Rouva Koiviston päiväkirja: Naisenemmistö muuttaisi kuntien politiikkaa lasten, vanhusten ja sairaiden eduksi, ja se sopisi kaikille
Norjassa naiset saivat enemmistön joissain kunnissa, kirjoittaa Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 119. pakina, Suomen Kuvalehti numero 40/1971.
Norjassa pidettiin kunnallisvaalit ja naiset saivat jopa suoranaisen enemmistön joissakin kunnissa. Tulosten selvittyä synnytti Sonja perillisen, todennäköisesti kruununperijän ja sekin oli tietenkin nainen.
Meillä on kunnallisvaalit ensi vuonna. Valtiollisissa vaaleissa naiset menestyivät aika mukavasti ja valitut ovat hoitanet tehtävänsä kaikella kunnialla. On sen vuoksi todennäköistä, että naisistuminen vahvistuu kunnallispolitiikassakin. Mutta miten voimakkaana? Voivatko he saada enemmistön?
Mukanani lehtileike Oslon tuloksista, 48–37 naisten hyväksi, lähdin tavoittamaan kunnallispoliitikkoja eduskunnasta. En päässyt yllättämään, samaista uutista oli jo tutkittu eduskunnan kahvilassa. Istuin Kaisa Raatikaisen pöytään. Kaisa kuuluu Espoon kauppalanvaltuuston naisvähemmistöön (10–37). Kysyin, onko mahdollista, että naiset saavat seuraavilla vaaleilla enemmistön.
”Enemmistö ei ole mahdollinen, mutta lisäys on keskimääräistä enemmän. Norjassa naiset ovat ilmeisesti liittoutuneet keskenään, meillä ei sellaista tapahdu.”
”Muuttuisiko Espoon politiikka, jos naisilla olisi enemmistö?”
”Lasten päivähoidon tehokas järjestely sekä paikkoina että monimuotoisena käynnistyisi ja kiinnostus nuorisotiloihin lisääntyisi.”
Viereisessä pöydässä istui Eeva Särkkä, joka kuuluu Tampereen kaupunginvaltuustoon. Tein hänelle samat kysymykset.
”Naisenemmistö ei ole mahdollinen eikä koko kysymyksenasettelussa ole järkeä. Olen aina korostanut sitä, että sukupuolella ei ole merkitystä, koska asiat ovat yhteisiä. Kunnallispolitiikka muuttuisi, jos naiset saisivat enemmistön, koska sosiaalipolitiikka on lähempänä naisia.”
Ensio Laine kertoi Turun valtuustossa olevan 15 naista ja 38 miestä. ”Enemmistö on mahdollinen, koska naiset ovat alkaneet kovasti kiinnittää huomiota näihin asioihin. Kunnallispoliitikka muuttuisi, päivähoito, vanhustenhuolto ja opetustoiminta tulisivat selvemmin esille ja se olisi hyvä vaan. Mutta kyllä Turussa naiset ovat kiinnostuneita muistakin kunnalliselämän aloista. Eilen oli esillä asemakaava ja naiset tekivät innolla kysymyksiä.”
”Mutta he eivät pääse asianomaisiin lautakuntiin päättämään näistä asioista. Eikä kaupunginhallitukseen”, pisti Kaisa Raatikainen väliin.
”Naiset eivät ole kiinnostuneita.”
”Miehet eivät päästä.”
Kerttu Hemmi istuu Oulun valtuustossa (10–37). ”Oslon esimerkkikö? Ei ole Oulussa mahdollista eikä toivottavaa. Mistä näitä yhteiskuntapolitiikasta perillä olevia naisia sinne yhtäkkiä tulisi ja mitä seuraisi, jos he tulisivat pelkästään siksi, että ovat naisia. Todennäköisesti kunnallispolitiikka naisten mukana muuttuisi. Sosiaaliset- ja asuntopoliittiset kysymykset saisivat nopeutta. Miehet katsovat asioita yksipuolisesti.”
”Naisenemmistöstä ei ole pelkoa, kun heitä nykyisin on vain yksi kahdestakymmenestäseitsemästä”, arveli Paavo Niinikoski Haapajärven kauppalasta. ”Toivottavasti naisten lukumäärä lisääntyy, vaikka ei se kunnallispolitiikkaan mitään vaikuta, sillä olemme hoitaneet sitä tasapuolisesti naisten edut huomioon ottaen.”
”Tarvitaanko siellä sitten ollenkaan naisia?”
”Tottakai. Ainahan naiset huomaavat sellaista mitä miehet eivät huomaa.”
Mikko Vainio kuuluu Lahden kaupunginvaltuustoon. ”Naisia on siellä nykyisin noin neljännes, joten enemmistöstä ei ole vaaraa. Puolueemme etsii tarmokkaita ehdokkaita, koska se toivoo että naisia tulisi enemmän.”
”Muuttuisiko politiikka?”
”Tulisihan se inhimillisemmäksi, jos naiset saisivat enemmistön.”
Pieni kiertohaastattelu antoi yksimielisen vastauksen. Naisten enemmistö muuttaisi kunnallispolitiikkaa lasten, nuorten, vanhusten ja sairaiden eduksi. Muutosta pitivät kaikki suotavana. On mielenkiintoista nähdä, miten vaaleissa käy.