Suoraa puhetta naapurien veromalleista
Kirjeenvaihto ylettömän kiireisten poliitikkojen kanssa ei ollut aivan mutkatonta. Jouduin välillä odottamaan vastauksia, koska kirjeenvaihtotoverini juoksivat ympäri Eurooppaa tai istuivat eduskunnassa pohtimassa viimeisiä lakiesityksiä ja niiden romuttamista.
Tästä seurasi, että aivan kaikkiin kysymyksiin en saanut vastauksia, sillä kysymykseni luultavasti hukkuivat sähköpostitulvaan ennen kuin niihin ehdittiin vastata. Kaiken kaikkiaan on kyllä sanottava, että poliitikot vastasivat työttömän kysymyksiin huolellisesti ja tunnollisesti kiireistään huolimatta.
Toinen kysymykseni koski naapurimaiden verotusmalleja, joista yrittäjät usein puhuvat haikeaan ja kadehtivaan sävyyn.
Mallia naapureilta?
Yritysmaailmassa ja poliittisessa keskustelussa on paljon puhuttu naapurimaiden malleista, Viron yritysverotuksesta ja Ruotsin perintöveroista.
Jos minä haluan yksityishenkilönä ostaa uuden tietokoneen, säästän siihen rahaa sen sijaan, että ottaisin kalliin pikalainan, joka moninkertaistaa tietokoneen hinnan. Jos olisin halunnut ostaa yritykselleni tietokoneen, minulla ei olisi ollut oikeutta säästää siihen ilman, että valtio olisi vienyt minulta osan säästöistä (voitosta) vuodenvaihteessa.
Koska verottaja rankaisee rahojen säästämisestä, pienet yritykset eivät säästä vaikkapa suurempiin toimitiloihin voidakseen laajentaa toimintaansa ja palkata lisätyöntekijöitä, vaan nostavat yrityksen tuotot palkkatuloina vuoden lopussa. Näin yrittäjät joutuvat maksamaan yrityksen tuotosta veroa vain kerran. Verottajan toiminta pakottaa rationaalisen yrittäjän toimimaan sekä yrityksen että uusia työpaikkoja haluavana valtion etujen vastaisesti. Verotus hidastaa kasvua ja vähentää halua työllistää.
Myös yrityksen periminen voi olla katastrofi. Yrityksen arvo on jotakin aivan muuta kuin yrityksestä saatava tulo, mutta perintövero määräytyy kuitenkin yrityksen arvon mukaan. Miten ihmeessä perillisillä edes teoriassa olisi varaa maksaa perintöverot, etenkin kun yrityksen tilillä ei yritysverotuksen vuoksi yleensä ole rahaa? Jos yrityksellä on kalliit tilat ja paljon kalliita laitteita, ne on myytävä, jotta perintöverot voitaisiin maksaa. Elinkelpoinen yritys on lopetettava ja mahdolliset työntekijät menettävät työnsä. Tämä ei liene valtion etujen mukaista.
Kysyisin puolueiden puheenjohtajilta, miten he suhtautuvat naapurimaiden verotusmalleihin?
Antti Rinne Yrityksiä on kannustettava kasvamaan ja investoimaan. Verotus on yksi keino. Verotuksessa on elementtejä, jotka kannustavat investoimaan omaan yritykseen esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksessa. Lisäksi tällä hallituskaudella yhteisöveroa, eli yritysten voitostaan maksamaa veroa, on alennettu tuntuvasti. Alennuksen vaikutukset ovat vielä epäselvät.
Viron yritysveromalli ei sellaisenaan sovi Suomeen. Ensinnäkin EU-oikeus estää sen käyttöönoton Suomessa. Viro puolestaan on neuvotellut itselleen poikkeuksen unioniin liittymisen yhteydessä. Viron veromallissa osinkojen verotus kevenisi selvästi ja lisäksi se lisäisi huomattavasti painetta siirtyä nykyisestä progressiivisesta tuloverotuksesta kohti tasaveroa. Se ei olisi oikeudenmukaista veropolitiikkaa. Lisäksi Viron veromalli tarkoittaisi valtiolle miljardiluokan verotulomenetystä, joka pitäisi paikata leikkaamalla menoja tai korottamalla muita veroja. Viron mallissa hyvää on se, että se kannustaa investoimaan yritykseen. Keinoja tähän on meilläkin syytä etsiä edelleen.
