Rouva Koiviston päiväkirja: Vappu on vaikea juhla – hampaat kalisevat, sima ja seksi tuntuvat laimeilta ja vappupuhujan vaimo kärsii

Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 25 pääsiäinen on ohi ja edessä on pahempaa.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tellervo Koiviston 25. pakina, Suomen Kuvalehti numero 17/1969.

Rakas päiväkirja. Pääsiäisestä on päästy, edessä on vappu. Pääsiäisen vietto on helppoa. Mämmiä syömällä ja kananmunia värjäämällä tulevat pyhiin liittyvät velvollisuudet täytetyiksi. Loppuajan voi koisia sängyssä, hiihtää ja hypätä ruutua pihalla. Hauskaa ei tarvitse pitää, vaikka joku olisikin vanhan tavan mukaan toivottanut hauskaa pääsiäistä.

Vapusta ei selvitä näin helpolla. Iloista vappua -toivotus on otettava vakavasti ja yritettävä pitää lystiä vaikka hampaat irvessä. Kalisevia hampaita on tosin vaikea pitää irvessä, amerikkalaismallinen hymy onnistuu ehkä sittenkin paremmin.

Jos vuoden päivät asetettaisiin järjestykseen ihmisten palelemisen perusteella, sijoittuisi vappu kärkeen. Vaikka aika, jolloin pukeuduttiin almanakan mukaan, on taaksejäänyttä, pukeutuvat vapunviettäjät yhä vielä liian kevyesti ja kevytmielisesti.

Uuden kevätasun kotiin jättäminen vappujuhlintaan lähdettäessä ei olekaan ihan helppoa. On huomattavasti miellyttävämpää uskoa, että ilma on muuttumassa lämpimämmäksi ja leppeäksi kuin lapsuuden kesäpäivä.