Rouva Koiviston päiväkirja: ”Näin tuli elämäkertaan ensimmäinen vappupuhe” – se oli kuulemma hyvä naisen pitämäksi

Tellervo Koivisto pohtii kevättä, lempeä ja huhuja Eduskuntataloon rakennettavasta bordellista. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tellervo Koiviston 133. pakina, Suomen Kuvalehti numero 20/1972.

Edesmennyt vappu oli sikäli erikoinen, että lähes jokainen puolue piti omia vappujuhlia puheineen. Ylioppilaiden juhlat, jotka aikaisemmin olivat työväen juhlien vastapainona, ovat menettäneet merkitystään ja näin ollen on ymmärrettävää, että porvarillisille puolueille on tullut kiire asettaa jotakin tilalle. Alku oli vielä laimeata, mutta tulipa pää avatuksi.

Työväen vappujuhlia pidettiin lähes jokaisella paikkakunnalla. Sosiaalidemokraateillakin oli tilaisuuksia niin runsaasti, etteivät hallituksen kolmekymmentäneljä ministeriä pystyneet niistä selviytymään, vaan piti ottaa pääjohtajia, kansanedustajia ja muita sellaisia avuksi. Meikäläinenkin tuli kutsutuksi, jopa useammalle paikkakunnalle. Näin tuli elämäkertaan ensimmäinen vappupuhe ja ensimmäinen puhe torilla. Ja sujuihan se, kun oli pakko. Tuli jopa kehuja. Nurmeksen torilla kuului joku toiseen sukupuoleen lukeutuva todistaneen, että se oli hyvä puhe naisen puheeksi.

Sään säätäjä tuntui sentään pitävän naisten ja heikkojen puolta. Tuntia ennen torijuhlan alkua sade taukosi, ja kevät lähti toden teolla alkuun. Tänään oli jo niin lämmintä, että tytär myöhästyi koulusta, kun ei löytänyt mitään päälle pantavaa. Äitikään ei löytänyt, mutta ei uskaltanut myöhästyä eduskunnan istunnosta.