Ruotsissa perintövero on korvattu myyntivoittoverolla. Kokemukset eivät ole olleet pelkästään positiivisia. Perinnöt eivät tule koskaan verotetuksi, jos ne siirtyvät aina sukupolvelta toiselle, eikä niitä koskaan realisoida. Siitä hyötyisivät erityisesti sellaiset varakkaat, jotka voivat tyydyttää rahoitustarpeensa realisoimatta perintövaroja. Pienituloisella mahdollisuudet tällaiseen suunnitteluun olisivat pienemmät. Myyntivoittoverotukseen siirtyminen hankaloittaisi myös asuntomarkkinoiden toimintaa, kun peritystä asunnosta joutuisi maksamaan veron vain silloin, kun sen myy.
Sukupolvenvaihdostilanteissa perintövero koetaan usein ongelmaksi. Tätä ongelmaa on tällä hallituskaudella jo korjattu pidentämällä perintöveron maksuaikaa. Verotus ei saa muodostua esteeksi kannattavan liiketoiminnan jatkamiselle.
Timo Soini Viron-mallinen yhteisövero työllistäville pk-yrityksille on jo jonkin aikaa kuulunut perussuomalaisten tavoitteisiin. Ruotsin tapaan verottaa perintöveroja taas suhtaudumme jonkin verran nihkeämmin.
Näemme Ruotsin-mallisen perintöverotuksen keskeisenä ongelmana on eräänlaisen lukitusvaikutuksen. Ruotsissa onkin alettu harkita tästä luovutusvoittoverosta luopumista. Sellainen tilanne on koettu ongelmalliseksi, jossa verotuksellisesta syystä esim. perittyä asuntoa ei kannata myydä vaikka se olisi perijälle sopimaton, kuten sijainnin tai koon takia. Tai vaihtoehtoisesti perittyä yritystä ei kannata myydä vaikka perijällä ei olisi firman pyörittämiseen tarvittavaa intoa tai kykyä.
On myös vaikeata nähdä, että nykyinen perintöverotus olisi merkittävä este yritysten sukupolvenvaihdoksissa. Jo nyt yli 10% omistuksen perivä saa 60% alennuksen verotuksessa ja viisi vuotta korotonta maksuaikaa. Tätä maksuaikaa ollaan nyt vielä pidentämässä seitsemään vuoteen. VM:n mukaan todellinen veroaste huojennuksen piirissä olevilla onkin ollut alle 3% yritysvarallisuudesta, joka pitkän korottoman maksuajan huomioon ottaen on varsin kohtuullinen.
Alexander Stubb Esille nostamasi esimerkit ovat erinomaisia. Kokoomus on tehnyt juuri näiden asioiden muuttamiseksi töitä, mutta askeleet eteenpäin ovat hitaita. Tällä vaalikaudella on kuitenkin onnistuttu laskemaan yhteisöveroa 26 prosentista 20 prosenttiin nimenomaan siksi, että yrityksiin jäisi enemmän voittovaroja eli säästöjä, jotka voidaan käyttää työllistämiseen ja investointeihin. On surullista, että monesti tämä nähdään ”yritysten suosimisena”, kun kyse on koko Suomen pärjäämisestä ja työpaikkojen mahdollistamisesta.
Kokoomus haluaa jatkaa siirtymää kohti Viron veromallin sovellusta, eli järjestelmää, jossa yritykseen voi jättää varoja yrityksen kehittämistä varten ja verotus tapahtuu siinä vaiheessa, kun varoja nostetaan yrityksestä ulos.
Perintöveron osalta eduskunnassa on juuri käsittelyssä Kokoomuksen ajama helpotus maksuaikaan: perintöveron voisi maksaa 7-10 vuodessa nykyisen 5 vuoden sijaan. Näin yrityksestä ei ehkä tarvitsisi myydä omaisuutta tai osia perintöveron maksamiseksi, vaan veron rasitus siirtyisi enemmän yrityksen vuosittaiseen kassavirtaan.
Juha Sipilä Ruotsista: En kannata täysiä verovapauksia millekään tulolle tai millekään ryhmille, mutta verokantojen pitää olla kohtuullisia. Ruotsissa ei perinnöistä peritä veroa, mutta meillä Kataisen hallitus kiristi kolmeen otteeseen perintöverotusta. Kannatan nykyisten verokantojen tuntuvaa alentamista.
Virosta: Virossa yritykseen jätettävää voittoa ei veroteta lainkaan. Tähän Suomella ei ole varaa tässä taloudellisessa tilanteessa, mutta Keskusta esittää vero-ohjelmassaan otettavaksi käyttöön ns. jakamattoman voiton varausjärjestelmän. Se on Keskustan sovellus Viron kaksikantaisesta yritysveromallista, jossa yhtiö voisi tehdä tilikauden veronalaisesta tulostaan verovähennyskelpoisen varauksen. Tällainen malli on käytössä mm. Ruotsissa (periodiseringsfond, jaksotusrahasto). Rahasto olisi yritykselle korotonta verovelkaa.
