Rouva Koiviston päiväkirja: ”Olen kyllästynyt olemaan keski-ikäinen, keski-ikäisiltä vaaditaan liikaa”
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Kolmannessa kirjoittaja kertoo eksyvänsä eduskuntatalossa.
Tellervo Koiviston 3. pakina, Suomen Kuvalehti numero 43/1968.
Rakas päiväkirja. Juuri kun perhe oli lähtenyt iltakävelylle, ja minä olin sovittautunut mukavasti sohvannurkkaan kirjoittaakseni päiväkirjaan vaalimietteitäni, alkoi puhelin soida. Toimittajat kyselivät pääministeriä. Yleensä he soittavat keskiviikkoisin iltakoulun jälkeen, mutta nyt on tiistai ja kello lähenee kahdeksaa. Ovat varmaan erehtyneet ajasta.
Puheluita on alkanut tulla myös Ruotsista. Ei sieltä nyt ainakaan iltakoulun vuoksi ositeta, mutta ehkä he haluaisivat vaalikommentteja.
Tämäpä on omituista! Kun soittaja kysyy, missä pääministeri on, ja minä vastaan, että hän ulkoiluttaa koiraa, niin soittaja saa vastukseni tuntumaan valheelta. Mikä ihmisiin on iskenyt?
Nyt en ymmärrä yhtään mitään! Minulta on kysytty, milloin pääministeri oli viimeksi kotona, miltä hän näytti, maistuiko ruoka, mitä hänellä oli yllään kotoa lähtiessä, poistuiko hän kaupungista ja ottiko hän kalastusvälineet mukaansa. Hänelle on varmaan sattunut jokin onnettomuus, on kenties pudonnut mereen. Pitäisiköhän soittaa poliisille.
Luojan kiitos, sieltä he tulevat! Koira on ainakin kuiva ja Maunokin on hyväkuntoisen näköinen. Saa tulla hoitamaan tuota hulluksi tullutta puhelinta, minä etsin rauhallisemman nurkan.
Kävin tänään eduskunnassa kuuntelemassa ja katselemassa budjetin lähetekeskustelua. Käytävillä tuli vastaani edustajia, jotka pyyhkivät kyyneleitä silmistään. Olivat kuulemma nauraneet uusille kalajutuille. Penkille istuessani kuulin Nestori Kaasalaisen puhuvan. Hän kehui Virolaista siitä, että tämän oli onnistunut nostaa opetusministeriön pääluokan loppusummaa ja Suorttasta ja Miettusta siitä, että näiden oli onnistunut säästää omissa pääluokissaan.
Edessäni lehtereillä istui juuri nimetty v.t. budjettipäällikkö Paul Paavela, mutta Heikki Tuomista ei näkynyt. Olisikohan hän lähtenyt jo Postipankkiin lepäämään. Taitava mies tuo Heikki. Vaikka hän on hoitanut Suomen epäkiitollisinta virkaa jo monta vuotta, en ole kuullut kenenkään moittivan häntä. Paitsi vaimon silloin devalvaatioyönä, mutta silloinhan sopu järkkyi monessa muussakin perheessä.
Siellä lehterillä istuessani muistui mieleeni tapaus viime talvelta. Kolme isäntämiestä Satakunnasta, tuttuja kaikki, saapui vieraakseni eräänä aamupäivänä. Sinä päivänä alkoi eduskunnassa välikysymyskeskustelu, ja miehet olivat lähteneet katsomaan, kuinka se Manu pärjää. Tilasivat yökortteerin meiltä, koska arvelivat keskustelun jatkuvan myöhään. Saattelin miehet eduskuntaan, mutta en kuitenkaan mennyt itse mukaan. Vajaan tunnin kuluttua oli kolme kiukkuista miestä oven takana.
”Narrinpeliä koko homma, ihan pelkkää teatteria! Siellä ne edustajat veljeilivät keskenään ja tullineuvos liiteli kuin perhonen ryhmästä toiseen. Tyhmää kansaa hämätäkseen kävivät välillä haukkumassa toisiaan mikrofoniin.”
Turhaan yritin lepytellä ja selitellä. Miehet kävivät ostamassa kaupunkituliaisensa ja lähtivät seuraavalla linja-autolla kotiin.
Budjettiin on merkitty määräraha eduskuntatalon laajennusta varten, mutta minusta se on liian laaja jo nyt. Kertaakaan en ole päässyt lehterille eksymättä ja ulos tulen aina eri ovesta kuin oli tarkoitus. Tietä etsiessäni olen kurkistellut eteeni sattuneista ovista ja tällöin havainnut, että edustajien työpajat ovatkin muualla kuin varsinaisessa istuntosalissa. Tämä lienee vain jonkinlainen pääkonttori, josta käsin myös mainonta hoidetaan.
Pari tuntia jaksoin Eduskunnassa istua, sitten teki mieleni lähteä kahville. Eduskunnan kahvilaa en kuitenkaan löytänyt enkä kehdannut vahtimestarilta kysyä, kun en ollut varma, saako sinne maallikot mennä. Pitänee kysyä Sukselaiselta.
Lehtitiedot kertovat, että Johannes on saanut Ruotsin Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan suurristin. Näkyy olevan pop-henkilö Ruotsissakin. Pitää muistaa onnitella kun ensi viikolla tapaamme.
Olen kyllästynyt olemaan keski-ikäinen. Keski-ikäisiltä vaaditaan liikaa. Nuoret määräävät muodin, he määräävät puheenaiheet ja voi meitä, jos emme pysy mukana. Jonain päivänä, ehkä ensi vuoden alussa, päätän tulla vanhaksi.
Sen jälkeen minulla on oikeus olla aina oikeassa.