Rouva Koiviston päiväkirja: Ovatko marxilaiset politisoineet seksin?
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 48 kirjoittaja pohtii, miten seksistä puhutaan.
Tellervo Koiviston 48. pakina, Suomen Kuvalehti numero 46/1969.
Rakas päiväkirja.
Nykyisen hallituksen haukkumiseen on olemassa kaksi pätevää syytä: ensiksi että se on hallitus ja toiseksi että se on vasemmistolainen.
Vasemmistolainen on laatusana, joka voidaan liittää kaikkeen sellaiseen, mikä ei miellytä kuten televisioon, pitkätukkaisiin, karvanaamaisiin, ylioppilaihin, teineihin, sosialisteihin jne.
Tässä eräänä päivänä soitti eräs rouva ilmoittaen heti esittelyssä saaneensa paljon kärsiä vasemmiston takia. Kysyin mitä pahaa vasemmisto nyt oli tehnyt.
”Kun se sosialisoi ja minä kannatan ehdottomasti yksityistä yrittäjyyttä”, vastasi soittaja.
Kun pyysin rouvaa mainitsemaan viimeisimmän sosialisoinnin kohteen, sain seuraavan vastauksen:
”Ei se ole vielä sosialisoinut, mutta se aikoo sosialisoida apteekit ja vakuutuslaitoksen.”
Oletin rouvan puolustavan omistamaansa apteekkia, mutta hän ilmoittikin toisenlaiset perustelut:
”Ei työläiset pysty omaisuutta hoitamaan. Minulla on tuttava, joka säästi ja osti osakkeen, mutta asui itse vuokralla saadakseen kootuksi takaisin osakkeensa hintaa. Hän vuokrasi huoneiston eräälle työmiehelle ja olisittepas nähneet, mihin kuntoon huoneisto tuli. Siellä oli rasvatahroja ja katto oli aivan musta tupakansavusta. Ei sellaisten ihmisten pitäisi juoda eikä polttaa, joilla ei ole varaa edes omaan asuntoon.”
Puolisen tuntia rouva puhui vanhoja iskulauseita käyttäen. Kun kysyin, mikä oli hänen varsinainen asiansa, tuli yllättävä selitys:
”Olin jonkin aikaa tilapäisenä toimistoapulaisena eräässä valtion virastossa, mutta se on kyllä niin että ei sieltä paikkoja vapaudu. Kun sinne on vakinaiseksi päässyt, niin siellä sitä sitten saa istua, oli sitten kuinka tyhmä tai laiska hyvänsä. Sen tähden minä vastustan sosialisointia ja äänestän oikeistoa. Ja siellä oikealla on niitä asiantuntijoitakin.”
”Onhan siellä nyt jos jonkinlaista heimoa ja sillälailla”, sanoin minä ja ihmettelin itsekseni, miten vuosikymmen ehkä parikin on voinut mennä tuonkin rouvan yli pölyjä karistamatta.
Tuonnoin väitti eräs kirjoittaja Suomen Kuvalehdessä, että nuoren polven marxilaiset ovat politisoineet seksin.
Sata vuotta sitten kirjoitti ”Parta-Kalle” näistä asioista seuraavaan tapaan:
”Ei muuten ole mitään naurettavampaa kuin porvaristomme korkeamoraalinen kauhistus kommunistien oletettua naistenyhteisyyttä kohtaan. Kommunistien ei tarvitse panna käytäntöön naistenyhteisyyttä. Se on melkein aina ollut olemassa. Suurporvarimme eivät ole tyytyväisiä siihen, että heidän työläistensä vaimot ja tyttäret ovat heidän käytettävissään – puhumattakaan julkisesta prostitutiosta – vaan he tuntevat sen lisäksi erikoista iloa vietellessään vastavuoroisesti toistensa vaimoja.”
En laskisi seksikeskustelun vapautumista sentään yksistään vasemmiston ansioksi, ovathan siihen osallistuneet järkevät ja ennakkoluulottomat ihmiset yli puoluerajojen.
Jos käydyn keskustelun ansiosta nuoret ovat sitä mieltä, että seksi sinänsä ei ole likaista eikä alentavaa ja ihmiset sen suhteen ovat asemaan ja sukupuoleen katsomatta tasa-arvoiset, on paljon myönteistä saavutettu.
Kuvalehdessä on meneillään väittely siitä, pitääkö rakastella Linnankosken vai Saarikosken kuvaamalla tavalla.
Linnankosken romaanin Olavi oli pitkään Suomen kansan sankari, mistä mm. lukuisat Olaviksi ristityt poikalapset ovat osoituksena. Kun otamme huomioon sen ajan sukupuolivalistuksen, naisen alistetun aseman ja heikot sosiaaliset olot, voisimme pitää Olavia kehnonlaisena kansalaisena.
Mutta kun tuo, mitä Olavin ja tyttöjen välillä tapahtui, esitetään kukkaiskielellä, väittävät eräät ihmiset vielä meidän päivinämmekin, että sepäs vasta on sanomaa.
Kun nykykirjailija sanoo saman asian nykykielellä, sanovat nämä samat ihmiset sitä rivoksi ja löyhkääväksi. Kysymys on kuitenkin vain nimityksistä, siitä, että karhua sanotaan nyt karhuksi eikä mesikämmeneksi tai metsän kuninkaaksi kuten ennen.
Jokainen meistä ruostuu ja alkaa narista, mutta hyvillä lääkkeillä voi ruostumista viivyttää. Eräs mainio lääke on juuri tullut markkinoille, Anu Kaipaisen Magdaleena ja maailman lapset.
Se on hyvä ja riemastuttava kirja nykyajan aatteista ja ihmisistä, joita on ja ei ole. Sen luettuaan ei pölyty aivan lyhyessä ajassa.