Onko Sdp:stä apua työttömälle pienyrittäjälle?

Profiilikuva
Nimimerkki on entinen joku, nykyinen ei kukaan. Hän asuu Syrjässä ja tarkastelee työntekoa ja politiikkaa aivan eri näkökulmasta kuin ennen.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vaalien jälkeen tiedämme, kenestä tulee laivan kapteeni. Poliittinen järjestelmämme edellyttää kuitenkin, että kapteeni tekee yhteistyötä perämiesten kanssa. Jos perämiehet ohjaavat laivaa eri suuntiin, pyöritään ympyrää. Se on jo koettu. Tarvitsemme päällystön, joka on samaa mieltä edes jostakin.

Köyhää, työttömäksi jäänyttä pienyrittäjää kiinnostaa luonnollisesti eniten, miten puolueet aikovat toimia talouskysymyksissä. Tarkastelen puolueiden talousohjelmia Syrjään juuttuneen näkökulmasta: Onko ohjelmissa mitään, mikä auttaisi minut ja muut työttömät takaisin töihin ja hyvinvointiin?

Aloitan neljän talousohjelman tutkimisen viimeisimmästä eli Sdp:n talouslinjasta, joka sisältää kuusi kohtaa.

 

”Vienti vetämään”

Ensimmäinen tavoite on saada vienti taas vetämään. Sdp haluaa lisätä kilpailukykyämme parantamalla tuottavuutta ja alentamalla kustannustasoa. Kun ammattiyhdistyspuolue vaatii maltillisia palkkaratkaisuja, ne voivat jopa toteutua. Se olisi hyvä. Kun on ollut kyllin kauan ilman palkkaa ymmärtää, että melkein palkkaa kuin palkkaa voisi vähentää ilman, että se aiheuttaa todellista harmia.

Myös ajatus viennin maantieteellisen pohjan laajentamisesta on hyvä. Jos valtio voi tukea suomalaisten tuotteiden päätymistä uusille markkinoille, esimerkiksi Afrikkaan, siitä on varmasti apua. En kuitenkaan usko helppoihin ratkaisuihin vaan haluaisin tietää, miten kauniit sanat muutetaan todellisuudeksi.

Tarvitsemme vientiin erityisesti uusia, kasvavia yrityksiä. Miten saamme nämä pienet uusien innovaatioiden ympärille kasvaneet yritykset mukaan luomaan uusia suhteita uusille markkinoille? Mistä pienet yritykset löytävät vientiponnisteluihin tarvittavat varat, ajan ja tietotaidon? Voisiko valtio todella ryhtyä tukemaan näitä ponnisteluja vai onko se vain kaunista vaalipuhetta?

Sdp haluaisi suomalaisten yritysten erikoistuvan erityisesti ilmastonmuutoksen hillintään ja terveysinnovaatioihin. Ajatus on varmasti hyvä, mutta sen kirjaaminen puolueen talousohjelmaan on hiukan kyseenalaista. Maan hallituksella ei ole sellaista valtaa. Voivatko poliitikot ja virkamiehet päättää yrittäjien puolesta, mihin vapaan markkinatalouden resursseja pitää suunnata?

Sen sijaan ajatus julkisten hankintojen käyttämisestä uusien innovaatioiden kokeiluun on erinomainen. Jos kuntien hankinnoista päätettäessä osattaisiin ajatella uudella tavalla, innovaatioilla olisi mahdollisuus saada referenssejä ja ylittää uusien yritysten kuolemanlaakso, jossa tuote on kehitetty ja rahat loppuneet, mutta myynti ja markkinointi eivät vielä tuota tulosta.

Tekesillä olisi tähän aisaan paljonkin kerrottavaa, jos joku haluaisi kuunnella. Mutta kansataloudellisesti rationaalinen hankintapolitiikka edellyttäisi, että kunnissa seurattaisiin teknistä kehitystä ja oltaisiin rohkeita ja innovatiivisia. Tarvitsisimme ilmeisesti kokonaan uudet kunnat.

Sdp:n ajatukset viennin edistämisestä ovat yrittäjän näkökulmasta hyviä, mutta kaipaavat konkretiaa ja aiempaa paljon suurempaa panostusta. Pelkät lupaukset eivät riitä.

