Rouva Koiviston päiväkirja: Naisilla oli kiire katsomaan Payton Placea – sarjaa, jossa naisen tehtävä on olla nainen ja synnyttää

Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 55 kirjoittaja pohtii keinoja, joilla meihin yritetään vaikuttaa.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tellervo Koiviston 55. pakina, Suomen Kuvalehti numero 2/1970.

Olin jokin aika sitten erään naisjärjestön kokouksessa. Läsnäolijat, enimmäkseen keski-ikäisiä työssäkäyviä perheenemäntiä, osallistuivat vilkkaasti keskusteluun ja tuntuivat viihtyvän toistensa seurassa. Kellon lähestyessä kahtakymmentä alkoi syntyä liikehdintää ja keskustelu vaimeni. ”Keskiviikko on huono päivä, kaikki haluavat kotiin katsomaan Peyton Placea”, sanoi puheenjohtaja.

 

Joulukuisessa Parnassossa on Auli Tarkan pitkä ja mielenkiintoinen kirjoitus ”Amerikanpaketti”, jossa tarkastellaan Peyton Placea osana amerikkalaista tajuntateollisuutta, jonka tarkoituksena on vieroittaa ihmiset yhteiskunnallisesta ja poliittisesta toiminnasta ja tehdä valtaosasta ihmisiä tahdoton reservaatti, jota pienen eliitin on helppo ohjailla.

Eräänä Auli Tarkan tarkastelukohteena ovat Peyton Placen naiset. Naisen päätehtävänä on naisena oleminen ja lapsen synnyttäminen. Tästä tehtävästä suoriuduttuaan hän voi omistautua johonkin palvelustehtävään, esimerkiksi sihteeriksi kuten Julia Anderson. Doris Schuster ja Claire Morton ovat yrittäneet olla jotakin muuta ja se on kostautunut. Doris oli tekemässä omaa uraa, mutta luopui siitä avioiduttuaan. Avioliitossaankin hän vielä yritti olla miehensä neuvonantaja ja yhtiötoveri ja siksi Peyton Place kuvaa hänet epämiellyttäväksi ja epäonnistuneeksi.

”Rouva Schusterin samoin kuin muiden erittäin negatiivisiksi kuvattujen tyyppien lävitse on kuitenkin nähtävä niiden positiivinen laitos, että havaittaisiin minkä torjumisesta oikein on kyse. Doris Schusterin tapaisen noita-akan positiivinen versio olisi nainen joka pystyy samaan työhön kuin mieskin, vaikka miehen toverina. Claire Morton kuvittaa samaa väärää ylpeyttä, josta on tuo kolkko rangaistus: epäonnistuminen naisena. Naiselle ei tarjota ’haasteita’ ja ’tilaisuuksia’ niin kuin ’Peyton Placen’ miehille; parempi onkin sillä he ovat tunneolentoja, joiden ammatinharjoitusta naisenluonto sotkee. Sairaanhoitajan ammattikaan ei ota sujuakseen.”

 

Mistä tämä naisen työn vastainen kampanja? kysyy kirjoittaja.

Huippuunsa kehitetty teollinen järjestelmä johtaa siihen, että suuret ihmisryhmät on kansantaloudellisesti tarpeettomina jätettävä tuotantoprosessin ulkopuolelle. Amerikassa kaavaillaan jopa yhteiskuntaa, jossa vain eliitillä on mahdollisuus työhön ja päätösten tekoon, muiden tehtävänä on kuluttaa. Naiset, nuoriso ja neekerit kuuluvat ryhmiin, joita nyt jo täytyy sijoittaa joihinkin säiliöihin kuten kotiin ja kouluun.

”Naisten poliittisen tajunnan sammuttaminen on tajuntateollisuuden keskeisiä tehtäviä. Kun tajuntateollisuus syöttää suurta rakkautta, seksuaalisen vapauden ideaa, entistä väljempiä normeja avioliiton kohdalla, kysymyksessä ei voi olla mikään ihmisen vapauttamista hipaisevakaan yritys. Kyseessä on avioliiton turvasäiliöön suljettujen naisten terapia ja palveluammateissa työskentelevien naisten vapaa-ajan ohjailu ylhäältäkäsin, yhteiskunnallisesti vaarattomille urille.”

 

Manipulaatio ja indokrinaatio ovat vasta viime aikoina yleisempään käyttöön tulleita sanoja.

Lasten kasvatuksesta puheen ollen sanomme että lapsen on saatava tietää miksi hänen pitää tehdä niin ja niin. Siitä miksi, miten ja mihin meitä aikuisia johdetaan, tiedämme valitettavan vähän.

Muun kehityksen myötä kehittyvät myöskin keinot, joilla meihin vaikutetaan. On sen vuoksi korkea aika kiinnittää niihin huomio, varsinkin koska tehokkainta manipulointia on ilmeisesti se, jota emme manipuloinniksi huomaa.