Onko perusohjelmasta yrittämisen perustaksi?

Profiilikuva
Nimimerkki on entinen joku, nykyinen ei kukaan. Hän asuu Syrjässä ja tarkastelee työntekoa ja politiikkaa aivan eri näkökulmasta kuin ennen.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Perussuomalaisten talouspoliittinen ohjelman ensimmäinen kappale paljastaa puolueen vahvuuden: turvautumisen tavallisten suomalaisten terveeseen järkeen ilman poliitikkojen mutkikkaita ajatus- ja pelikuvioita.

Lause ”jotta valtion menoja voidaan karsia niin, ettei kansalaisten kurjuutta enää lisätä, julkisen sektorin tehtävät tulee asettaa tärkeysjärjestykseen” kuulostaa siltä, mistä jokainen järkevä ihminen aloittaisi suuren säästöurakan.

Seuraavaksi mieleen tuleva kysymys osoittaa puolueen heikoimman kohdan: mikä on tehtävien oikea tärkeysjärjestys? Terve järki on yksi asia, arvot ovat kokokaan toinen. Niiden yhdistelmä muokkaa todellisuutta, niin politiikassa kuin yrityselämässäkin.

En jaa perussuomalaisia arvoja. Siitä huolimatta on todettava, että yrittäjän kannalta heidän talousohjelmassaan on paljon hyviä ajatuksia ja sellaista rationaalisuutta, jota valtion hallitsemiseen toivoisin lisää.

Perussuomalainen talousohjelma on jaettu kuuteen lukuun: julkiseen talouteen, verotukseen, kilpailukykyyn, energia- ja ilmastopolitiikkaan, PK-yrityksiin ja sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Käsittelen niitä omasta pienyrittäjänäkökulmastani, joten ihan kaikkeen en ota kantaa. Siksi ohjelmaan kannattaakin tutustua myös ilman tulkkia.

Julkisen talouden leikkauslista on konkreettisimmasta päästä – ja pitkälti arvopohjainen. Jokainen vaalikoon omia arvojaan. Silti mietin, että olivat arvot millaiset hyvänsä, maahanmuuton kustannuksista karsiminen saattaa luoda ongelmia, joita kukaan ei halua ja jotka tulevat kalliiksi.

IT-kulut ovat varmasti turhia, mutta uuden IT-järjestelmän kehittämien on todella kallista: investoinnit maksavat itsensä takaisin melko hitaasti. Vaikka pidän IT-järjestelmän täysremonttia välttämättömänä, en tiedä, mistä siihen löydetään rahat. Toivottavasti poliitikot tietävät.

EU-maksut ovat perinteisesti perussuomalaisen hampaissa. Olen luultavasti samanlainen kuin suurin osa suomalaisia: en tiedä niistä oikeasti juuri mitään.

Mutta täytyy tunnustaa, että en oikein luota poliitikkoihimme siinä suhteessa, että he osaisivat pitää puoliamme. Perussuomalaisten argumentit Ruotsin, Tanskan maksuhelpotuksista herättävät ärtymystä.

Hyvät poliitikot: lakatkaa ihmeessä olemasta liian kilttejä siellä Euroopassa. Liian kilttejä kiusataan.

Ja hyvät virkamiehet, lakatkaa tekin noudattamasta kaikkia EU-säädöksiä niin tunnontarkasti! Lainkuuliaisuus on yksi suomalaisen yhteiskunnan parhaista puolista, koska se suojaa meitä korruptiolta ja monelta muulta pahalta, mutta silti joskus tuntuu siltä, että pieni kapinallisuus olisi paikallaan.

Työtä vailla olevana kannatan ehdottomasti kaikkia toimia, jotka helpottavat osa-aikatyön teettämistä ja vastaanottamista. Samoin nuorten ja yli 50-vuotiaiden työllistämiseen tähtääviä toimia.

Sen sijaan ulkomaalaisten työntekijöiden tarveharkinta haittaa suomalaisia yrityksiä ja on niin marginaalinen ilmiö, että minun on vaikea uskoa jääväni työtä vaille jonkun ulkomailta tulleen henkilön vuoksi. Kyllä syyt työttömyyteeni ovat aivan muualla kieroutuneessa kulttuurissamme.

