Työtön entinen yrittäjä käy ennen vaaleja kirjeenvaihtoa valtaa havittelevien poliitikkojen kanssa ja koettaa ymmärtää syitä ja seurauksia Syrjästä käsin.

Keskusta ei ihan ymmärrä pieniä

A. Toivola
Blogit Syrjässä vaaleista 2.4.2015 12:20

Neljästä suuresta puolueesta keskusta on selvästi pohtinut eniten yrittäjyyttä. Yrittäjyys, vienti ja työpaikat ovat toki tärkeitä kaikille, mutta keskustan puheenjohtaja on yrittäjä, ja se näkyy. Juha Sipilällä on selkeä käsitys siitä, mitä yrittäminen on ja mitkä asiat ovat yrittämisen kannalta oleellisia.

Kaksi asiaa minua kiusaa tässä keskustan uudessa yrittäjyysteemassa.

Ensimmäinen on se, että keskustankin ohjelmassa kaikuvat menestyvien ja vähintään keskisuurten tarpeet ja todellisuus. Menestyvät yritykset eivät ole Suomen ongelma. Se, miten saataisiin menestymään myös se puoli yrityksistä, joka kaatuu ensimmäisen kolmen vuoden aikana, on avain kysymys. Ymmärtääkö menestynyt yrittäjä, mitkä ovat ne kompastuskivet, jotka kaatavat potentiaalisia kasvu- ja vientiyrityksiä ennen aikojaan?

Toinen huolenaiheeni liittyy Juha Sipilän asemaan puolueessa. Keskusta alkoi oikeasti profiloitua yrittäjyyteen vasta Sipilän tultua puheenjohtajaksi. Kuinka laaja ymmärrys puolueessa muuten on näistä asioista?

Huoltani lisää se, että keskustan yrittäjyysasiantuntija, jonka kanssa olen käynyt kirjeenvaihtoa, on viisaas mies, muttei puolueen jäsen. On toki mahdollista, että puolueen jäsenet ovat näinä aikoina liian kiireisiä keskustellakseen työttömän köyhiksen kanssa. Huolestuttavampaa on, jos puolueen osaaminen talouteen liittyvissä asioissa on liian ohut.

Mutta huolista huolimatta puolueen talousohjelmassa on paljon asioita, jotka miellyttävät yrittäjää.

Keskustan Suomi kasvuun -ohjelma alkaa nykyisen taloustilanteen analyysillä ja sitä kuvaavilla surullisilla käyrillä.

Analyysi työn tuottavuuden romahtamisesta keskittyy rakenteellisiin seikkoihin. Itse pohdin, mikä osuus asenteilla on tuottavuuden laskussa. Onko mikään taho selvittänyt tuotavuuden kehitystä työmoraalin muutosten kannalta?

Laiskuus on tabu, jota ei saa puhua, mutta voiko osa tuottavuutemme hiipumisesta johtua vaikkapa facebookista ja muista uusista häiriötekijöistä? Tai onko kyse luovuuden katoamisesta tai siitä, että olemme pudonneet kehityksen kelkasta?

On ilman muuta selvää, ettei näin ilkeitä ajatuksia pohdita vaaliohjelmissa. Jos tuottavuutta halutaan lisätä, kannattaisi silti jossain vaiheessa yrittää ottaa selvä kaikista niistä tekijöistä, jotka tuottavuuteen vaikuttavat.

Keskusta uskoo, että Suomi saadaan kuntoon, jos taloutemme kasvaa keskimäärin 1,4 % vuodessa, jos julkinen hallinto tehostuu 0,5 %, jos päästään kahden miljardin säästöihin ja jos hallituskauden alussa solmitaan maltillinen palkkaratkaisu.

Mikäli kaikki edellä mainittu toteutuu, velaksi eläminen päättyy viimeistään 7 vuodessa. Tavoitteeseen päästään, jos onnistutaan vihdoinkin sopimaan rakenteellisista muutoksista, luomaan 200 000 uutta työpaikkaa, parantamaan tuottavuutta ja säästämään 2 miljardia. Matkassa saattaa siis olla muutama mutka.

