Rouva Koivisto lukee kirjettä äänestäjiltä: Seksi ja moraalittomuus on vallannut kansan ja kommunistiylioppilaat yliopistot

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tellervo Koiviston 66. pakina, Suomen Kuvalehti numero 14/1970.

Kulunut viikonvaihde oli varsin seremoniallinen: eduskunnan päättäjäiset perjantaina, laivan vesillelasku sunnuntaina. Kumpikaan tilaisuus ei ollut tavanomainen, vaan ne kuuluivat niihin, joita tulen muistelemaan pidemmän aikaa.

Kirkonmäellä kiertänyt juttu oikeiston vaalipropagandan tunkeutumisesta kirkkoon – loppuvirressä oli säe ”se oikealle ohjatkoon pois harhatieltä johtakoon” – sopisi eduskunnan päättäjäisten tämänkertaiseksi tunnukseksi.

Tunnelma eduskunnassa oli alakuloinen. Monen edustajan oli jätettävä paikkansa, kansan tuomiota pidettiin epäoikeudenmukaisena. Tulevaisuus nähtiin epävarmana.

 

Kun ajattelen niitä hyviä edustajia, jotka jäivät valitsematta, tunnen jälleen kaunaa äänestäjiä kohtaan.

Eräs tänään tullut kirje kuvaa mielestäni hyvin sitä epäjohdonmukaisuutta ja tunnepitoisuutta, jonka perusteella moni äänestyspäätös on syntynyt. ”Joukko huolestuneita äänestäjiä” aloittaa kirjeensä pääministerille: ”Teidän pääministerikauteenne jokainen oli tyytyväinen.”

Kirjeen jatkossa todistetaan päinvastaista: kuluneen neljän vuoden aikana ovat sisäiset levottomuudet repineet kansaa, nuorisorikollisuus ja huumausaineet villinneet nuorison, seksi ja kaikenlainen moraalittomuus vallannut kansan, epäsosiaalinen aines riehuu kadulla, kommunistiylioppilaat valtaavat yliopistot ja ”tämä maa on pimeyden vallassa”.

Lopuksi ”joukko huolestuneita äänestäjiä” esittää hartaan vetoomuksen, että pääministeri jatkaisi entiseen tapaan.

 

Kun minua muutama viikko sitten pyydettiin laivan kummiksi, otin tehtävän vastaan, koska kummius on luottamustehtävä, josta ei yleensä kieltäydytä ja koska arvelin matkan keväiseen Jugoslaviaan olevan jo nautinto sinänsä.

Kun myöhemmin kerroin aikeestani tuttavilleni, sanoi eräs: ”Hienoa! Tulet saamaan sitten kummilahjankin.” ja toinen: ”Joka uusivuosi toivon, että saisin kastaa laivan, sillä suurinta ylellisyyttä, mitä mielikuvitukseni pystyy loihtimaan, on samppanjapullon rikkominen.”

Nyt kun seremoniat ovat ohi, voin tunnustaa arvostavani myös tuttavieni näkökohtia.

 

Matkaseurueeni koostui valtaosaltaan ahvenanmaalaisista. Suomenkieliset suomalaiset tuskin tuntevat nykyisin enää kaunaa ruotsia puhuvia maanmiehiään kohtaan, mutta monen mielestä ahvenanmaalaisia on vaikea lähestyä, koska he torjuvat lähestymisyritykset.

Tapaamani ahvenanmaalaiset vakuuttivat olevansa suomalaisia, mutta kieli johtaa heidät vaikeuksiin. Lapset eivät osaa kunnolla suomea ja suomea osaamaton ei saa omasta maasta työpaikkaa. Monet siirtyvät Ruotsiin, mutta eivät pidä sitä kotimaanaan. Ahvenanmaalainen on ennen muuta ahvenanmaalainen, mutta maa on aivan liian pieni tullakseen omillaan toimeen.

Yhdessä päivässä ja kahdessa yössä ei mitään maata opi tuntemaan, mutta Jugoslaviaa tuskin oppii kunnolla tuntemaan koskaan. Maan historiakin on jo sellainen, että sääliksi käy koululaista, joka joutuu siihen perehtymään. Jugoslaviassa on monta kansallisuutta, monta kieltä, monta uskontoa. Se on sosialistinen, mutta täysin omalla tavallaan. Siellä on runsaasti yksityisyrittäjiä ja liian monet maanviljelijät viljelevät omia liian pieniä peltojaan. Jugoslaviasta saa kaikkea länsimaista – pornolehtiä myöten.

Laivankastajilla on kaiketi kautta aikain ollut kaksi jännityksen aihetta: rikkoutuuko samppanjapullo ja liikkuuko laiva. Roolitaistelijana olin pettynyt kun minulle seremonialavalla annettiin sakset. Pettymys oli kuitenkin ennenaikaista, sillä saksia seurasi kirves. Sakset katkaisivat sampanjapulloa pitelevän nauhan, kirves laivaa pitelevän köyden. Pullo särkyi, laiva lähti liikkeelle pienen epäröinnin jälkeen.

Kummilapsi oli vielä tässä kehitysvaiheessaan melkoinen rumilus, mutta Marellaksi kastettuna se naisten tapaan varttuessaan kaunistuu. Vaikka kummin vastuu lapsesta on vähäinen, samaistuu kummi jossakin määrin lapseensa – psykologit kutsuvat sitä kai minän laajentumaksi.

Nykyaikaisten kasvatusperiaatteiden mukaan eivät vanhemmat saa asettaa lapselle liian suuria vaatimuksia. Kummia nämä periaatteet eivät sido. Siksi toivon, että Marellasta tulisi maailman suurin ja nopein, valkopurjeinen, Lentävä Hollantilainen, viikinkilaiva, merirosvoalus ja…