 

”Investoinnit liikkeelle”

Sdp uskoo, että valtio pystyy julkisten investointien avulla luomaan työpaikkoja ja parantamaan tuottavuutta. Vaikka niin olisikin, ongelma on, ettei meillä ole varaa niihin. Julkisista investoinneista puhuminen on myös aivan liian kevyttä: sen sijaan, että hyödyt, haitat ja riskit analysoitaisiin tarkasti, kuten yksityispuolella tehdään, poliitikoilla on taipumus tehdä päätöksiä mutu-tuntumalla. Ja jos jotakin tutkitaan – niin kuin pisararatahankkeen hyötyjä – tutkimustuloksia ei tarvitse uskoa, jos ei pidä niistä.

Sdp:n mukaan liikenne- maankäyttö- ja asumispolitiikan on ”muodostettava saumaton kokonaisuus, joka tukee talouden kasvua, edistää eheää yhteiskuntarakennetta, pitää asumisen kustannukset kohtuullisina ja tukee työvoiman liikkuvuutta”. Kuntauudistuksella ja metropolihankkeella yritettiin ratkoa juuri näitä ongelmia. Ongelmaksi muodostuivat kansalaiset, jotka eivät halunneet luopua paikallisesta päätösvallasta.

Sdp haluaa myös nopeuttaa lupaprosesseja. Niin haluavat kaikki muutkin puolueet. Ovat halunneet jo kauan. Miksei kukaan tee mitään? Tässä asiassa virkamieskunta laittaa kapuloita rattaisiin: jokainen säädös on luotu tarpeeseen ja on varmasti sellaisenaan järkevä. Ongelma on, että kukin virkamies hoitaa omaa palstaansa, eikä kokonaisuus ole kenenkään hallussa. Poliitikkojen tehtävä olisi ottaa se haltuunsa, mutta toistaiseksi se on ollut liian vaikeaa.

 

”Kotimarkkinat kasvuun”

Sdp:n ajatukset kotimarkkinoiden kasvattamisesta perustuvat viennistä saataviin tuloihin. Mitä, jos vienti ei elvy? Erityisistä kehitysohjelmista ei silloin ole mitään apua.

Sen sijaan alv:n alarajan nosto luultavasti lisäisi yrityksiä ja työpaikkoja. Jos aloittavan yrityksen ei tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa, se lisäisi pienimpien yritysten elinvoimaisuutta ja parantaisi niiden menestymismahdollisuuksia. Tämä puolestaan parantaisi työllisyystilannetta ja lisää kulutusta, mikä hyödyttäisi myös alv-rajan yläpuolella olevia yrityksiä. Ajatus alv:n alarajan nostosta ei tosin ole yksin Sdp:n, vaan se yhdistää kaikkia suuria puolueita.

 

”Rakenteet kuntoon”

Rakenteiden kuntoon laittamisessa onkin paljon puuhaa. On hyvä, jos joku aloittaa sen.

Kuntien menojen hillitseminen alkaa ministeriöistä, jotka keksivät jatkuvasti kunnille uusia rahareikiä. Sdp on itse kunnostautunut etenkin sosiaali- ja terveysministeriön piirissä uusien menoerien keksimisessä. Kuntapuolellakin usein juuri vasemmistopuolueet haluavat puolustaa pieniä ja heikkoja, oli rahaa tai ei. On erinomaista, jos juuri Sdp ihan tosissaan haluaa laittaa menot kuriin. Mitenköhän se onnistuu palveluita heikentämättä?

Sdp uskoo, että sote ja digitalisointi säästävät yhteiskunnan menoja. Itse asun kunnassa, jonka veroäyriä olisi nostettava reilusti, jos sote toteutuisi. Voisiko joku selittää tätä ristiriitaa tarkemmin? Myös hallinnon digitalisoiminen säästää varmasti rahaa joskus myöhemmin ja on varmasti järkevää, mutta ensin se tulee hirveän kalliiksi.

Sosiaaliturvan uudistukset ovat pelottavia. Ne pitäisi tehdä todella huolellisen ruohonjuuritason tutkimuksen jälkeen eikä pelkästään poliittisten kuvitelmien perusteella. Mutta ehkä uudistukset demarien vaatimina ovat vähemmän pelottavia kuin kokoomuksen työlistalla.

