Rouva Koiviston päiväkirja: ”Mutta me kartamme visusti kaikkea sellaista, mikä häiritsisi valheellista turvallisuuden tunnettamme”
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 52 kirjoittaja pohtii jokapäiväisiä valintoja.
Tellervo Koiviston 52. pakina, Suomen Kuvalehti numero 50/1969.
Päivät ovat nykyisin niin lyhyitä ja harmaita, että tasapainossa pysyäkseen on yritettävä ajatella jotain pitkää ja värikästä.
Liikkuessani kaupungilla huomasin pitkän villaisen kaulaliinan kuuluvan joka toisen nuoren ihmisen varusteihin. Oletin muodin saaneen alkunsa Hampurin eläintarhan kurkkukipuisesta kirahvista, mutta tytär piti todennäköisempänä innoittajana Peyton Placen Allisonia.
Kun on pitkä kaulaliina ei tarvitse kantaa kirjoja, koska jokainen voi jo kaulaliinasta päätellä, että tuossa on kirjallinen tyyppi, selitti tytär. Pitkä kaulaliina on nyt joka tapauksessa pop ja niitä on paljon ja ne ovat todella pitkiä. Kun edessä on joulu ja lahjojen teko, voi varmuudella väittää, että tässä maassa kudotaan ja neulotaan lukuisia villahuivikilometrejä näinä viikkoina.
Huivin tekeminen ei ole järin vaikeata puuhaa. Istutaan mukavasti, kädet tekevät työn ja ajatukset kulkevat omia teitään. Vielä tämän vuosikymmenen alkupuolella tiedettiin just tarkkaan, mitä teitä nuorten tyttöjen ajatukset kulkivat. Nykyisin ei ole syytä olla siitä asiasta aivan varma. Tytöt voivat ajatella niin kuin pojat, eivätkä kaikki pojat aina ajattele rakkautta.