Varausmalli sidotaan yritykseen jätettävään voittoon siten, ettei sitä myönnettäisi sellaisen tulon osalta, joka jaetaan osakkeenomistajille. Yritykset voivat siirtää vuosittain 25 %:a yritykseen jättämästään tuloksesta vähennyskelpoisena menona rahastoon. Varaukseen siirretty tulo on palautettava verotettavaksi viimeistään neljän vuoden kuluessa. Varausmalli toimisi myös ns. tappioiden carry back –mallina (taannehtiva vähennysoikeus), koska aiemmin tehtyä varausta voitaisiin purkaa verovuoden tappiota vastaan.
Puolueen asiantuntijoilta haluan kysyä, miten edellä kuvattuja yrittäjyyttä ja työpaikkojen luomista koskevia ongelmia voitaisiin ratkoa?
SDP Asiantuntijavastastaus ei koskaan saapunut perille.
Perussuomalaiset Kuten jo aiemmin totesimme niin työpaikkojen luominen vaatii, että saamme talouden vakaaseen kasvuun. Tällöin tarvitsemme muutoksia sekä talouspolitiikan suureen linjaan että kustannuskilpailukykyymme.
Yrittäjyyden helpottamiseksi olemme ehdottaneet seuraavia toimia:
Kasvuyrittäjyyden kannustamiseksi olisi syytä ottaa käyttöön Viron veromallin kaltainen kannustin työllistäville yrityksille. Tämä kannustaisi kasvuyrittäjyyteen sekä ohjaamaan yrityksen voitot työllistämiseen ja toiminnan edelleen kehittämiseen.
Aloittavan yrittäjän hallinnollista ja taloudellista taakkaa tulee keventää nostamalla arvolisäverollisen liiketoiminnan alaraja tuntuvasti. Tämä madaltaisi yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä ja helpottaisi alkuun pääsemistä.
Terveeseen markkinatalouteen kuuluu mahdollisuus epäonnistua yritystoiminnassa ilman elinikäisen velkavankeuden pelkoa. Konkurssilainsäädäntöä on uudistettava niin, ettei laillisen konkurssin kohdannut yrittäjä jää 15-20 vuoden velkaloukkuun.
Elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden verotusta on korjattava niin, että yhtä suuresta tulosta aiheutuu yrittäjälle yhtä suuri vero riippumatta valitusta yritysmuodosta.
Yrittäjien sosiaaliturvaa on kehitettävä ja hallinnollista taakkaa kevennettävä. Pieniä palveluyrityksiä taas voitaisiin tukea esim. kotitalousvähennyksen korottamisella. Palkkaamisen sivukuluja taas voitaisiin alentaa purkamalla niin sanottuja EMU-puskureita.
Lupabyrokratian rattaissa seisoo tällä hetkellä miljardien eurojen euron edestä investointeja. Lupa- ja valitusprosesseja on yksinkertaistettava ja nopeutettava. Lupaprosessit on pyrittävä saamaan mahdollisimman pitkälti yhden luvan ja luukun taakse. Lisäksi on siirryttävä käyttämään yhden valituksen periaatetta, aina kun se on kansalaisen oikeusturvaa vaarantamatta mahdollista.
Perussuomalaiset ajavat ylisäätelyn ja byrokratian purkamista. Huonoa ja haitallista säätelyä on puettava ja byrokratiaa kevennettävä.
Energiaintensiivisen vientisektorimme kilpailukyky on turvattava alentamalla energiaverotusta sadoilla miljoonilla euroilla.
Kokoomus Kokoomus kannattaa pitkää siirtymää kohti Viron veromallia. Kuluvalla vaalikaudella tehtiin iso yritysverouudistus, jossa yhteisövero laskettiin 20 prosenttiin, osinkoverotusta lievästi kiristettiin, mutta samalla osinkoverotus tehtiin kannustavammaksi nostamalla huojennetun osingon raja 150 000 euroon.
Juuri tällä hetkellä ei ole tarvetta suurille liikkeille: katsotaan, miten nykyinen malli vaikuttaa. Joitakin isoja investointihankkeita on nyt harkinnassa, joiden yhteydessä on positiivisesti viitattu yhteisöveron laskun vaikutukseen investointilaskelmissa.
Suomessa pitää jatkossakin olla tarkkana, ja seurata kilpailijamaiden veropäätöksiä. Suomen pitää olla houkutteleva toimintaympäristö niin kotimaisille kuin ulkomaisille yrityksille.
