Rouva Koiviston päiväkirja: ”Usko Kaitselmukseen joka hoitaisi ihmiskunnan, kunhan me vain istumme kädet ristissä, on mennyt”

Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 60 kirjoittaja ei suostu luovuttamaan: jotakin täytyy tavoitella.

Tellervo Koiviston 60. pakina, Suomen Kuvalehti numero 7/1970.

Rakas päiväkirja. Sunnuntain lehdissä kerrottiin paljon muun ohella Eila Pennasesta ja siitä, miten Brasiliassa yritetään estää vapaampia tuulia mm. syyttämällä vapaata kasvatusta kaikesta pahasta, esimerkiksi Sharon Taten murhasta. Näiden erilaisten aiheiden yhdistelmä palautti mieleeni Eila Pennasen kirjoituksen ”Miten jaksan elää” Suomen Kuvalehdessä viime syksynä.

Eila Pennanen aloitti ilmoittamalla, että hän on monien muiden tavoin luopunut. ”Me tiedämme liikaa siitä mitä maailmassa tapahtuu ja me tiedämme siitä liian vähän.”

Vähän myöhemmin hän kuitenkin jatkaa: ”Mutta luopunutkin voi tehdä jotakin, jos ei muuta niin valita seuransa. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ei ole yksinkertainen päämäärä, mutta minusta tuntuu selvältä, etä sosialismi on yhteiskunnan ainoa mahdollisuus. Tai jokin muu sosialismin muoto – tähänastiset eivät houkuttele.”

Yksilöstä puhuessaan kirjailija sanoo: ”Olen antanut itselleni luvan olla se mikä olen: naiivi, epä-älyllinen sentimentaali ihminen. Sovinnaisesta älykkään ihmisen ihanteesta luopuminen on ollut vaikeaa, mutta keventymisen tunne on korvannut taistelun vaivat.”