Rouva Koiviston päiväkirja: Oppikoulu on monen mielestä vaarallinen – ja vanhemmat varjelevat lapsia tietämiseltä jopa kotiarestilla
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 27 laulurastaan sävel saa ajatuksen juoksemaan.
Tellervo Koiviston 27. pakina, Suomen Kuvalehti numero 19/1969.
Rakas päiväkirja. On keväinen ilta maalla. Aurinko laskee punaisena lahden taakse. Parvi pitkäkaulaisia lintuja on menossa pohjoista kohti. Ovatkohan kurkia vaiko peräti joutsenia?
Kuusessa talon takana pitää laulurastas konserttia. Mieli tahtoo tulla haikeaksi eikä tässä enää tiedä, onko onneton siksi, että on onnellinen vaiko päinvastoin.
Kuuntelin tuota laulurastasta aluksi ulkona, mutta ei siellä vielä tähän vuodenaikaan rastaan laululla tarkene. Mutta kuuluu se tänne tupaankin, kun pitää ikkunaa raollaan.
Veikkaan, että tuo lintu pysyy samassa puussa koko illan ja laulaa taukoamatta. Siitä tulisi ihanteellinen ravintolasoittaja. Sen laulu on sitä paitsi kaunista.
Olen pitkän elämäni aikana ehtinyt kyllästyä Molli-Jorin, Olavi Virran, Annikki Tähden ja monen muun ääneen, mutta laulurastaan sävel on joka kevät yhtä uusi ja kiehtova. Sanat vain vaikuttavat vähän arkaisilta, kenties jonkun Saarikosken tai Tuomisaaren pitäisi tehdä rastaan lauluun uusi suomennos.
Viita-Aappo, Viita-Aappo istu kivel’, istu kivel’, paa piippuun, paa piippuun, puu piippu, puu piippu, pajuvars, pajuvars, kopista pois, porot suuhun, porot suuhun.
Tai oikeastaan löytyy noista sanoista paljonkin ajankohtaista, kun niitä lähemmin tarkastelee. ”Viita-Aappo” – Aappo on runosuomalainen nimi, mutta jos korvaamme sen Pentillä, saamme ajankohtaisen nimen: tohtori Pentti Viita on maa- ja muu talousasiaintuntija.
”Istu kivel”-kehotus ei taida sopia nykyaikaan lainkaan. Rakastavaisetkaan kun eivät nykyään istu kylmällä kivellä vaan nauttivat kevätillasta auton pehmeillä penkeillä istuen.
”Paa piippuun” on selvää nykypropagandaa. Keuhkosyöpä lisääntyy nyt jo niin huomattavasti, että savuketehtaidenkin on vähennettävä mainontaansa ennen kuin kaikki savukkeiden ostajat ovat kuolleet.
”Kopista pois” -kehotus sopii erittäin hyvin tälle päivälle, sillä hetki sitten yhdistys Krimin edustaja lausui TV:ssä toivomuksen vankiloiden sulkemisesta tulevaisuudessa. Vangit olisi siis päästettävä kopista pois.
Vaatimus ”porot suuhun” voisi perustua sille kanadalaisen asiantuntijan väitteelle, että Lapissa on huomattavasti enemmän poroja kuin mitä luonto pystyy elättämään.
”Pajuvars” oli jäädä tulkinnatta. Pajunvarren eräästä osasta tehdään pajunköyttä ja pajunköyden syöttäminen lienee yhtä ajankohtaista nyt kuin viisikymmentä vuotta sitten.
Kevät tuo linnunlaulun mukana myöskin vaaroja. Pojat näkyivät päivällä olevan käärmejahdissa kalliolla. He olivat yhdistäneet vaaraan nautinnon.
Vaaralliset nautinnot ovat muuten lisääntyneet huomattavasti nuorison keskuudessa viime vuosikymmenillä. Minun nuoruudessani varoiteltiin tyttöjä yleensä vain yhdestä tai kahdesta vaarasta ja poikia kolmesta, mutta nykyajan nuorisoa uhkaa vaara joka nurkan takaa.
Aikaisemmin oli esimerkiksi vain joku poikkeusyksilö kiinnostunut politiikasta, mutta nyt politisoitumisen vaara vaanii jokaista yksilöä eikä nuori ole siltä turvassa enää oppikoulussakaan.
Oppikoulut ovat monen mielestä muutenkin vaarallisia paikkoja nykyään. Vanhemmat, jotka teinikunnassa aikoinaan soittivat füreliseä ja lausuivat Koskenniemeä, pelkäävät, kun he Teinilehteä vilkaistessaan huomaavat lastensa olevan kiinnostuneita asioista, joita heille itselleen ei kerrottu.
Ei ole ihme, että ne vanhemmat, jotka yhä uskovat, että maailma ei ole sellainen kuin se on, yrittävät varjella lapsiaan tietämisen tuskalta jopa pitämällä heitä kotiarestissa.
Kaiken muun pahan lisäksi tulevat vielä huumausaineet, joista minun aikanani nuoriso tuskin oli kuullut puhuttavankaan. Ja ne kuuluvatkin jo vaaroihin, joiden kanssa ei ole leikkimistä. Ei edes sanoilla.