Kokoomus haluaa asiantuntijaselvityksen investointivarauksista, mikä tarkoittaisi sitä, että yritys voisi varata voitostaan tietyn osan investointeja ja/tai työllistämistä varten. Voittoa ei siis verotettaisi kokonaan heti, vaan tietyn siirtymäajan jälkeen. Tämä tarjoaisi yritykselle mahdollisuuden varautua investointiin etukäteen ja rahoittaa sitä nykyistä paremmin omilla voittovaroillaan. Tämä vastaisi juurikin kuvailemaasi ongelmaan.
Myös sukupolvenvaihdosten sujuvuuden varmistaminen ja parantaminen on tärkeää. Hallitus päätti juuri pidentää sukupolvenvaihdoksiin liittyvää maksuaikaa kahdella vuodella viidestä seitsemään. Asia on nyt eduskunnan käsittelyssä, toiveena on maksuajan pidennys jopa tätä pidemmäksi ajaksi.
Perintöveroon on jouduttu tekemään tällä vaalikaudella useita kiristyksiä, koska velkaantuva valtio tarvitsee lisää verotuloja. Perintöveron olemassaolo on sikäli perusteltua, että verotus perustuu maksukykyyn. Perintö yleensä tarkoittaa maksukyvyn parantumista. Liika on kuitenkin liikaa. Tulee seurata, alkaako veropohja karkaamaan ulkomaille, ja ryhdyttävä toimenpiteisiin tarvittaessa perintöveron keventämiseksi.
Keskusta Yhtä täsmällistä lääkettä ei ole, joten väittämäni on se, että tarvitsemme ketteriä kokeiluja. Kokeiluja, joilla pyritään löytämään todellisten ongelmien ratkaisuun avaimia. Tarvitsemme enemmän tosiasioihin ja näyttöihin perustuvaa ”evidence-based” politiikkaa, jolloin hallituksen olisi hyvä pureutua ongelmien syihin ja ratkaisuihin, eikä vain seurauksiin ja selittää seurauksia viikosta toiseen eri medioissa.
Seurauksista puhutaan yleensäkin aivan liian paljon, jolloin todellista keskustelua syistä ja megatrendeistä ei synny. Ne ovat kuitenkin todellinen voima maailman voimakkaalle muutokselle.
Matkalla todennäköisesti tehdään sarja vääriä valintoja. Niitä voidaan pehmentää haettuihin näyttöihin ja tutkimustietoon perustuvalla päätöksenteolla. Mitä tulee sitten eri maiden malleihin, niin tärkeää olisi luoda yhteiskuntaa parempaa ennustettavuutta, jolloin esim. veroratkaisujen päälinjat luodaan pidemmäksi aikaan, eikä niitä muuteta jatkuvasti.
Jos meillä on tilanne, jossa yrityksien koneet ja laitteet kuluvat nopeammin kuin yritykset investoivat uusiin, niin pitäisi olla jokaiselle selvää, että elinkeinoelämän pohja rapautuu kovaa vauhtia.
Mitä asialle voi sitten tehdä?
Investointien puutetta voi ratkoa vain, jos verotus kannustaa yrityksiä pitkäjänteisesti kehittämään toimintaansa, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että yritykseen jätettyä voittoa ei verotettaisi lainkaan, jolloin verotus tapahtuu vasta, kun voitot kotiutetaan yrityksestä tai yrityksille annettaisiin esim. mahdollisuus investointivarauksiin, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että voitoista tehtäisiin varaus, joka pitää sijoittaa seuraavien vuosien aikana investointeihin. Ellei näin tapahtuisi, vero lankeaisi maksuun.
On totta, että tämä vähentää valtion verotuloja, mutta kuinka paljon verotuloja mallista voisi syntyä pidemmällä aikavälillä? Jos yrityksen omistajat ovat onnistuneet luomaan yhtiön, joka toimii kannattavasti ja kasvaa, niin eikö ole todennäköisempää, että yrityksen omistajat löytävät rahoille nopeammin tuottavan investointikohteen?
Perintöveron osalta yritystoiminnan jatkumisen esteeksi ei saisi missään tilanteessa muodostua korkea verotus kuten kysymyksen alustuksessa todettiin. Selkeä lähtökohta olisi mielestäni se, että verot lankeavat vasta, kun perityt osakkeet myydään. Näin vältyttäisiin myös siltä, että sukupolvenvaihdos ei laittaisi yrityksiä niin tiukoille, että investointeja ei uskallettaisi tehdä.
Yritystoiminnan jatkuminen ja ennakoitavuus tulisi asettaa etusijalle, sillä varat vakavaraisissa yhtiössä veron maksamiseen irrotetaan usein yritystoiminnasta ylimääräisillä osingoilla, joka taas rasittaa merkittävästi yrityksen kehitystä. Aina tämäkään vaihtoehto ei ole edes mahdollista, sillä yritystoiminta sitoo muutenkin pääomia.