Keskusta on pohtinut suuria kasvuun vaikuttavia ratkaisuja. Puolue ehdottaa, että työpaikkojen luomiseksi työnantajamaksuja voitaisiin alentaa määräaikaisesti kahdella prosentilla. Kaksi prosenttia kohentaa kilpailukykyämme ja helpottaa varmasti työpaikkojen perustamista. Voisiko vaikutusta tehostaa sillä, että alennukseen tai sen suuruuteen vaikuttaa yrityksen kyky luoda uusia työpaikkoja?

Keskusta ehdottaa, että TyEL-maksujen alennus rahoitetaan lainaamalla rahaa EMU-puskuriksi kutsutuista työeläkejärjestelmään ja työttömyysvakuutusjärjestelmään kerätyistä rahastoista. Ne luotiin, jotta niiden avulla voitaisiin varautua talouden häiriöihin ja suhdannemuutoksiin. Jos nyt ei ole talouden häiriö, niin koska sitten?

Keskusta haluaa myös luoda Suomeen kasvurahaston yritysten tukemiseksi ja hyödyntää EU:n kasvurahastoa tehokkaammin. Näistä on varmasti apua pientä suuremmille yrityksille, mutta ne eivät auta pieniä, uusien innovaatioiden ympärille kehitettyjä yrityksiä, jotka ovat tärkeitä uuden teollisuuden synnyttämiseksi.

Siinä keskusta on oikeassa, että emme osaa tarpeeksi hyödyntää EU-tukia. Eteläisessä Euroopassa ollaan huomattavasti aktiivisempia erilaisten tukien hakemisessa. Suomessa joka kunnassa pitäisi olla yksi virkamies, joka aktiivisesti etsii EU:n sivuilta erilaisia hankeapurahoja ja pohtii, voisiko kunta tai kunnassa olevat yritykset hyödyntää niitä.

Keskustan välittömät yrittäjyys- ja työllistämistoimet kiinnostavat pienyrittäjää, mutta tuottavat osin pettymyksen. Puolue haluaa, että verotus kannustaisi työntekoon, yrittämiseen ja riskinottoon. Ohjelmaa lukiessa en tunnista niitä mekanismeja, jotka olisivat kannustaneet minua mihinkään.

Keskusta kertoo, ettei verotusta voida keventää, mutta siinä voidaan tehdä muutoksia. Puolue haluaisi korottaa työtulovähennystä, mikä keventäisi pieni- ja keskituloisten verotusta. Tämä saattaisi lisätä jonkin verran kulutusta, mikä toki parantaa joidenkin yritysten toimintaedellytyksiä, muttei muuten kannusta työpaikkojen luomiseen.

Lisäksi keskusta haluaa keventää yritysveroa. Yritysveroa maksavat yritykset, jotka tekevät voittoa. Pienet yritykset tekevät voittoa vain harvoin, sillä yrittäjän on usein kannattavampaa maksaa itselleen palkkaa ja palkasta ansioveroa kuin maksaa ensin yrityksen voitosta veroa ja sitten vielä veroa osinkotuloista. Veroale ei siis auta pientä yritystä pysymään pystyssä.

Riskinottoon kannustaminen olisi hyvin tervetullut juuri pienille yrityksille, koska uuden, investointeja vaativan yrityksen perustaminen on todellakin valtava riski ihmiselle. Jos yritykselle käy hullusti, siinä menee ajan ja terveyden lisäksi ehkä koko omaisuus ja loppuelämä.

Keskustan resepti riskien pienentämiseksi on luovutustappioiden vähennysoikeus muista pääomatuloista. Tämä kannustaa ainoastaan sijoittajia, mikä sinänsä saattaa kyllä lisätä rahan saatavuutta etenkin keskisuurille yrityksille, muttei silti kannusta yksilöä luomaan uutta yritystä.