Sdp haluaa myös tarjota osatyökykyisille työpaikkoja. Pienyrittäjien ainoa työvoimapoliittinen oikeus on työntekijän valitseminen. Osatyökykyinen henkilö saattaa olla loistava työntekijä, mutta hänen palkkansa ei saa ylittää tuottavuutta, sillä ei ole pienyrittäjän asia huolehtia sosiaaliturvasta.

Sitten ohjelmassa sanotaan jotakin, joka vie koko paperilta uskottavuuden: ”Osana työllisyyttä edistävää sosiaaliturvauudistusta pitkäaikaistyöttömille taataan mielekäs työ.”

Toivottavasti kansalaiset eivät usko ihan kaikkea. Saako puolue luvata ihan mitä vain? Voitaisiinko kuluttajansuojalakia laajentaa myös poliittisiin puheisiin?

 

”Oikeudenmukainen sopeutuslista”

Elinkeinotuista Sdp haluaa leikata 400 miljoonaa. Tämä toteutettaisiin vähentämällä tuulivoiman tukea, tarkastelemalla maataloustuki uudelleen ja uudistamalla innovaatiorahoitusta.

Saasteettoman energian tukeminen ei ole taloutta vaan ympäristövastuuta. Siitä ei työttömällä ole paljoa sanomista.

Maataloustukia pohdittaessa pitäisi muistaa, että niillä tuetaan myös jokaista suomalaista, joka syö. Ilman maatalouden tukia maanviljelys ei kannata nykyisillä tuottajahinnoilla. Jos tukia poistetaan, joko ruokakustannuksemme nousevat tai joudumme turvautumaan tuontiruokaan, mikä on vastoin vienninedistämispyrkimyksiä.

Innovaatiorahoituksessa sen sijaan on paljon tehtävää. Tukia voitaisiin varmasti suunnata siten, että ne tukisivat paremmin vientiä ja työllisyyttä. Ei ole oikein, että innovaatiotukea saavat pörssiyritykset, joilla on mahdollisuus saada rahoitusta muualtakin, etenkin kun samaan aikaan moni mainio innovaatio kaatuu pienen yrityksen rahoituksen puutteeseen.

Olisikin mukavaa tietää tarkemmin, millaisia uudistuksia Sdp:llä on mielessä.

Sdp haluaa myös uudista sosiaaliturvaa siten, että työnteon kannustavuutta lisätään ja ”mahdollistetaan ihmisten nopeampi paluu työelämään”. Tiedän, etteivät ihmiset halua olla työttöminä, ehkä muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Sosiaaliturvamme taso on sen verran alhainen, ettei sillä eläminen ole herkkua. Lisäksi köyhyyttä kurjempaa on hyödyttömyys ja osattomuus. En usko, että millään sosiaaliturvan uudistuksilla pystytään työllistämään työttömiä ja säästämään 250 miljoonaa. Ihmiset palaava töihin, jos löytävät työtä.

Lisäksi Sdp haluaa kiristää verotusta miljardin euron edestä. Miten se onnistuu kotimaista kysyntää tai yritysten kilpailukykyä heikentämättä?

 

”Yhteistyö kunniaan”

Kuudentena kohtana Sdp haluaa nostaa esiin kolmikantayhteistyön. Se on hyvä asiaa, kunhan vain ohjakset pysyvät maan hallituksella. Keskenään kinastelevat etujärjestöt saattavat halvaannuttaa koko maan.

 

Mitä tästä jää käteen työttömälle tai pienyrittäjälle?

Palkkamaltti ja alv:n alarajan lasku saattavat lisätä työpaikkoja. Viennin edistäminen ja innovaatioiden tukeminen julkisten hankintojen avulla ovat hyviä ideoita, mutta ne vaatisivat aktiivisia ponnisteluja. Lupaprosessien nopeuttaminen olisi mainiota. Innovaatiorahoituksen uusiminen on eniten toiveita herättävä tavoite.

Sdp esittää nipun ajatuksia, joista osa on mielestäni hyviä ja osa kelvottomia. Siinä se ei eroa muista puolueista. Minua kuitenkin huolestuttaa se, että jotkut Sdp:n talousajatukset poikkeavat oleellisesti kaikkien muiden suurten puolueiden kannoista. Pystyykö Sdp ohjaamaan laivaa samaan suuntaan kuin muut?