Rouva Koiviston päiväkirja: Summerhillin vapaa kasvatus arveluttaa – Me kasvatamme ”pakottamalla, maanittelemalla ja lahjomalla”
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 40 kasvatuksessa puhaltavat uudet tuulet.
Tellervo Koiviston 40. pakina, Suomen Kuvalehti numero 36/1969.
Rakas päiväkirja. Tytär luki koirankasvatusta käsittelevää kirjaa. Tietäen tyttären periaatteen – koiraa ei saa komentaa – kysyin tutustuuko hän koirien Summerhilliin.
”Summerhill on typerä koulu. Meillä oli siitä koulussa keskustelua kun joku halusi tietää, mitä mieltä opettajat siitä on.”
”Oliko opettajain mielipide, että Summerhill on typerä?”
”Ei ihan niin. Eräs opettaja puhui sen puolesta, mutta toinen sanoi, ettei sellaisesta systeemistä mitään tule, jossa ei ole sääntöjä vaan jokainen saa tehdä mitä haluaa.”
”Kyllä siellä sääntöjä on. Ne laaditaan yleiskokouksissa, joissa jokaisella opettajalla ja lapsella on yksi ääni. Rangaistukset sääntöjen rikkomuksista käsitellään myös näissä kokouksissa.”
”Kuka nyt omia sääntöjään rikkoisi. Miksi oppilailta on viety sekin ilo.”
”Summerhillissa annetaan lapsen kehittyä omaa tahtiaan. Hänen tunneilla käyntinsä on hänen oma asiansa, mutta jos hän tunnilla häiritsee muita, koskee asia jo toisia ja näillä on tällöin oikeus määrätä hänelle rangaistus. Opettaja ei ole auktoriteetti, hän on vain eräs joukon jäsen. Oppilas voi kohdella häntä samoin kun tämä kohtelee oppilasta.”
”Vetää korvasta, vai?”
Tapasin jokin aika sitten nuoren isän, joka kertoi Summerhillia lukiessaan kauhistelleensa niitä erehdyksiä joita on tullut lapsia kasvattaessaan tehneeksi.
Olen pitänyt häntä esimerkillisenä isänä ja tunsin saavani hänen sanoistaan jonkinlaista lohdutusta, sillä samanlaisin tuntein olin itsekin Neillin kirjan lukenut.
Neillin periaatteissa on useita sellaisia, joiden noudattaminen ei tuota ylivoimaisia vaikeuksia.
Omien lapsuudenpelkojeni perusteella en ole koskaan kannattanut uskonnon opetusta pienille lapsille. Pelkäsin viimeistä tuomiota, helvettiä, Jumalan kaikkialle näkevää silmää ja kummituksia. Koulutielleni ei tuonut turvallisuudentunnetta suojelusenkeli ja kykenemättömyyteni rakastaa Jumalaa sai aikaan huonon omantunnon.
Vaikka sukupuoliasiat eivät olekaan yhtä arkoja kuin ennen, teemme niiden opettamisessa tai opettamatta jättämisessä Neillin mukaan yhä suuria virheitä.
Annamme ehkä lapsille tietoja, mutta kauhistumme lasten leikeissä ilmenevää sukupuolisuutta. Lapsi käsittää kauhistelumme siten, että sukupuoliasiat ovat likaisia. Päinvastainen virhe tehdään silloin, kun yritämme kuvailla sukupuolisuhteen pyhäksi. Sukupuolisuus on elämän suurin nautinto, mutta se on kuitenkin yhtä arkipäiväistä kuin syöminen.
Lapsen kävelemisen ja puhumisen jouduttaminen, innokas siisteyskasvatus, käytöstapojen opettaminen ja ”pynttääminen” ovat asioita, joita vanhemmat tekevät oman turhamaisuutensa eivätkä lapsen hyväksi.
Itselleni olivat uusia mm. sellaiset Summerhillin havainnot kuin että lapsen sosiaalinen vastuuntunto ja epäitsekkyys heräävät vasta noin kahdeksantoistavuotiaana, että lapsi yleensä alkaa vapaaehtoisesti käydä tunneilla mutta välttää työntekoa ja että säästäminen on vastoin lapsen luonnetta, koska lapsi elää vain nykyhetkeä.
Leikki on isonkin lapsen tehtävä ja hänen olisi saatava leikkinsä leikkiä. Aikanaan hänestä sitten tulee aktiivinen ja elämänhaluinen kansalainen.
Vaikka Neill saa lukijansa vakuuttuneeksi siitä, että Summerhillin kasvatuksella voitaisiin tehdä ihmisistä parempia ja onnellisempia, niin harvalla kasvattajalla on rohkeutta noudattaa hänen perusperiaatettaan.
Emme ota sitä riskiä, että lapsi saisi itse valita. Pakottamalla, maanittelemalla ja lahjomalla yritämme tehdä lapsesta sellaisen, jollaista yhteiskuntamme arvostaa. Haluamme hänen saavan arvostetun aseman ja hyvät tulot.
Vaikka tiedämme, että kasvatuksemme hintana on neuroottinen ihminen ja sairas yhteiskunta, niin mitkään merkit eivät viittaa siihen, että pitäisimme tätä hintaa liian suurena.
Onhan meillä lohtuna se, että kun elämämme maan päällä muodostuu helvetiksi, saamme sitä kirkkaamman kruunun rajan tuolla puolen.