Keskustan ohjelmassa ei muuten kerrota, mitä veroja on tarkoitus nostaa, kun edellä mainittuja veroja kevennetään, mutta kokonaisverotus aiotaan pitää samana. Mutta kukapa nyt viitsisi puhua verojen kiristämisestä vaalien alla?

Kotitalousvähennyksen laajentaminen hoivapalveluihin sen sijaan on hyvä ja aivan varmasti työllistävä hanke. Myös ansiosidonnaisen päivärahan maksamisen jatkaminen yrityksen perustamisesta huolimatta poistaa yrittäjyyden esteitä.

Normien ja erilaisten lupien vähentämisestä olisi suuri apu yrittäjille. Normien vähentämistä on helppo vaatia. Jos joku sen onnistuu toteuttamaan, meillä on vielä toivoa.

Lupakäsittelyn nopeuttamien helpottaa yrittäjyyttä ja oikeasti houkuttelee investointeja. Sen näkee paikallistasolla mainiosti: jos kunta on byrokraattinen ja lupakäytännöt toimivat hitaasti, yrittäjät karkaavat naapurikuntiin, kun kyllästyvät taistelemaan ja odottamaan.

Asiassa on toinenkin puoli: lupabyrokratia ja valitusmahdollisuudet muuttuvat yhtäkkiä kovin tärkeiksi, jos naapuritontille on ilmestymässä kivilouhimo tai autorata. Yritysten ja yksityishenkilöiden näkemykset soveliaasta toiminnasta menevät usein ristiin.

Myös viranomaisten valituksia toisten viranomaisten päätöksistä halutaan rajoittaa. Muistutan päättäjiä kuitenkin siitä, että kuntia on syytä valvoa. Kittilä ei ole ainoa kunta, jonka päätöksentekoa olisi syytä tutkia suurennuslasilla. Hyvin kummallisia kuvioita löytyy pääkaupunkiseudultakin.

Pidän keskustan ajatuksesta osuuskuntatoiminnan kehittämisestä. Osuuskunnat toimivat hyvinä ponnahduslautoina yrittäjyyteen. Ne ovat myös hyvä keino kiertää ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen menetystä: palkkaa nimittäin saa saada, vaikka onkin työtön. Saatu palkka vähentää työttömyyskorvausta, kun taas yrittäjäksi ryhtyminen katkaisee tuen kokonaan.

Osuuskunnat myös luovat turvaa ja sosiaalisen verkoston. Yrittäminen on yksinäistä ja raskasta, jos ei ole ketään, jonka kanssa puhua. Myös tila- ja tuotantokustannukset pienenevät sopivassa osuuskunnassa oleellisesti.

Keskustan ohjelmassa minua viehättää eniten ajatus kokeilualueista. Lukijani ovat ehkä huomanneet, että olen menettänyt luottamukseni hallinnon kykyyn ymmärtää ruohonjuuritason ongelmia ja todellisuutta. Heinot teoriat eivät aina toimi käytännössä. Siksi uusien ideoiden kokeileminen pienemmillä alueilla on mielestäni hyvä idea, etenkin jos kokeilut syntyvät paikallisista tarpeista ja paikallisen luovuuden ja tietämyksen avulla.

Jos kokeilu toimii, se voidaan monistaa. Jos se ei toimi, vahingot eivät ole suuria eikä tarvitse ryhtyä luomaan uutta lainsäädäntöä, mikä on hidas ja kuormittava prosessi.

Yksi keskustan kokeiluehdotuksista on perustulokokeilu. Palaan perustuloon myöhemmin ja pohdin sitä enemmänkin. Nyt käsittelen sitä vain esimerkkinä, joka auttaa ymmärtämään, miksi kokeilualueita vastustetaan.

Poliittinen päätöksenteko nimittäin perustuu useammin periaatteisiin ja ennakkoluuloihin kuin faktoihin ja kokemukseen. Jos poliitikko vastustaa periaatteessa jotakin asiaa, hän ei vaivaudu perehtymään siihen.

