Rouva Koiviston päiväkirja: Näin hallitusta ei tehty – ja siinä, miten hallitus tehtiin, ei ole paljon kertomista
Ilmassa oli jännitystä, mutta ei niin paljon kuin olisi odottanut, kertoo Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 129. pakina, Suomen Kuvalehti numero 9/1972.
Hyvät toverit. Kuten esityslistasta selviää meillä on tänään ainoana asiana sosiaalidemokraattisen työväenhallituksen ministerien valinta. Koska kohta 1. ”Pääministeri” on tullut ratkaistuksi ylemmällä taholla, siirrymme kohtaan 2. ”Ulkoministeri”. Pyydän tekemään ehdotuksia.
”Toveri puheenjohtaja. Ehdotan toveri N.N:ää, joka on mielestäni elämäntavoiltaan moitteeton ja osaa molempien kotimaisten kielien lisäksi kohtalaisesti saksaa ja englantia.”
”Läntisten alueiden järjestöjen edustajat valtuuttivat sunnuntaisessa kokouksessaan allekirjoittaneen tuomaan läntisten alueiden terveiset. Läntisten alueiden kenttäväki on sitä mieltä, että tälle tärkeälle paikalle on saatava läntisten alueiden oma mies, toveri L.L., semminkin kun tätä paikkaa on niin kauan hoidettu itäisten alueiden voimin.”
”Nuorisojärjestö haluaa nimenomaan tälle elintärkeälle paikalle edistyksellisen henkilön ja nimeää ehdokkaakseen toveri P.P:n, joka näinä päivinä vapautuu asepalveluksesta.”
”Me naiset olemme sitä mieltä, että miesten maailman nurjat lait on pystyttävä rikkomaan myös ulkoministerin toimialaan kuuluvilla alueilla. Ehdotan ulkoministeriksi A.A:ta, joka niin innokkaasti on osallistunut moniin naisten kansainvälisiin kongresseihin.”
”Alueemme eläkkeensaajien yhdistys on sitä mieltä, että pieniä eläkkeitä on nostettava ja isoille asetettava katto. Alueemme eläkkeensaajien yhdistys ehdottaa sen vuoksi ulkoministeriksi toveri Y.Y:tä, koska se uskoo, että toveri Y.Y. tulee toiminnassaan tähtäämään siihen, että ulkoministeriön korkeiden eläkkeiden saajat asetetaan vihdoinkin järjestykseen.”
”Minä haluaisin puheenvuorossani korostaa sen seikan merkitystä, että ulkoministeriksi on asetettava henkilö, jolla on tulevaisuus. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, on toveri N.N:n terveydentila siinä määrin heikentenyt, ettei hänellä käytännöllisesti katsoen ole tulevaisuutta. Oma ehdokkaani on sen vuoksi O.O. jonka terveys ahkeran kuntoliikunnan ansiosta vastaa vaativan ammatin asettamia vaatimuksia.”
”Niin, toveri puheenjohtaja, minä vain pienenä sivuhuomautuksena sanoisin, että toveri O.O:n kuntoliikunta kyllä johtuu hänen vaimonsa sanavuolaudesta. Muistan lukeneeni jostakin lehdestä, että muuan suurvalta oli vastustanut erään henkilö nimittämistä tärkeään kansainväliseen virkaan sen vuoksi, että kyseisen henkilön vaimo oli osoittautunut liian suulaaksi. Kyllä meidän mielestäni tulisi ottaa huomioon myös nämä ulkopoliittiset realiteet.”
”Yhdyn edelliseen puhujaan siinä, että meidän on otettava huomioon ulkopoliittiset realiteetit. Maakunnassa tunnetaan vakavaa huolestumista sen johdosta, että Neste aikoo tilata tankkilaivat Japanista, vaikka me kaikki tiedämme, että suomalainen työ on ensiluokkaista ja sitä paitsi on todistettu, että kotimaisen ostaminen on myös taloudellisesti kannattavaa.”
Koska lukijat ovat udelleet, miten hallitusta tehdään ja miten ministerilistat syntyvät kuvasin edellä tapaa, jolla hallitusta ei tehty. Tein näin siksi, että siinä, miten hallitus tehtiin, ei ole paljon kertomista. Sillä näin se tapahtui.
Eduskuntaryhmä kokoontui kello 13.30. Nimenhuudon jälkeen ryhmän puheenjohtaja ilmoitti, että ryhmä kokoontuu seuravan kerran kello 15.30, jolloin uuden hallituksen nimilista on valmiina.
Kokoonnuttiin. Ilmassa oli jännitystä, mutta ei niin paljon kuin olisi odottanut.
Paasio astui sisään valokuvaajien saattamana. Puheenjohtaja pyysi sihteeriä lukemaan laaditun julkilausuman, jonka sanamuotoon ehdotettiin muutoksia.
Puoluesihteeri Sorsa selosti hallitusohjelmaan tehtyjä muutoksia. Puheenjohtaja antoi puheenvuoron halituksenmuodostajalle, joka alkulauseen jälkeen alkoi luetella hallituksensa ministerien nimiä. Kynät rapisivat. Jotkut tekivät välihuomautuksia. ”Happonen! Mikä Happonen?” ”Kato, Valtsua tärppäsi!” ”Holappa? Sekö kynämies?”
Paasio luki nimilistan uudelleen. Joku alkoi taputtaa käsiä, mihin muut yhtyivät. Seurasi yleinen sorina ja pulina, nimitetyksi tulleille toivotettiin onnea.
Näin oli tullut tehdyksi sosiaalidemokraattista työväenhallitusta.