Kähinää pääministerin haastattelutunnilla
Vierailin tänään Pääministerin haastattelutunnilla. Kyseessä on noin kerran kuussa järjestettävä erikoislaatuinen ohjelma, jonka avulla Yleisradio saa muun median toimittajat tekemään ilmaistyötä itselleen.
Olen osallistunut kyseiseen ohjelmaan kolmesti: kaksi kertaa pääministerinä oli Matti Vanhanen ja kerran Mari Kiviniemi. Heitä edeltäneen keskustalaisen pääministerin ”puhun niin totta kuin osaan” Anneli Jäätteenmäen valtakausi jäi niin lyhyeksi, ettei hänelle ehditty järjestää haastattelutuntia lainkaan.
Matti Vanhasen tentit turhauttivat kuulijoita, olisi kuulemma pitänyt saada hänestä irti muutakin kuin pitkäpiimäisiä jaarituksia. Olisi sopinut mennä itse yrittämään! Mari Kiviniemi puolestaan piti tarkan rajan siinä, että häneltä ei saanut kysyä keskustan asioista. ”Tämä on pääministerin, ei puheenjohtajan tentti”, hän muistutti kipakkaan tyyliinsä. Toimittajat olivat myös varustautuneet ylimääräisellä vaatekerroksella, koska haastatteluhuoneen lämpötila laski Kiviniemen persoonan vaikutuksesta useita asteita. Mutta kyse lienee ollut enemmän hänen pohjalaisesta luonteestaan kuin toimittajiin kohdistuneesta henkilökohtaisesta vastenmielisyydestä.
Tällä kertaa tentittävänä oli pääministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, tuo lupsakka siilinjärveläinen.
Haastattelutunti käynnistyy pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa heti kello kahden uutisten jälkeen. Toimittajat saapuvat kuitenkin paikalle jo puoli kahdelta. Ennen ohjelmaa kahvitellaan pääministerin ja hänen avustajiensa kanssa. Siitäkin on kyselty, että miltä tuntuu istua samassa kahvipöydässä pääministerin kanssa, ja mistä siellä sitten jutellaan?
Noh, tietenkin säästä. Kaikki ehtivät tänään ihastella, että on se upeaa, kun talvi on vihdoin tullut, ja lumi valaisee maan. Sitten oli vähän aikaa vaivaantunutta hiljaisuutta, kunnes joku keksi vielä uuden kommentin säätilaan.
Toinen keskustelunaihe oli minun ääneni. Osallistuin perjantaina sen verran hauskoille syntymäpäiväjuhlille, että ääni oli sen jälkeen pelkkää kähinää. Kahvituokion aikana yritin ryystää teetä ja imeskellä kurkkupastilleja, etteivät kuulijat vallan kauhistuisi, mikä pultsarimummo sinne on päästetty pääministeriä tenttaamaan. Taktiikka ei täysin onnistunut, sori kuuntelijat, jos ette saaneet kaikesta raakkumisestani selvää.
Kataisellakin oli äänenmenetysepisodi kerrattavanaan. Hän oli ollut aikoinaan menossa Ylen ohjelmaan, kun ääni alkoi prakata. Apu löytyi kuitenkin konstista, jonka ainakin kaikki ammattilaulajat tietävät: kyypakkauksesta. Katainen kertoi myös joutuneensa kerran pitämään saman puheen päivän aikana kymmenen kertaa – siitä oli fantastinen meininki kaukana.
Kahvittelun päätyttyä pääministeri jää hetkeksi avustajiensa kanssa saliin istumaan, ja toimittajat siirtyvät haastatteluhuoneen puolelle. Ja sitten lähetys alkaa, mutta ei siitä sen enempää, sillä olette tietenkin kaikki kuunnelleet kyseisen ohjelman! Kerrottakoon nyt vielä, että viime yön enneunessani kysyin Kataiselta ”Missä bussikuskit käyvät jatkoilla?” Tosielämässä kysymys jäi tekemättä, kuten myös erään ystäväni ehdottama ”saako tekstiviestillä jättää?”