Rouva Koiviston päiväkirja: Pannaan kokoon hallitus, jossa on pelkkiä naisia!
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 73 kirjoittaja epäilee, että naisenemmistöistäkin hallitusta saadaan odottaa.
Tellervo Koiviston 73. pakina, Suomen Kuvalehti numero 21/1970.
Uutta hallitusta on rustattu sekä oikeanpuoleiselle että vasemmanpuoleiselle laajalle pohjalle, mutta mikään pohja ei ota pitääkseen. Hallituspuolueet tuntuvat olevan yksimielisiä vain yhdestä asiasta, siitä, että pohjan pitää olla leveä.
Mitähän jos lähdettäisiin uudelle ja todella leveäperäiselle tielle ja pantaisiin kokoon naisten muodostama hallitus. Siinä olisivat mukana ne eduskuntaryhmät, joissa on naisedustajia.
(Tupamäki voisi tulla mukaan, ottavathan miessukupuolen hallituksetkin silloin tällöin joukkoonsa yhden naisen). Tämä olisi kansanrintamahallitus, edustaisihan se vähäväkistä ja sorrettua kansanosaa.
Ohjelmakysymykset ovat keskeisiä, niin ainakin kaikki hallitusneuvottelijat väittävät. Naiset pystyisivät tekemään pitkän listan asioista, joista he ovat lähes yksimielisiä ja muista sovittaisiin neuvottelemalla. Ohjelma ei mitenkään oleellisesti poikkeaisi vastaavista ohjelmista, eiväthän ratkaistavat pulmat ole feminiinisiä eivätkä maskuliinisia.
Ministerejä löytyy sekä eduskunnasta että ulkopuolelta. Tähänastisen käytännön perusteella luulisi, että nainen kelpaa vain sosiaali- ja opetusministeriöön. Ei ole kuitenkaan mitenkään todistettavissa, että naisesta ei olisi oikeusministeriksi tai ulkoministeriksi (onhan naisia opetettu vaikenemaan seurakunnassa).
Työttömyys- ja työllisyys- samoin kuin palkkakysymyksistä perillä olevia naisiakin on maassamme ainakin sen verran, että heillä ministerintuolit pystytään täyttämään.
Yhden sukupuolen hallitus ei ole mahdoton, koska niitä on maassamme ollut useita. Naispuolisen hallituksen tekee mahdottomaksi vain se, että sillä ei ole tarvittavaa kannatusta. Sillä jos jo yhden naisen nimittäminen ministeriksi tuottaa vaikeuksia, niin naishallituksen muodostamisen vaikeudet olisivat vähintään viisitoistakertaiset.
Vaikka asetan sekajärjestöt yhden sukupuolen järjestöjen edelle, puhuvat eräät tutkimukset jälkimmäisten puolesta. Näitä tutkimuksia vapaasti tulkiten rohkenen olettaa, että naispuolinen ministeri pystyy parempaan suoritukseen yhden sukupuolen hallituksessa kuin sekahallituksessa.
Yhdestä asiasta olisin valmis pieneen vetoon: kukaan ei enää rohkene koota hallitusta, jossa ei ole vähintään kahta naista.
Elina Haavio-Mannila esittelee kirjassaan ”Suomalainen nainen ja mies” mielenkiintoisia tutkimuksia siitä, miten yhden sukupuolen koulut vaikuttavat tyttöjen suorituksiin. Osakuntavirkailijoita tutkittaessa havaittiin ensiksi, että heissä oli tyttökoulujen kasvatteja enemmän kuin heidän osuutensa opiskelijoista olisi edellyttänyt ja toiseksi, että erikoisesti naispuoliset osakuntavirkailijat olivat lähtöisin korkeammista sosiaaliryhmistä kuin opiskelijat.
Toisaalta on kuitenkin todettu, että tyttökoulujen oppilaiden vanhemmat kuuluvat alempiin sosiaaliryhmiin kuin yhteiskoulujen. Tyttökoululaisilla täytyy siis olla ominaisuuksia, jotka tekevät heistä tavallista useammin osakuntavirkailijan.
Tutkimukset, sekä koti- että ulkomaiset osoittavat, että tytöt tulevat tyttökouluissa omatoimisemmiksi ja aktiivisemmiksi ja menestyvät opinnoissa paremmin kuin yhteiskoulujen tyttöoppilaat. Kun lapsille on pienestä pitäen opetettu, että pojat ovat aktiivisempia ja älykkäämpiä kuin tytöt, niin tytöt poikien seurassa ollessaan jättäytyvät heistä jälkeen, jotta pojat eivät pitäisi heitä miesmäisinä vaan alistuvat naisellisina.
Tyttökoulusta tämän vahvemman sukupuolen kontrolli puuttuu ja tytöt voivat päästää ominaisuutensa kehittymään.
Ainakin lähitulevaisuudessa jäänee näyttämättä, mihin naispuolinen hallitus pystyisi. Naisenemmistöistäkin hallitusta saanemme odottaa. Yhdestä asiasta olisin kuitenkin valmis pieneen vetoon: kukaan ei enää rohkene koota hallitusta, jossa ei ole vähintään kahta naista.