Rouva Koiviston päiväkirja: Sain kirjeen Maijalta, joka kertoo olevansa ”himokas”, mutta Matti ei jaksa rakastella – Mikä neuvoksi?
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 94 kirjoittaja toteaa, että sukupuoliasioista ei osata keskustella.
Tellervo Koiviston 94. pakina, Suomen Kuvalehti numero 3/1971.
Sain eilen kirjeen, joka alkoi ja loppui näin:
”Olen lukenut aborttia koskevan kirjoituksenne Suomen Kuvalehdestä ja toivon, että jatkaisitte selvittelyä aloittamastanne aiheesta, sillä ainakin täällä on joukko nuoria rouvia, jotka eivät tiedä asiasta mitään. Eikä lääkärikään ole ainakaan minua neuvonut.” ”Teette varmaan suuren palveluksen, jos kirjoitatte näistä asioista pillereistä ynnä muista aivan rehellisesti, että sen jokainen ymmärtää. En uskalla panna nimeäni tähän, sillä mieheni olisi varmaan vihainen, vaikka onkin erittäin kultainen mies.”
Kirjeestä oli luettavissa seuraava tarina.
Pariskunta, olkoot vaikka Matti ja Maija, ovat olleet naimisissa kolme vuotta ja heillä on kaksi lasta. Matti on metallimies ja erikoisesti puhe lakosta on saanut Maijan pelkäämään uutta raskautta. Tämä on ilmeisesti parin ensimmäinen seksuaalipulma, toisen voi aavistaa.
Maija kertoo olevansa ”himokas”, mutta Mattia rasittavat raskas työ ja ammattiyhdistyspuuhat eikä hän pääse näistä irtautumaan vuoteessakaan. ”Hän on kovin väsynyt ja murheissaan niin ettei hän jaksa rakastella.”
Koetin miettiä, mitä Matin pitäisi tehdä, mitä Maijan pitäisi tehdä ja mitä minä voisin tehdä. Voisinko millään tavalla auttaa heitä ja ehkä toisiakin samoissa vaikeuksissa olevia? Mitä he loppujen lopuksi kysyvät?
Matti ja Maija eivät todennäköisesti ole vailla tietoja. Heidän on täytynyt saada sukupuolivalistusta (Maija on saanut sitä aikaisempien raskauksiensa yhteydessä) mutta he eivät osaa soveltaa sitä elämäänsä. He ovat kuin perheenemäntä, joka laittaa huonoa ruokaa, vaikka hyviä keittokirjoja on saatavilla.
Voisin kehottaa Maijaa menemään kirjastoon tai kirjakauppaan hankkimaan sukupuoliasioita käsittelevää kirjallisuutta. Hyviä kirjoja on useita, ”Enemmän iloa toisistamme” on yksi niistä. Voisin kehottaa Maijaa kääntymään lääkärin puoleen, koska hän joka tapauksessa tarvitsee ehkäisyvälineitä (Matti niitä tuskin hankkii).
Mutta mitä tapahtuisi? Maija hankkisi kenties kirjallisuutta, mutta Matti sanoisi, ettei hän sellaisia viitsi eikä jaksa lukea, on tässä tärkeämpääkin mietittävää. Maija kävisi lääkärissä, mutta Maijan omasta estoisuudestakin johtuen tulos kenties jäisi puolinaiseksi, ehkäisyvälineitä tulisi, mutta muut pulmat pysyisivät entisenlaisina.
Annan yksinkertaiselta tuntuvan neuvon, mutta pidän sitä hyvänä: menkää katsomaan elokuvaa Rakkauden kieli.
Elokuvan alussa kuvataan hauskalla ja yksinkertaisella tavalla tuttuja tilanteita makuuhuoneissa. Miehen lähestyessä vuodetta, vaimo teeskentelee nukkuvansa. Mies tulee väsyneenä työstä, vaimo yrittää lähestyä, mies kääntää selkänsä.
Näissä kohtauksissa ei käytetä paljon sanoja ja siinä syy aviopuolisoiden epäonnistumisen tunteeseen usein onkin. Sukupuoliasioista ei osata keskustella. Tämä puolestaan johtuu siitä nurjamielisestä kasvatuksesta, jota meille on annettu.
On selvää, että sukupuolinen kanssakäyminen ei tuota virkistystä ja iloa, jos siihen liittyy pelko seurauksista. Sen vuoksi elokuva esittelee varsin perusteellisesti ehkäisyvälineitä, niiden hankintaa ja käyttöä. Se saa katsojan vakuuttuneeksi siitä, että vaikka ehkäisyvälineissä on puutteita, ovat ne kuitenkin niin hyviä, että riski jää niitä oikein käyttäville lähes olemattomaksi.
Hyvä kirjeen kirjoittaja. Olette todennäköisesti hieman yli kaksikymmenvuotias ja teillä on edessänne kymmeniä vuosia, jolloin voitte saada ”enemmän iloa toisistanne”. Lähimpien vuosikymmenien aikana teidän on otettava huomioon raskaaksitulon mahdollisuus. Se teidän on ratkaistava eikä abortti ole ratkaisu. Menetelmiä on monia, mutta ne kaikki vaativat jotakin: rahaa, aikaa, vaivaa, huolellisuutta.
Mutta muuta keinoa ei ole ja onnellinen seksuaalielämä on sen arvoista, että siihen kannattaa investoida.