Rouva Koiviston päiväkirja: Tytär oli tarttunut kaveria niskavilloista ja kiroili kuin ukkonen – puhuttelun keskeytti palaneen käry

Jos ajokorttisi on vanhentunut, varo, kirjoittaa Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.

Tellervo Koiviston 116. pakina, Suomen Kuvalehti numero 36/1971.

Perheemme on vapaamielinen, mutta käyttäytyy silti niin kuin kunnon perheet yleensä. Se ei esimerkiksi kiroile. Isän ja äidin suut on pesty saippualla ja esimerkki tarttuu eikä omena kauas putoa.

Mutta valitettavasti muukin seura tekee kaltaisekseen. Ollessani iltahämärissä ulkona näin tyttäreni toisessa normaaliympäristössään, ikäistensä ja kaltaistensa seurassa. Osa sakista huomasi tuloni ja tervehti kohteliaasti, mutta tyttärellä sattui olemaan sillä hetkellä mielenkiintoisempaa puuhaa. Hän oli tarttunut vieressä olevaa kaveria niskavilloista ja kiroili kuin ukkonen. Hiivin järkkynä kotiin.

Välttääkseni kuritta kasvaneen kunniattoman kuoleman otin tyttären puhutteluun – rakentavassa hengessä tietenkin.

Tytär väitti, että on yhtä luonnotonta olla kiroilematta sakissa kuin kiroilla kotona iäkkäiden ihmisten kuullen. Eikä kiroileminen ole sen kummempaa kuin muidenkaan tehostussanojen käyttö. Vanhemmat käyttävät vuodesta toiseen vanhoja kuluneita sanontoja, joilla ei enää ole sisältöä. Nuoret keksivät uusia.