Rouva Koiviston päiväkirja: Väärä vaunu, väärä pöytä ja sotilaspukuinen mies pöntöllä – junamatka, jolla vallitsi hölmöyden tunne
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 43 kirjoittaja potee epävarmuutta, joka saa raajat tuntumaan liian suurilta.
Tellervo Koiviston 43. pakina, Suomen Kuvalehti numero 40/1969.
Rakas päiväkirja.
Istuin elokuvissa. Sali oli melkein täysi. Kuului köhinää, supinaa, rapinaa. Ilma haisi hieltä ja deodorantilta. Koin ihmisten läsnäolon miellyttävänä hyvänolon tunteena. Erikoisesti nautin takanani istuvan miehen naurusta. Se vaihteli hihityksestä röhönauruun antaen elävyyttä filmin tapahtumille.
Melkein kadehdin tuota naurajaa, koska oma hihitykseni oli köyhyyden osoitus hänen laajaan skaalaansa verrattuna.
Salissa vallinnut lämpö ja hyvämieli johtui Tatin filmistä Playtime. Herra Hulot suurine jalkoineen ja kömpelöine käsineen oli hellyttävä ja tilanteet, missä nykyajan tekniikka ja byrokratia saavat yksinkertaisen tehtävän suorittamisen lähes mahdottomaksi, olivat jokaiselle tutut.