Rouva Koiviston päiväkirja: Tulenpalava kiire Linnan juhliin – ja taas taisteltiin viime minuuteilla frakkipaidan kanssa
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 10 osallistutaan itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin.
Tellervo Koiviston 10. pakina, Suomen Kuvalehti numero 51/1968.
Rakas päiväkirja. Kello on kolme yöllä. Olen kuolemanväsynyt, mutta en saa unta lampaita laskemallakaan. Itsenäisyyspäivä ja kaikki siihen liittyvä on takana. Vain muistot ovat jäljellä ja ne ehkä pitävätkin minua hereillä. Mennyt vuorokausi on ollut tapahtumarikas. Siihen on sisältynyt arkipuuhia ja juhlallisuuksia, Juhlat ovat osa työtä, koska pääministerille ei protokolla juuri suo valinnan mahdollisuutta.
Vaimolle ei myöskään perhe suo valinnan mahdollisuutta. Yhtä vihaisesti kuin muinakin aamuina kehotti herätyskello minua nousemaan ja laittamaan aamupalaa nälkäiselle perheelle. itsenäisyyspäivästä huolimatta piti toimeenpanna myöskin jonkinlainen aamusiivous ja lisäksi oli järjestettävä kotiinjääville päivän muonitus.
Virallinen työ alkoi kello kaksitoista kirkossa käynnillä. Marssittiin juhlallisesti sisään ja istuttiin ennaltamäärätyille paikoille. Oltiin hurskaan näköisiä, mutta monen ajatukset liikkuivat enimmäkseen näissä maallisissa. Uskovainen appi-ukkoni sanoi kerran kun yllätin hänet torkkumasta saarnan aikana, että Vanha-Aatami kiusaa ihmisiä pahimmin juuri kirkossa. Se oli minulle kovin lohdullista kuultavaa ja laskin heti monta taakkaa omaltatunnoltani Vanhan-Aatamin kannettavaksi.