Rouva Koiviston päiväkirja: Vappu on vaikea juhla – hampaat kalisevat, sima ja seksi tuntuvat laimeilta ja vappupuhujan vaimo kärsii

Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 25 pääsiäinen on ohi ja edessä on pahempaa.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tellervo Koiviston 25. pakina, Suomen Kuvalehti numero 17/1969.

Rakas päiväkirja. Pääsiäisestä on päästy, edessä on vappu. Pääsiäisen vietto on helppoa. Mämmiä syömällä ja kananmunia värjäämällä tulevat pyhiin liittyvät velvollisuudet täytetyiksi. Loppuajan voi koisia sängyssä, hiihtää ja hypätä ruutua pihalla. Hauskaa ei tarvitse pitää, vaikka joku olisikin vanhan tavan mukaan toivottanut hauskaa pääsiäistä.

Vapusta ei selvitä näin helpolla. Iloista vappua -toivotus on otettava vakavasti ja yritettävä pitää lystiä vaikka hampaat irvessä. Kalisevia hampaita on tosin vaikea pitää irvessä, amerikkalaismallinen hymy onnistuu ehkä sittenkin paremmin.

Jos vuoden päivät asetettaisiin järjestykseen ihmisten palelemisen perusteella, sijoittuisi vappu kärkeen. Vaikka aika, jolloin pukeuduttiin almanakan mukaan, on taaksejäänyttä, pukeutuvat vapunviettäjät yhä vielä liian kevyesti ja kevytmielisesti.

Uuden kevätasun kotiin jättäminen vappujuhlintaan lähdettäessä ei olekaan ihan helppoa. On huomattavasti miellyttävämpää uskoa, että ilma on muuttumassa lämpimämmäksi ja leppeäksi kuin lapsuuden kesäpäivä.

 

Tulevasta vappusäästä ei vielä voi sanoa muuta kuin että se todennäköisesti on normaali. Jos tuleva vappu sen sijaan muuten on normaali, voi se kenties tuntua normaalia laimeammalta.

Ajatellaanpa vaikka simaa. Kun ihmiset puoli vuotta ovat nauttineet prosenteilla vahvistettuja mallasjuomia, on olemassa vaara, että tavallinen sima ei kohotakaan heitä samaan tunnelmaan kuin aikaisempina vappuina.

Tai kun seksiä ja sen sellaista on ollut luettavissa ihan tavallisina arkipäivinä ja Piin pakinoita sunnuntaisin, voivat tavanomaiset vappujulkaisut tuntua lapsellisilta tai paremminkin vanhoillisilta.

Ja elleivät vappukulkueiden julisteet ole aikaisemmista olennaisesti muuttuneet, tuntuvat nekin kalpeilta niiden iskulauseiden rinnalla, joita nuoriso on meille vuoden aikana tarjoillut.

 

Vappuheila on kai tänä vappuna yhtä välttämätön kuin aikaisemminkin. Tänä keväänä voi sen valinta kuitenkin tuottaa hieman ylimääräistä vaikeutta. Unisex-asu voi näet erehdyttää jonkun iskemään heilansa väärästä sukupuolesta. Sellainen erehdys selvinnee kuitenkin vapun kuluessa.

Vapunpäivän julkisissa juhlatilaisuuksissa pidetään puheita. Entiseen aikaan puhuivat ylioppilaat ylioppilaille ja ei-ylioppilaat työväestölle ja kummankin ryhmän puheet erottautuivat selvästi toisistaan.

Eräs puhe alkoi näin: ”Kevät on taas tullut. Västäräkit hyppelevät kokkareelta kokkareelle. Onko työmies mikään orja, p-le?” Puheesta voi päätellä – paitsi että kevät oli aikainen, koska västäräkit olivat saapuneet – että puhetta ei pidetty Ullanlinnanmäellä eikä sen esittäjällä ollut ylioppilaslakkia edes taskussa.

 

Nykyisistä puheista ei aina tiedä, kummalle ryhmälle ne on pidetty.

Jos puhutaan vakauttamisesta, voista ja yhteistyöstä, puhutaan varmasti työväestölle. Jos taasen mainitaan sanat vallankumous, riisto, Mao, kolmas maailma, on puhe tarkoitettu ylioppilaille. Sanat Marx, kapitalismi, hegemonia, kevät ja vappu ovat neutraaleja ja voivat kuulua kummankin ryhmän vappupuhesanastoon.

On kuitenkin olemassa vaara, että jos puhuja käyttää näitä sanoja Ullanlinnanmäellä, hänet keskeytetään.

 

Merimiehen muija ja kalamiehen koira ne yhdessä rannalla ruikuttaa. Vappuna ruikuttaa myöskin matkalla olevan vappupuhujan vaimo.

Kotiin jääneen vaimon mielestä vapunpäivä on aina kaunis ja lämmin. Muut vaimot nauttivat vapusta ja keväästä kulkemalla miestensä ja lastensa ynnä ilmapallojensa ja vappuhuiskiensa kanssa kaduilla. Kun tulee nälkä, vie mies heidät vappulounaalle ravintolaan. Vappupuhujan vaimo on ainoa koko maailmassa, joka viettää ihanan päivän yksin ja hyljättynä.

On kaiketi olemassa myöskin vappupuhujien miehiä. Kuitenkin useimmat niistä miehistä, jotka kulkevat yksin tai lasten kanssa ulkona vapunpäivänä, ovat ihan tavallisia aviomiehiä. Vaimot ovat lähettäneet heidät ulos, jotta he voisivat rauhassa raivata pois edellisen illan simapullot, tippaleivän muruset ja serpentiinit.

Iltapäivällä alkaa näet vappu olla ohi ja anoppikin voi poiketa visiitille.