Mielestäni yksi parhaista lauseista perussuomalaisten ohjelmassa on: ”työttömyyden torjumiseksi myös aktiivisen työvoimapolitiikan resursseja on lisättävä”. Aktiivinen toiminta tekemättömän työn ja työttömien yhdistämiseksi on tuottanut tulosta siellä, missä siihen on ryhdytty.

Hyödyttömien yritystukien sijaan työllistämisen painopistettä pitäisi siirtää aktiivisen työn etimisen edistämiseen. Erilaisista työllistämiskeinoista ja hankkeista voisi kirjoittaa kirjan. Kaipaan resurssien lisäksi vähän lisää mielikuvitusta työllistämisprojekteihin ja työministeriön toimintaan.

Perussuomalaisten verotusehdotuksista yhdestä pidän, yhdetä en.

On hyvä, että eduskuntaan valitaan ihmisiä, jotka eivät hyväksy ruoan ja lääkkeiden alv:n nostamista. Se, joka sellaista harkitsee, on valmis lisäämään nälkää, ihan konkreettisesti. Voin myös kertoa, että lääkkeet ovat jo nyt köyhille hirveän kalliita. Olen itse joutunut olemaan nälkäinen pystyäkseni ostamaan lapselleni lääkettä.

Sen sijaan en usko, että varallisuusveron tuominen takaisin lisäisi työpaikkoja, sillä se ajaisi varallisuutta pois maasta. Samaan lopputulokseen johtaa yritysten verosuunnitteluun puuttuminen.

Niin kauan, kuin yritykset noudattavat lakia, yrityksiä ei pidä paheksua. Todellisia pahiksia ovat huonoja lakeja tekevät päättäjät ja virkamiehet. Ja joskus päätökset tehdään kansainvälisissä sopimusneuvotteluissa, joissa ei pidä olla liian kiltti.

Jokaiseen vaaliohjelmaan mahtuu näemmä irrationaalisia lauseita, jotka muistuttavat lukijaa vaalien raadollisuudesta ja poliittisen puheen epäluotettavuudesta. ”Suomen talouden perusta on tuhottu kansallisilla päätöksillä, kuten erilaisilla viherveroilla”, on yksi tällainen lause.

Tuhon syistä voidaan olla montaa mieltä. Tärkeämpää on kuitenkin pohtia, mitä nyt voitaisiin tehdä. Perussuomalaiset haluavat purkaa byrokratiaa ja turhaa säätelyä. Jos on koskaan tutustunut kuntien toimintaan lähemmin, ymmärtää, miten valtavasti turha säätely maksaa meille jokaiselle.

Säätely ja byrokratia ovat todellisia ongelmia myös yrittäjille. Investointien, työllistämisen ja yrittäjyyden esteitä pitäisi poistaa niin paljon kuin mahdollista. Turhien määräysten ja tehtävien lisäksi kuntien menoja kasvattaa virkamiesten jäykkä ja arka asenne. Koska suomalainen virkemies on arka, hän ei uskalla käyttää lainsäädäntöön useissa tapauksissa jätettyä harkintavaltaa.

Olen keskustellut monista eri laeista usean eri ministeriön virkamiehen kanssa. Heillä on sellainen käsitys, että ihmiset ovat järkeviä ja rationaalisia ja osaavat ilman holhousta tehdä hyviä päätöksiä. Eivät osaa.

Lainsäätäjän pitäisi suorittaa jokunen kurssi sosiaalipsykologiaa tai vaihtoehtoisesti viettää säännöllisesti muutama kuukausi kunnan palkkalistoilla. Voisimme saada realistisemman ja paremmin toimivan lainsäädännön.

Perussuomalaisten mukaan työllistämisen sivukuluja olisi laskettava. Olen samaa mieltä. Kuten olen jo aiemmin kertonut, yritykseni olisi luultavasti pysynyt pystyssä ja työllistänyt itseni lisäksi toisenkin ihmisen, jos olisin uskaltanut palkata työntekijän. Juuri joustamattomat sivukulut muodostuivat liian suureksi työllistämisen esteeksi.

Sivukulujen karsiminen heikentää kuitenkin työntekijän turvaa vääjäämättä ja sellaisesta ammattiliitot eivät pidä. Pitää olla aika rohkea poliitikko, että uskaltaa ehdottaa karenssipäiviä ja lomapalkkojen poistamista. Mutta kysyn ihan vakavissani, miksi vain työntekijöillä on oltava oikeuksia, kun pienyrittäjällä ja työttömällä ei niitä ole? Mikä tasa-arvoinen yhteiskunta se sellainen on?

