Rouva Koiviston päiväkirja: ”Tulevatkohan äidin lihapullat mieleen niille nuorille, jotka tänä iltana valtasivat oman talonsa?”
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osa 8: Cocktail-kutsuilla puheena hatut, peruukit ja nuoripari Onassis.
Tellervo Koiviston 8. pakina, Suomen Kuvalehti numero 49/1968.
Rakas päiväkirja.
”Rouva X järjesti cocktail-kutsut kauniissa Munkkiniemen kodissaan napaseudun lasten hyväksi.”
Tähän tapaan kirjoittanevat lehdet tilaisuudesta, johon minulla tänään oli ilo osallistua. Kutsukorttia ostaessani kuulin, että niitä myydään vain valikoidulle yleisölle. Siitä huolimatta naisia oli läsnä ilahduttavan runsaasti. Tilaisuus alkoi tervetuliaiscocktaililla. Tämän jälkeen Max Reflon yhtymän edustaja esitteli kauneudenhoitoalan uusimpia virtauksia ja jakoi läsnäoleville hajuvesipullon muistoksi.
Emäntä johdatti meidät tilaisuuden teemaan taluttamalla joukkoomme pienen napaseudun lapsen, jonka laulu ”Laps Suomen ällös vaihda” liikutti jokaisen mielen. Pian tunnelma kuitenkin keveni, ja iloinen puheensorina täytti huoneet.
Joulu ja jouluperinteet oli suosittu keskustelunaihe. Vaikka itse joulu on sama kaikille, on sen vietossa ja valmisteluissa yksilöllisiä eroavaisuuksia. Niinpä eräs vuorineuvoksetar kertoi pääsevänsä oikeaan joulutunnelmaan jo silloin, kun perheen hopeat kannetaan keittiöön ja vietetään hopeainkiillotuspäivää. Kauppaneuvoksettaren edellytyksenä on keittiöstä leijuvan kotona keitetyn lihaliemen tuoksu.
Muotihuoneen omistaja rouva Mirkkula oli kerännyt ympärilleen joukon hyvin pukeutuvia helsingittäriä. Valitettiin että laiturivero oli tehnyt ostosmatkat Tukholmaan kannattamattomaksi, mutta toisaalta myönnettiin avoimesti, että meiltäkin saa nykyisin viidellä kuudella sadalla varsin käyttökelpoisia boutique-pukuja.
Vilkkaan polemiikin aiheutti rouva Mirkkulan väite, että todella tyylikkään naisen tulisi jälleen ryhtyä käyttämään hattua kaikissa päivätilaisuuksissa. Vastalauseita esittivät lähinnä henkilöt, jotka ovat havainneet peruukin oivalliseksi ratkaisuksi pääasioilleen.
Värikkäin keskustelu virisi kuitenkin siinä ryhmässä, jonka puheenaiheeksi oli joutunut nuoripari Onassis. Huomasi, että tässä seurassa oli runsaasti valistuneita naisia, jotka hankkivat informaationsa ulkomaisista lehdistö ja ovat näinollen aina ajan tasalla.
Viimeisten ruotsalaislehtien kertoman mukaan Jackie ja Onassis olivat tavanneet neljä kuukautta sitten ja tapahtumat olivat edenneet niin kuin hyvän ajan suomalaisessa filmissä ja sen seurauksena Jackie ei voi nyt käyttää tiukkoja housupukuja. Ne, jotka uskoivat että raha ratkaisi, olivat pettyneitä. Romantikotkaan eivät olleet täysin tyytyväisiä, vaan he kaipasivat lieventäviä asianhaaroja. Ainoastaan rehellisten skandaalikkojen ilo oli vilpitön.
Tilaisuus oli siis kaikin puolin hupaisa ja antoi puheenaihetta moneksi päiväksi.
Lukiessani hamassa nuoruudessani ihania vanhanajan rakkausromaaneja oli havahtuminen arkipäivään monesti epämiellyttävä kokemus. Oltuani äsken Rintalan kirjan mukana sodanaikaisessa Leningradissa, missä koirat, kissat ja pulut loppuivat jo piirityksen alkuvaiheessa, tuntui ylen mukavalta palautua nykytodellisuuteen ja lähteä keittiöön laittamaan lihapullia oikeasta naudanlihasta.
Keittiössä muistin erään haastattelun Lenitasta. Haastattelija toteaa, että Lenita on kaunis, älykäs ja viehättävä. Mutta Lenita valittaa, että tämä ei riitä Suomen naisille. Koska hän ei osaa eikä halua laittaa lihapullia, eivät naiset pidä hänestä. Olisinkohan minä omalta kohdaltani yhtä oikeassa jos väittäisin, että naiset pitävät minusta, koska osaan laittaa hyviä lihapullia.
Tulevatkohan äidin laittamat lihapullat mieleen niille nuorille, jotka tänä iltana valtasivat oman talonsa ja ryhtyivät puimaan ylioppilaskuntansa asioita maratonkokouksessa. Vuorokaudessa ehtii tulla jo uni ja nälkä ja puheenaiheetkin voivat loppua. Lehdistöllä sen sijaan riittää puhumista, mikäli sen suhtautuminen on vähänkin samanlaista kuin mitä se oli Tampereen teinikokoukseen.
Radio kertoo juuri, että Nato harkitsee sotalaivojen sijoittamista Itämerelle. Tuota sanoisin kyllä hätävarjelun liioitteluksi. Ovathan nämä ylioppilaskapinoitsijat kovia kavereita, mutta heidän joukkoonsa on soluttautunut siksi paljon pasifisteja, etten usko heidän olevan kovinkaan suureksi vaaraksi maailmanrauhalle.
Marcuse, nuorison profeetta, on vanha mies. Kekkonen, hienoimman nuorisopuheenpitäjä Suomessa on ikämies hänkin. Onkohan 25–60-vuotiaat taantumuksellisin osa yhteiskunnassamme.