Korjaako kokoomuksen korjausliike?

Profiilikuva
Nimimerkki on entinen joku, nykyinen ei kukaan. Hän asuu Syrjässä ja tarkastelee työntekoa ja politiikkaa aivan eri näkökulmasta kuin ennen.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Köyhä yrittäjä suhtautuu kokoomuslaiseen ajatteluun ristiriitaisesti: kokoomus on perinteisesti ollut yrittäjien puolue. Toisaalta puolueelta ei yleensä odota suurta ymmärrystä köyhien ongelmille. Miten pienyrittäjä pärjäisi, jos kokoomus saisi päättää maan asioista? Korjaisiko korjausliike mitään minun osaltani?

Kokoomuksen ohjelma alkaa lupaavasti: puolue haluaa asettaa työn etusijalle. Jotta työn tekeminen olisi houkuttelevampaa, puolue haluaa laskea työn verotusta. Kaikilta.

En ole kuullut vielä kertaakaan puolueen perustelevan loogisesti sitä, miksi veroalen pitäisi tässä taloustilanteessa koskea myös kaikkein rikkaimpia. Ehkä siksi, että kaikkein rikkaimmat äänestävät usein kokoomusta.

Jos veroale tosiaan lisäisi kysyntää, se olisi hyvä asia. Silloin myös työpaikat lisääntyisivät. Näin ei kuitenkaan välttämättä käy: kuluttaminen ei nimittäin enää tunnu olevan muodissa.

Jos ihmisillä on ylimääräistä rahaa, he säästävät osakkeisiin ja lomamatkoihin. Edes nuoret eivät enää shoppaile entiseen malliin. Varakkaampien veroale saattaakin lisätä ulkomaanmatkoja, mikä ei hyödytä Suomea millään tavalla.

Vähemmän varakkaat ovat kuitenkin aivan eri asia. Jos köyhä saa lisää rahaa, hän ostaa juustoa tai jugurttia. Ja jos rahaa tulee oikein kunnolla, köyhä saattaa ostaa lapselleen uuden takin pieneksi jääneen tilalle. Pienituloisimpien tukirahat päätyvät pyörittämään talouden rattaita nopeasti.

 

Tukeakseen yrittäjyyttä kokoomus haluaa myös lisätä joustoja työaikoihin. Siinä olen samaa mieltä puolueen kanssa sekä yrittäjänä että työttömänä. Pienyrittäjän ja työntekijän pitäisi saada niin halutessaan oikeus sopia keskenään, miten ja milloin töitä tehdään.

Jotenkin pitäisi lisätä osa-aikatyön teettämisen houkuttelevuutta. Tehtyjen työtuntien pitäisi olla oikeassa suhteessa palkkaan, jotta osa-aikaisten palkkaaminen kannattaisi myös pienille yrityksille: jos 50 prosentin työpanoksesta on 70 prosentin kulut, se ei kannata. Osa-aikatyön lisääminen lisäisi hoitovapaalla olevien, opiskelijoiden ja eläkeläisten työnsaantimahdollisuuksia ja jakaisi työtä tasaisemmin myös työttömille.

Kokoomus haluaisi puuttua myös ikäsyrjintään. En voisi olla enempää samaa mieltä. Suomessa hukataan ikäsyrjinnän vuoksi käsittämätön määrä osaamista ja asiantuntemusta. Miten yhteiskunta voisi vaikuttaa tähän erikoiseen ilmiöön?

Ruotsissa ikääntyneiden irtisanomista on vaikeutettu. Olisiko siinä ratkaisu? Suomessa ikääntyneiden työntekijöiden eläkemaksut ovat korkeampia kuin muiden. Tästä olisi ehkä hyvä aloittaa. Mutta ihan ensimmäiseksi pitäisi selvittää, mistä tämä suomalainen ilmiö oikein johtuu.

Työhyvinvoinnin parantaminen ja tasa-arvon lisääminen ovat kaikkien puolueiden toivelistalla, ja itse asiassa uskon, että myös virkamiehet tulevat tekemään niiden parissa töitä hallituspohjasta riippumatta. Ehkä edessämme on valoisampi tulevaisuus.

 

Korjausliikeohjelman lause ”syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua työelämään parannetaan” on melkein yhtä löperö kuin demarien lupaus taata pitkäaikaistyöttömille mielekäs työ. Vaalien alla on kai vain pakko sietää tyhjiä lupauksia.

Voisiko joku kertoa, mitä tarkoittaa lause ”siirretään asumisen verotuksen painopistettä tukemaan ihmisten kuhunkin elämäntilanteeseen sopivan asunnon valintaa”?

Tarkoittaako se, että kiinteistövero nousee, kun lapset muuttavat pois kotoa ja neliöiden määrä asukasta kohden kasvaa? Äärettömän epäreilua tilanteessa, jossa isot asunnot eivät enää käy kaupaksi ja niistä luopuminen on mahdotonta.

Haluaisin myös tietää, miten kokoomus suunnittelee tekevänsä työn perässä muuttamisen kannattavammaksi? Jos työpaikka menee alta, miten muutto suuremmalle paikkakunnalle saadaan kannattamaan, kun vanhaa asuntoa ei saa työttömyysalueella myytyä?

 

Sekä pienyrittäjänä että työttömänä kannatan kokoomuksen ja monen muunkin puolueen ajatusta  paikallisen sopimisen lisäämistä. Oma yritykseni olisi voinut työllistää työttömän, jos työehtosopimukset eivät olisi olleet niin tiukat.

Jäätyäni työttömäksi haluaisin saada oikeuden ihan itse päättää, millaisilla ehdoilla olen valmis tekemään töitä työntekijänä. Miksi etujärjestön, johon en kuulu, pitää saada päättää se puolestani?