Jos nyt sitten kävisi niin, että perustulo, jota sekä kokoomus että ammattiyhdistyspuolueemme vastustavat periaatteellisista syistä, osoittautuisikin toimivaksi, periaatteen miesten ja naisten olisi pakko ryhtyä pohtimaan asiaa vakavasti. Ja sehän olisi kamalaa. Siksi on parempi, ettei mitään kokeiluja tehdä. Kunnon poliitikko tietää kaiken kokeilemattakin.

Keskusta haluaa, että edellisellä hallituskaudella kesken jääneet rakenneuudistukset tehdään heti. Keskusta luultavasti haluaa myös, että ne tehdään keskustan haluamalla tavalla. Juha Rehula jo melkein onnistui siinä eduskunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan pikalakiprojektin tiimellyksessä.

Kansakin haluaa, että uudistukset tehdään ripeästi. Kansa ei kuitenkaan usko ennen kuin näkee.

Julkisen hallinnon tuottavuuden lisääminen on erittäin toivottavaa. Sähköinen asiointi ja palveluiden digitalisoiminen ovat mainioita ideoita ja varmasti lisäävät tuottavuutta. Samoin normien purku, sillä normit synnyttävät tavattomasti turhaa työtä.

0,5%:n tehostamiseen olisi kyllä helpompiakin keinoja. En ymmärrä, miksi valtion ja kuntien virkamiehillä on lähes kahdeksan viikon pituinen vuosiloma, kun muilla kansalaisilla lomaa on 5 viikkoa? Mihin se oikein perustuu? Ylimääräiset lomaviikot ovat yhtä perustelemattomia kuin monet kreikkalaiset käytännöt ja ne tulevat veronmaksajille tavattoman kalliiksi.

Tiedän, että KVTES:ä ei ihan helposti muuteta, sillä se edellyttäisi sitä, että työmarkkinajärjestöt pääsisivät sopuun asiasta tai sitä, että joku poliitikko uskaltaisi astua ammattiyhdistyksen varpaille. Sitten pitäisi vielä löytyä virkamiehiä, jotka valmistelisivat huolellisesti asetuksen, joka vähentää heidän omia lomapäiviään.

Saavutetuista kohtuuttomistakaan eduista ei tingitä. Niinpä tyydymme puuhastelemaan IT-uudistusten kanssa ja pohtimaan valtion kiinteistöjä. Niissä riittääkin kyllä pohtimista, sillä Senaatti-kiinteistöjen tapa hoitaa kiinteistöomaisuuttaan poikkeaa aika paljon vastuullisten, voittoa tuottavien yksityisyritysten toiminnasta. Puolueettomalle, ulkopuolisen tekemälle tarkastukselle olisi käyttöä.

Yhteiskuntasopimus on erittäin tärkeä ja toivon, että siihen löytyy kykyä ja halua. Vaikeistakin asioista on voitava keskustella, toivovat keskusta ja minä. Ja vaikka työttömiä ei noihin sopimusneuvotteluihin mukaan huolitakaan, toivon, että työttömien oikeudet ja pienyrittäjien toiveet olisivat kerrankin esillä työntekijöiden oikeuksien ja suuryritysten etujen rinnalla.

Pienten puolesta puhuminen olisi poliitikkojen tehtävä. Toistaiseksi he ovat pettäneet meidät, mutta ehkä uusi aika on nyt koittamassa.

A. Toivola

Nimimerkki on entinen joku, nykyinen ei kukaan. Hän asuu Syrjässä ja tarkastelee työntekoa ja politiikkaa aivan eri näkökulmasta kuin ennen.

Keskustelu

Minun tietääkseni vuosiloma on saman pituinen niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. KVTS:n vuosilomamääräykset ovat kyllä hyvin monimutkaiset, mutta ymmärtääkseni ne tuottavat suunnilleen samanlaisen loman kuin ykistyissektorilla.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt