Kuka hullu palkkaisi nuoren naisen?

”Ajatelkaa, yhä edelleen raskaana olevia naisia syrjitään työnhaussa”, sanoi peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd). Paikalla ollut toimittajaystäväni päivitteli samaa asiaa. Minä ajattelin, että ihan hulluja molemmat. Miksi ihmeessä kukaan palkkaisi raskaana olevaa naista, jos voi sen välttää?

On erittäin huonoa suunnittelua, että vain naiset voivat synnyttää. Lääketieteen kehitys saattaa vielä jonain päivänä korjata tämän vääryyden, mutta sitä odotellessa meidän pitäisi järjestää yhteiskuntamme niin, että tuosta suunnitteluvirheestä koituu mahdollisimman vähän harmia sekä yksilöille että yhteiskunnalle.

Uudistukset ovat kuitenkin vaikeita monesta syystä.

Ne ovat vaikeita, koska hallitsevaa luokkaa on kovin vaikea saada luopumaan eduistaan. Ne ovat vaikeita, koska perhekysymykset ovat niin perustavaa laatua olevia kysymyksiä, että niiden kohdalla ihmisten on helpompi kuunnella esi-isiä kuin sosiologeja ja taloustieteilijöitä. Ne tuntuvat olevan vaikeita myös siten, ettei kukaan keksi oikeaa lääkettä, vaikka tauti onkin tunnistettu.

 

Mediassa ja poliittisessa keskustelussa kovasti esillä ollut malli jaetuista vanhempainvapaista on ihan hyvä idea, mutta se on vähän niin kuin antibiootti: tepsii tehokkaasti joihinkin bakteereihin, mutta viruksiin se ei auta. Ja pahimmassa tapauksessa se sotkee koko elimistön tasapainon. Oikeaan vaivaan siitä on kuitenkin hyötyä.

Se, että isät pakotettaisiin hoitovapaalle varaamalla 90 päivää vanhempainrahasta vain isille, on ehdottomasti hyvä lääke tasa-arvo-ongelmaan – nimittäin isien tasa-arvo-ongelmaan. On hirveä vääryys, että vain äidit saavat yksin nauttia elämän ehdottomasti mielenkiintoisimmista ja jännittävimmistä kuukausista, jolloin luodaan luottamus kahden ihmisen välille.

Isät, jotka tekevät pitkiä työpäiviä, jäävät paitsi jostakin täysin ainutlaatuisesta ja korvaamattomasta, ja se on huutava vääryys. Perusteluksi ei riitä se, että isät eivät erityisesti tunnu haluavan omaa parastaan. Niiden, jotka ymmärtävät paremmin, miten pahasti isiä sorretaan, on toimittava. Siksi isien pakkoloma on hyvä idea.

Mutta jos tällä mallilla pyritään lisäämään sukupuolten välistä tasa-arvoa työelämässä ja helpottamaan nuorten naisten työllistymistä, ollaan eksyksissä.

 

Työllistymistä koskevissa kysymyksissä kannattaisi ihan oikeasti ensin ottaa selvää, mistä ongelma johtuu ja vasta sitten ryhtyä sorvaamaan kauniita ajatusrakennelmia ministeriöiden uumenissa.

Jos joku olisi vaivautunut kysymään asiaa yrittäjiltä, jotka palkkaavat työntekijöitä, he olisivat saaneet selville, että vanhempainvapaiden osittainen jakaminen ei lisää intoa palkata nuoria naisia. Se saattaa kyllä lisätä tasa-arvoa siten, ettei nuoria miehiäkään enää haluta ottaa töihin.

Jaa miksi? No siksi, että yrittäjälle koituu yhdestä lapsesta varovaisesti arvioiden noin 14 000 euron kulut. Haluaisitko sinä maksaa naapurillesi omasta pussistasi 14 000 euroa siitä hyvästä, että hän halua hankkia lapsen? Ei halua yrittäjäkään, ei ainakaan pienyrittäjä, joka joutuu vähentämään tuon summan suoraan omasta palkastaan.

Luku perustuu Yrittäjänaisten tekemään laskelmaan vanhemmuuden kustannuksista. Lukuun on laskettu vanhempainvapaiden lisäksi mukaan myös yhden lapsen sairasteluista työnantajalle koituvat keskimääräiset kulut.

Laskelmassa ei ole huomioitu sijaisten rekrytointikuluja, rekrytointiin käytettyä työaikaa eikä uuden työntekijän kouluttamisesta ja alhaisemmasta tuottavuudesta syntyneitä kuluja. Eikä myöskään kuluja, jotka syntyvät, jos työntekijä päättää hoitovapaan aikana hankkia toisenkin lapsen tai kolmannen.

Vanhempainvapaan jakaminen isän ja äidin kesken ei pienennä tuota laskua merkittävästi, sillä biologia on joka tapauksessa epäreilu. Ongelmaan haettava vastausta ihan eri suunnalta. Yrityksille vanhemmuudesta koituvia kuluja on pystyttävä pienentämään, mikäli naisten työuraa halutaan helpottaa.

 

Nykyisin yhä useammat isät ovat tiedostaneet itseään kohtaavan vääryyden ja haluaisivat pitää pitkän isyysloman. Sen estävät kuitenkin taloudelliset seikat.

Veronmaksajien keskusliiton selvityksen mukaan  keskivertoperhe, jossa molemmat vanhemmat saavat keskipalkkaa (nainen 2 948 euroa ja mies 3 555 euroa kuussa) menettäisi jaetun perhevapaan ansioista 300 euroa kuukaudessa.

300 euroa kuussa on nuorille perheille suuri raha. Todellisuudessa luku on vielä suurempi, sillä hyvin harva nuori nainen saa keskipalkkaa. Nuorilla miehillä se on yleisempää. Lapsia saavien vanhempien kuukausiansioissa on valitettavan usein enemmän kuin 600 euron ero.

Kun sain kaksi ensimmäistä lastani, lasten äiti oli opiskelija ja isä töissä. Kahden seuraavan lapsen syntyessä isän ja äidin palkkaero oli jo lähes 3000 euroa kuussa. Jos hallitus olisi aikanaan määrännyt isän pakkoisyyslomalle, meillä ei olisi ollut varaa kuin kahteen lapseen.

 

On vaikeaa ymmärtää, miksei vanhemmuuden kustannuksia voida jakaa koko yhteiskunnan kesken. Minun verorahoillani (joita ei tosin tällä hetkellä juuri ole) maksetaan lihavuusleikkauksia, tupakoinnin aiheuttamia keuhkosyöpiä ja liian stressin synnyttämää masennusta.

En ymmärrä, miksei niillä voisi kustantaa myös uusia suomalaisia, jotka sentään tulevaisuudessa maksavat vanhainkotilaskuni. Rahoittaisin mielelläni myös tasa-arvoa etenkin, kun sen rahoittamisen kustannukset eivät olisi kohtuuttomat.

STM:n tiedotustilaisuudessa ollut toimittajaystäväni kertoi, että ministeriön virkamiehet eivät olleet innostuneet ajatuksesta jakaa vanhemmuuden kustannuksia vanhempien työnantajien kesken. ”Sitä pitäisi kysyä työnantajilta, koska ei me voida toisten rahoja jakaa heiltä kysymättä”, totesi ministeri.

Miesvaltaisten alojen työnantajat eivät varmasti suhtaudu ajatukseen innostuneesti. Mietin vain, että mahdettiinko naisvaltaisten alojen pieniltä naisyrittäjiltä kysyä jotain, kun päätettiin, että juuri heidän täytyy vastata lasten aiheuttamista kuluista.

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä perhevapaiden kustannuksista todetaan, että ”yritysten osalta tulokset viittaavat siihen, että perhevapaiden suorat kustannukset eivät ole merkittävä kustannuserä”.

Laskelmien mukaan ”korvattuja perhevapaapäiviä on keskimäärin vuositasolla ainoastaan puolikas yrityksen työntekijää kohti. Karkeasti arvioiden tämä vastaa noin neljässadasosaa yrityksen vuosittaisesta kokonaistyöpanoksesta.”

Laskelmassa otettiin huomioon kaikkien yritysten kaikki työntekijät, niin miehet kuin naisetkin. Mutta pienessä kukkakaupassa on ehkä vain se yksi työntekijä, joka on vanhempainvapaalla huomattavasti keskimääräistä pidempään, jos käy huono tuuri.

 

Jos lasten vanhemmat ovat poissa työpaikaltaan keskimäärin vain puolikkaan työpäivän vanhempainvapaiden vuoksi, miksi tuon puolikkaan päivän maksaminen Kelan kautta on niin vaikeaa?

Siksi, että me olemme niin itsekkäitä.

Kun keskusta ja kokoomus ehdottivat, että valtio maksaisi yrittäjillä korvausta vanhempainvapaiden aiheuttamista kuluista, moni, mukaan lukien muutama lyhytnäköinen ay-pomo, valitti heti, että taas ollaan lisäämässä maksuja työntekijöille.

Ei olla lisäämässä mitään! Ollaan jakamassa tälläkin hetkellä olemassa olevia maksuja oikeudenmukaisemmin ja tasaisemmin.

Oikeudenmukaisuus ei vain paljoa paina, jos se tarkoittaa lisäkuluja minulle. Ei siitäkään huolimatta, että se parantaisi naisen asemaa työmarkkinoilla ja tukisi erityisesti naisvaltaisten alojen  pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka ovat merkittävä työnantaja Suomessa.

Jotta vanhemmuuden kulujen jakamisessa päästäisiin sekä äitejä että isiä piinaavista tasa-arvo-ongelmista, pitäisi vanhemmuuden kustannukset siirtää yhteiskunnan maksettaviksi ja päiväraha pitäisi laskea perheen yhteisistä tuloista siten, jotta isän ja äidin palkkaero ei muodostuisi ylivoimaiseksi esteeksi isän kotiin jäämiselle. Vasta tämän jälkeen voitaisiin määrätä, että isienkin on opeteltava vaihtamaan vaippoja.

 

Mitä mieltä puoluepomot ovat vanhemmuuden kustannusten jakamisesta?

Sdp:n asiantuntijoiden mukaan valtio maksaa jo nyt suurimman osan vanhemmuuden kustannuksista eikä vanhemmuudesta koidu yrityksille kovinkaan suuria kuluja.

Kokoomuksessa ollaan halukkaita parantamaan yritysten tilannetta, jotta nuorten naisten asema työelämässä parantuisi. Kertakorvaus kattaisi kokoomuslaisten mukaan myös niitä epäsuoria kuluja, joita työnantajille syntyy esimerkiksi raskaudenaikaisista sairaspäivistä ja sijaisjärjestelyistä.

Perussuomalaiset pitävät kustannusten oikeudenmukaista jakoa hyvin vaikeana, koska jo kulujen määrittely on haasteellista. He pitävät kuitenkin kulujen jakamista parempana kuin perhevapaakiintiöitä, koska perheiden tulee voida valita itse.

Jos keskustan kanta on sama kuin Juha Sipilän kanta, keskusta kannattaa kulujen osittaista korvausta yrittäjille. Puolueen asiantuntija pohtii, että kuluja ei ole saatu tähän mennessä jaettua, koska äitiyslomat eivät herätä EK:ssa suuria tunteita. Etujärjestöt vastustavat kovin herkästi kaikkea, joka ei aja juuri niiden etuja, vaikka yhteiskunta siitä hyötyisikin.

On ilahduttavaa, että poliittisessa eliitissä on herätty niin isäparkojen oikeuteen olla lastensa kanssa kuin äitiressujen huonoon tilanteeseen työmarkkinoilla ja työnantajien kohtuuttomiin kustannuksiin. Heräämisestä kuluu kuitenkin pitkä aika siihen, että jotakin saadaan aikaiseksi. Tasa-arvoa saadaan odottaa vielä kauan.

Luulen, että asetan toivoni lääketieteeseen.