Esimerkiksi käyvät 0-tuntisopimukset. Ne ovat monelle oikea ongelma, johon on syytä puuttua, mutta niiden kieltäminen kokonaan kaikissa olosuhteissa olisi vahingollista holhoamista. Omat lapseni tekevät nollasopimuksella töitä opiskelun ohessa, koska mikään muu ei olisi heille itselleen mahdollista. Miksi heiltä pitäisi viedä oikeus siihen?

Suomalaisen lainsäädännön ongelma on, että siitä tehdään usein liian kattavaa. Yhden vian korjaaminen synnyttää uusia ongelmia, koska ihmisille ei tarjota erilaisia vaihtoehtoja.

Myös ohjelman ajatukset työllistämisen helpottamisesta ovat hyviä. Koeajan pidentäminen ja byrokratian vähentäminen loisivat luultavasti lisää työpaikkoja.

Moni pitää koeajan pidentämistä työntekijän oikeuksien polkemisena, mutta pienyrittäjälle väärän ihmisen palkkaaminen voi olla katastrofi. Kaikki yrittäjät eivät ole kilttejä, mutta valitettavasti myöskään kaikki työntekijät eivät ole rehellisiä, osaavia eivätkä lojaaleja.

Kokoomus pohtii kokonaan uuden oppisopimusmallin luomista. Oppisopimuskoulutusta kannattaa uudistaa siten, että se houkuttaa työnantajia enemmän. Kouluttamattoman nuoren ohjaamisessa on iso työ ja siitä on saatava kompensaatiota. Muuten yrittäjillä ei ole mitään syytä lähteä mukaan moiseen.

Se on sääli, sillä työssä oppiminen on usein paljon tehokkaampaa kuin ammattikoulussa istuminen. On nuorten kannalta erittäin ikävää, että oppisopimuspaikkoja ei ole nykyisin tarpeeksi.

Kilpailukyvyn ja tuottavuuden lisäämiseksi kokoomus haluaa muuttaa yritysten verotusta työllistämistä tukevaksi. Käytännön suunnitelmat kuitenkin puuttuvat. Miten sellainen toteutetaan lakiteknisesti?

 

Kokoomuksen ajatus siitä, että yliopistojen ”rahoitusta ohjataan kansallisesti strategisesti keskeisten tieteenalojen tutkimusinfrastruktuureihin” on pelottava. Mistä hallitus tietää, mikä ala tulevaisuudessa on kannattava? Kuka tiesi viisitoista vuotta sitten, että peliteollisuus voi joskus tuottaa jotakin?

Uskon vakaasti laajan sivistyksen merkitykseen maan hyvinvoinnin takaajana. Yliopisto ei saa taantua talouselämän työkaluksi.

Kokoomuksen vaaliohjelmassa käsitellään työn lisäksi koulutusta, hyvinvointipalveluita, ympäristöasioita ja turvallisuuspolitiikkaa. Niistä pienyrittäjällä ei ole sen enempää sanottavaa kuin kellä tahansa muulla, joten suosittelen niihin perehtymistä suoraan puolueen ohjelmasta.

Ohjelman lopuksi puolue listaa nipun uusia toimintamalleja. Paikalliset politiikkakokeilualueet olisivat mielestäni paikallaan, sillä vaikka kokeiluja voi tehdä koko kansallakin, byrokratiamme on niin hidas, että huonoista kokeiluista on hyvin vaikea päästä eroon.

Myös säätelyn purku lienee yritysten, koko kansan ja kaikkien kuntien toivelistalla. Liiallinen säätely paitsi haittaa yrittämistä myös lisää kuntien kuluja.

 

Kaiken kaikkiaan kokoomuksen ohjelmassa on paljon asioita, jotka miellyttävät pienyrittäjää. Sen sijaan sieltä puuttuvat ne asiat, jotka pelottavat köyhää. Puolue on viisaasti jättänyt ikävät asiat kirjoittamatta ohjelmaansa. Niitä ymmärtääkseen on kuunneltava tarkasti muita puheita.

Monista kokoomuslaisten kommenteista paistaa läpi Hesarissakin esitelty Berkeleyn yliopiston apulaisprofessori Paul Piffin tutkimustulos, jonka mukaan ihmiset selittävät itselleen, että heille lahjoitettu etuoikeus onkin ansaittu ja kuuluu heille heidän erinomaisuutensa tähden. Tästä seuraa, että menestyvä uskoo, että se, joka ei menesty, on itse syyllinen.

Tutkimus nousee mieleeni, kun luen kokoomuksen haluavan ”kannustaa työntekoon” lyhentämällä ansiosidonnaista työttömyyskorvausta tai poistamalla eläkeputken. Pelkään, että sama ajatus on taustalla myös puheissa kannustinloukkujen purkamisesta.

Työntekoon kannustaminen kuulostaa siltä, että kokoomuslaiset kuvittelevat ihmisten olevan työttömiä omasta halustaan. Tuen pienentäminen ei kannusta työntekoon, jos työtä ei ole.

Jotkin kannustinloukut ovat toki todellisia. Jos työnsaannin myötä henkilö menettää vuokratuen, työtä ei voi ottaa vastaan vaikka haluaisikin. Avainkysymys on, onko kokoomuksen ratkaisu silloin poistaa vuokratuki kokonaan vai varmistaa, että asuminen on mahdollista, vaikka töitä tekisikin?

Ja mitä tarkoittaa työn vastaanottamiseen kannustaminen? En löydä itselleni sopivaa työtä. Toisaalta puhelinmyyjiä tarvittaisiin lisää. Olenko kokoomuksen mielestä paha, kun en suostu?

 

Sdp:n talouslinjaa olen käsitellyt aiemmin. Muiden puolueiden ohjelmista tulevina päivinä.