Rouva Koiviston päiväkirja: Naiset pelkäävät yömyöhällä irtolaisia ja narkomaaneja, vaikka päivällä liikenteessä vaara on suurempi
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 17 kirjoittaja hämmästelee ihmisten järjettömiä pelkoja.
Tellervo Koiviston 17. pakina, Suomen Kuvalehti numero 8/1969.
Rakas päiväkirja. ”Etkö sinä pelkää noita omituisia tyyppejä? Hankkisit ovisilmän”, sanoi tuttava.
”Omituinen tyyppi” oli kaupusteleva mustalainen.
”No, oletetaan, että minulla on ovisilmä ja katson siitä, ennen kuin avaan. Näen siististi pukeutuneen miehen salkku kainalossa. Se voi olla Jehovan todistaja, Auervaara tai Kaosin agentti, mutta koska mahdollisuus, että mies on valtioneuvoston vahtimestari, on suurempi, avaan oven. Mies osoittautuu kirja-asiamieheksi, saa minut antamaan henkilötietoni hakuteokseen ’Suomen koiranystävät’ ja tilaamaan teoksen kuusi ensimmäistä osaa. Jos olisin avannut oven ryysyiselle miehelle tai kaupustelevalle mustalaiselle, olisin selvinnyt markalla.”
”Yritin kyllä puhua ihan vakavaa asiaa. Helsingissä on varaskoplia, jotka ottavat selvää, koska asunto on tyhjä ja ryöstävät sen sitten putipuhtaaksi.”
”Tuo minua aina naisissa ärsyttää. Kun kuullaan, että Kaivopuistosta on varastettu koruja ja Westendistä tauluja, pelätään että nyt on meidän vuoromme. Mitä sinä luulisit varkaan vievän esim. meiltä? Huonekalujako?”
”Onhan sinulla turkki.”
”No, voihan varas joskus tavalliseltakin ihmiseltä jotain viedä, mutta ei sitä kannata etukäteen pelätä. Parasta ottaa vakuutus.”
”Kyllä sitä nainen vaan turvaton tuntee olevansa. Oletko liikkunut myöhään kaupungilla?”
”Ei nainen mikään turvaton ole, me vaan käyttäydymme niin kuin olisimme ainaisessa hengenvaarassa. Kun pitää kulkea yömyöhillä kaduilla, nähdään humalaisia, irtolaisia ja narkomaaneja. Mitä epämiellyttävämpi jonkun ulkomuoto on, sitä epävarmempia olemme hengestämme ja omaisuudestamme. Liikkuessamme päivällä liikenteessä olemme paljon suuremmassa vaarassa. Emme vain tiedosta sitä. Olisi jo aika järkevien ihmisten päästä turhista peloista ja oppia luottamaan ihmisiin.”
”Mutta kuule, jos sinä et ihmisiä pelkää, niin miksi sitten eräällä teatteriretkellä vaadit seuralaistasi nukkumaan puukko kädessä?”
”Huomaan, että joku on juorunnut. Olimme silloin Saarijärven salomailla. Olin lopen väsynyt ja kokenut juuri Matin sementtimonumentin aiheuttaman järkytyksen. Kun olimme saaneet teltan pystyyn erään järven rannalle, huomasin, että lähistöllä oli omituinen hautausmaa ja vanha hyljätty asumus, mutta ei yhtään elävää sielua missään.”
”Kuolleita sielujako pelkäsit? Et kai usko kummituksiin?”
”En tietenkään usko, mutta pelkään kuitenkin. Kun olin pieni tenava, oli kotipaikkakunnallani eukkoja, jotka muiden uutisten lomaan kertoivat, miten Mikkolan isännän hirttäytynyt isä oli jälleen kolistellut riihessä tai Kaisan-Jaakon pojan salaperäisellä tavalla kuollut morsian oli juossut metsässä. Joku uskovainen emäntä oli puolestaan nähnyt taivaalla isokokoisen enkelin, jolla oli koston miekka kädessä. Oli sekin aikaa! Onneksi tuollaisia eukkoja ei enää ole lapsia säikyttelemässä. Nämä nykyajan realistit eivät usko kummituksiin eivätkä mustiin enkeleihin. Eivätkä he luonnostaan tunne pelkoa poikkeavia ihmisiäkään kohtaan, jos eivät vanhemmat näytä esimerkkiä.”
”Pelkään sentään mieluummin ihmisiä kuin kummituksia”, sanoi tuttava lähtiessään ja vilkaisi tutkivasti porraskäytävää.
”Äiti, älä sammuta valoja ennen kuin olen nukkunut”, sanoi tytär.
”Onko ’Viisikko’ ollut niin jännissä seikkailuissa tällä kertaa?” kysyin minä.
”Tämä on ihan tosi tarina, luin sen tuosta lehdestä. Siinä kerrottiin, miten lentävä lautanen ajoi vanhaa naista takaa pitkin maantietä Amerikassa.”
”Ei sellaisia lentäviä lautasia ole muualla kuin höperöiden ihmisten mielikuvituksessa.”
”Niin ne poliisitkin sanoi, mutta kun ne sitten näki sen itse, niin pakko niiden oli uskoa. Ajatteles, jos sellainen punainen avaruusalus alkaisi piipittää meidän mökin päällä jonain yönä. Mitä sanoisit?”
”Sanoisin, että ovatpa käsitelleet huolimattomasti säähavaintopalloja, ja jatkaisin nukkumista. Nuku nyt sinäkin.”