Perussuomalaisten energiapolitiikka olisi kannatettavaa, jollei siihen liittyisi hyvin takapajuinen ilmastopolitiikka. En voi sille mitään, että puolueen ympäristölausunnoista tulee mieleen maaseudun bensa-aseman kuppilassa istuva äijäporukka, joka toteaa yksimielisesti, että mehän ei mitään viherenergioita käytetä. Äijäseurueilla on oikeus milipiteisiinsä, mutta ei niistä oikein ole analyyttisen keskustelun pohjaksi.

Mutta perusehdotukset energiaverojen laskemisesta ja energian kotimaisuusasteen nostamisesta ovat mielestäni hyviä. Aivan erityisesti kannata älykkään sähköverkon käyttöön ottamista: on järjetöntä, ettei kotien puhtaan energian käyttöä tueta kaikin mahdollisin tavoin. Tässä taitavat taas olla vastakkain suurten energiayhtiöiden ja ympäristön edut.

”PK-yrittäjyys on nostettava ansaitsemaansa arvoon”, sanoo perusohjelma. Eipä tuosta oikein voi eri mieltäkään – ainakaan pienyrittäjänä.

Keinotkin ovat oikeansuuntaisia: työllistämistä tukeva verotus, alv:n alarajan korotus, siirtyminen verottamaan saatuja maksuja lähetettyjen laskujen sijaan, yrittäjien sosiaaliturvan parantaminen, viennin ja kasvun rahoittaminen.

Suosikki-ideani on konkurssilainsäädännön muuttaminen siten, että konkurssin tehnyt yrittäjä ei ole koko loppuelämäänsä velkakurjuudessa. Yrittäjä, joka haluaa välttää riskejä, päätyy toimettomana kirjoittamaan blogeja. Siksi valtion kannattaa kannustaa riskinottoon. Se onnistuu vain, jos riskiä pienennetään siedettäväksi.

Perussuomalaisten näkökulmat sosiaali- ja terveyspolitiikkaan koskevat rakenteellisia seikkoja, joilla on suuri vaikutus kansantalouteen ja sitä kautta myös yrittäjyyteen. Jotkin ohjelman ideat vaikuttavat yrittäjyyteen suoremminkin.

Kannustinloukkujen purkamisesta olen jo kirjoittanut muutaman kertaan, sillä kaikki muutkin puolueet puhuvat niistä. Pelkään, että hyvää tarkoittavat toimet saattavat synnyttää uusia kurjuuden muotoja.

Siksi toivoisin hartaasti, että joku kysyisi köyhiltä itseltään, mitä uudet suunnitelmat saisivat aikaan heidän elämässään. Hyvin toimeentulevien mielikuvitus (ja empatiakyky) on rajallinen. Siksi työpöydällä hyvältä näyttävä lakiluonnos voi käytännössä aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita.

Vanhuspalveluiden kuntoon saattaminen on yrittäjyyden kannalta erittäin kiinnostava projekti. Jos säätelyä saataisiin purettua, voitaisiin luoda valtava kirjo yksityisiä palveluita, ja uusia apuvälineratkaisuja, joista saattaisi löytyä jotain vientiinkin.

Ihmisiä pitäisi rohkaista luomaan tai suunnittelemaan itse omat hoivapalvelunsa siinä vaiheessa, kun he eivät vielä ole hoidosta riippuvaisia. Silloin syntyisi erilaisia versioita yksityisiä ja julkisia palveluita yhdistävistä asumismuodoista, joista yhteiskunta voisi valita toimivimmat monistettaviksi.

Aivan ensimmäiseksi pitäisi omaishoitajien korvauksia nostaa radikaalisti. Jos omaishoitajat saisivat edes puolet niistä rahoista, jotka kunnilta säästyvät, kun vanhus ei ole kunnallisessa hoivakodissa ja jos näistä korvauksista kertyisi myös eläkettä, hoivapaikkoja vapautuisi ja moni työtön saisi töitä ihmisten jäädessä kotiin hoitamaan omaisiaan. Moni haluaisi, muta ei voi.