tästä on vastuussa vaaleilla valittu eduskunta.

Juha Sipilä Eduskunnalla ja hallituksella on valta esittää ja päättää asioista. Valtaa on vain osattava käyttää ja asioita on vietävä määrätietoisesti eteenpäin. Olen esimerkiksi esittänyt yhteiskuntasopimuksen solmimista vaalien jälkeen. Siinä yhteydessä voidaan osapuolten kanssa käydä työelämän kysymyksiä läpi. Suomi on erittäin vaikeassa tilanteessa ja kaikilta osapuolilta vaaditaan nyt vastaantuloa.

Antti Rinne Minusta on (poliitikoilla se valta, joka heille lainsäädännön mukaan kuuluu). En voi väittää, etteikö minulla valtiovarainministerinä olisi merkittävää valtaa. Rajat sillä toki on, kuten pitääkin. Meitä sitoo toisaalta eduskunta, toisaalta lait ja kansainvälinen yhteistyö.

Poliittiset päättäjät asettavat arvopohjaiset tavoitteet, joille virkakunta valmistelee parhaat keinot ja jotka poliittiset päättäjät sitten vielä vahvistavat. Näkemyksiä tulee luonnollisesti hakea mahdollisimman laajalti koko yhteiskunnasta.

Kolmikannan asemasta käydään aika ajoin keskustelua sekä siitä onko työmarkkinajärjestöillä liikaa valtaa. Itse en murehtisi tätä kuitenkaan liiaksi. Minusta on tärkeää, että ay-liike ja työnantajat ovat vahvasti mukana lainsäädännön valmistelussa. Suomalaisissa ammattiliitoissa, esimerkiksi, on yli kaksi miljoonaa jäsentä. Suurempi ongelma olisi, jos tällaisella liikkeellä ei olisi merkittävää mahdollisuutta vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Varsinkin kun niiden hallinnot ovat demokraattisesti valittuja. Sopimusjärjestelmä pikemminkin tukee demokratiaa kuin heikentää sitä.

Asiantuntijakysymys koski ansiosidonnaisen työttömyysturvan menettämistä yrittäjäksi ryhdyttäessä

Perussuomalaiset Kuten tuli jo aiemmin todettua, niin Suomi on tilanteessa, jossa mitään ehdotusta ei kannata suoralta kädeltä tyrmätä. Ansiosidonnaisessa työttömyyskorvauksessa on jo niin sanottu soviteltu päiväraha, joka mahdollistaa tietyin ehdoin osa-aikatyön tekemisen samalla kun saa ansiosidonnaista päivärahaa. Soviteltua päivärahaa voi saada myös vaikka on tuloa sivutoimisesta yritystoiminnasta, mutta ei jos olet päätoiminen yrittäjä. Uusille yrittäjille on jo olemassa starttiraha, mutta tietyin ehdoin voisi oikeutta soviteltuun päivärahaan laajentaa koskemaan myös aloittavia päätoimisia yrittäjiä. Ainakin jos henkilöllä on jo muutaman kuukauden työttömyysjakso takanaan.

Kokoomus Syrjästä herätellään taas hyvää keskustelua! Yrittäjän ja palkansaajan sosiaaliturvaa kannattaisi yhdenmukaistaa. Nykyajan työmarkkinat ovat erilaiset, kuin mihin nykymuotoinen ansiosidonnainen työttömyysturva aikanaan rakennettiin. Nykyään työpaikkaa vaihdetaan usein, ja välissä saatetaan olla kotona, opiskella tai toimia yrittäjänä. Sosiaaliturvan tulisi olla sellainen, että se pitää huolta, vaikka tilanteet muuttuisivat nopeastikin, ja kannustaa kaikissa tapauksissa toimeliaisuuteen – oli tuo toimeliaisuus sitten opiskelua, yrittämistä tai palkkatyötä.

Esimerkiksi Ruotsissa asia on tehty niin yksinkertaiseksi, että sosiaaliturva määräytyy tietyin ehdoin oman ilmoituksen perusteella.

Kannustinloukkuja ei pitäisi olla siinäkään tilanteessa, että haluaa ryhtyä yrittäjäksi. Mainitsemasi ongelma nykyajattelussa on ratkaisematta. Tarkka malli ei ole edes oleellisin asia. Asia voitaisiin ratkaista esimerkiksi korottamalla starttirahaa. Myös perusteellisempia sosiaaliturvan uudistuksia pitäisi tarkastella ennakkoluulottomasti.

Keskusta Keskustakin on esittänyt, että ansiosidonnaisen päivärahan maksaminen yrittäjän starttirahaksi määräajaksi voidaan mahdollistaa. Toivon, että tätä mahdollisuutta selvitetään tarkasti.

Suhtaudun yllä esitettyyn ajatukseen myönteisesti. Suomi on erityisen hankalassa tilanteessa, jolloin meidän on kyettävä sopimaan asioista uudelta pohjalta. Se, mikä toimi välttävästi vanhassa maailmassa, toimii muuttuneessa tilanteessa luonnollisesti entistä huonommin.

Lähtökohta tulisi olla se, että mitä enemmän ihmisille annetaan mahdollisuuksia, niin sitä enemmän he niitä luultavasti käyttävät, jolloin syntyy taloudellista toimeliaisuutta.

Meidän tulee madaltaa sekä aloittamisen että lopettamisen kynnyksiä. Kansantalous kaipaa toimeliaisuutta ja ihmiset mielekästä ja merkityksellistä tekemistä. Ilman uutta luovaa työtä meillä ei voi olla yhteistä tulevaisuutta. Työelämän murroksen edetessä erityisen heikossa asemassa ovat nuoremmat ikäluokat. Ellemme pysty huolehtimaan nuorten työllistämisestä, niin olemme epäonnistuneet siinä ainoassa asiassa missä meidän olisi pitänyt onnistua.

Mielestäni yrityksen omistaminen edes ansiotyön ohessa ei saisi heikentää palkansaajan työttömyysturvaa. Meillä on varmasti paljon ihmisiä, jotka pyörittäisivät pientä yritystä jopa oman työssäkäynnin lomassa tai viimeistään kokeilisivat ja kenties käynnistäisivät yritystoiminnan, mikäli heitä kohtaisi työttömyys tai YT-neuvotteluiden keskellä olisi useampia vaihtoehtoja katsoa oman ammattitaidon ja osaamisen sopivuutta esim. yrittäjyyteen.

Etukäteen ei voi sanoa kenestä on yrittäjäksi ja kenestä ei. Sen takia meidän täytyy kaikin keinoin pyrkiä lisäämään mahdollisuuksien määrä, mutta myös turvata selusta heille, joille matka käy raskaaksi tai yritystoiminta ei ota käynnistyäkseen. Muutenkin työelämän kiihtyvä muutos luo tilanteen, jossa yrittäjän ja palkansaajan ero kaventuu entisestään. Mahdollisuus työttömyysturvan menettämiseen ei kannusta riskinoton lisäämiseen enää yrittämisellä.

On hyvä muistaa, että epätäydellinen maailma rikkoo täydellisenkin suunnitelman. Yrittäjyyden näkökulmasta on mahdollisimman tärkeä saada yhä useampi rohkeasti kokeilemaan oman osaamisen kaupallistamista, sillä pelkän suunnitelman orjallinen noudattaminen voi usein johtaa onnistuneeseen epäonnistumiseen. Asialle on englannin kielessä oma termikin: “Achieved failure”. Se tarkoittaa sitä, että noudattaa onnistuneesti liiketoimintasuunnitelmaa, joka olikin virheellinen.

Kokeilujen kautta huonostakin ideasta saattaa syntyä erinomainen, mutta toisinpäin asioista harvoin tulee mitään. Sama asia pätee kaikilla alueilla. Jos korvaamme sanan liiketoimintasuunnitelma hallitusohjelmalla, niin tätä samaa ohjetta suosittelen kaikille puolueen puheenjohtajillekin. Tarvitsemme ketteriä kokeiluja, sillä muuttuva maailma haastaa varmat valinnat.

SDP Työministeri Lauri Ihalainen esitti viime vuoden lopussa selvitettäväksi ns. yrittäjän starttirahaa, eli mallia, jossa työttömäksi jäänyt voisi tietyn ajan ja tietyin edellytyksin työllistää itsensä työttömyysturvaa menettämättä. Muutos olisi periaatteellisesti suuri, koska lähtökohtaisesti suomalaisessa sosiaaliturvassa katsotaan yrittäjäriskiin myös kuuluvan suurempi vastuu oman toimeentulonsa vakuuttamisesta.

Etenkin STM (ja työmarkkinajärjestöt) suhtautui ehdotukseen varauksellisesti eikä siinä päästy etenemään. Siitä huolimatta tämäntyyppisiä malleja olisi hyvä selvittää. On sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta onneton tilanne, jos yrittäjähaluisetkin ammattiosaajat laskevat jäämisen kotiin olevan kannattavampaa kuin yrittäjäksi ryhtyminen.

(Vastaus on osa sdp:n vastausta ensimmäiseen pienen yritysten työpaikkoja koskeneeseen kysymykseen, joka julkaistiin kokonaisuudessaan aiemmassa blogissani.)