Rouva Koiviston päiväkirja: Miksi eduskunnassa on vain yksi naimaton mies – mutta kaksitoista naista?
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 18 kirjoittaja patistaa Maunoa miettimään, onko naimaton mies syrjitty.
Tellervo Koiviston 18. pakina, Suomen Kuvalehti numero 9/1969.
Rakas päiväkirja. ”Miksikä sanotaan paavin vaimoa?” kysyi tytär aamukahvipöydässä, missä oli meneillään yleinen lehtien luku. ”Onko se paavitar?”
”Ei paavilla ole vaimoa”, sanoin minä.
”Mihin se kuoli?” kysyi tytär.
”Paavi ei voi mennä naimisiin, katolilaiset papitkaan eivät voi”, selitin minä.
”Sehän on hullua! Eikös ne sitten saa lapsiakaan?” ihmetteli tytär. Ja jatkoi vähän mietittyään: ”Kyllä niiltä sitten pian papit loppuu jos ei lakia muuteta. Kaikkihan haluaa mennä naimisiin.”
”No ei nyt toki kaikki. Saduissa prinssi saa prinsessan ja tyttökirjoissa Anna Ristonsa, mutta ’oikeasti’ jää moni naimattomaksi. Niinkuin Eeva-täti ja Maire-tätikin”, selitin minä.
”Mutta se johtuu siitä, että Suomessa on enemmän naisia kuin miehiä, niin ainakin maantiedon maikka väitti”, sanoi tytär.
”Se on tietysti eräs syy. Mutta on niitä naimattomia miehiäkin, kuten…” Yritin löytää jonkun vanhanpojan, jonka tytär tuntisi, mutta en muistanut yhtään. ”Kuten Roope Ankka.”
”Kukahan senkin perii” mietti tytär.
”Toivottavasti valtio”, sanoi isä.
Tytär kokosi kirjansa ja lähti kouluun.
”Kuulehan, olen keksinyt vielä yhden syyn, miksi olen sinulle tärkeä”, sanoin aviomiehen lehden suuntaan. ”Ilman minua, tai vaimoa yleensä, kuuluisit ryhmään ’yksinäiset’ ja olisit poliittisesti ja taloudellisesti syrjitty sekä yhteiskuntaan sopeutumattomampi ja suuremman sosiaalisen kontrollin alainen.”
”Ohoh! Onko joku taas valittanut yksinäisten verotusta?” kuului lehden takaa.
”Ei, olen lukenut kirjaa ’Miesten maailman nurjat lait’. Arvaa, montako sellaista henkilöä, joka ei ole tai ei ole ollut naimisissa, kuuluu Suomen eduskuntaan?”
”Onhan niitä: Meeri Kalavainen, Anni Flinck, Irma Karvikko, Alli Vihavainen…”
”Kaksitoista naista ja yksi mies. Sanohan joku järkevä selitys sille, miksi poikamiehet ovat näin huonosti edustettuna.”
”Tasapainon vuoksi kai. Kun ovat yliedustettuna sarjakuvissa ja -filmeissä. Useimmat sankarit niissä ovat poikamiehiä: Taika-Jim, Batman, Maxwell Smart, Ironside, James Bond ja muut vakoilijat ja muukalaiset.”
”Nyt taidettiin tulla jo toiseenkin vähemmistöön: seksuaalisesti poikkeavat. Tuollainen Virginialainen, joka vuodesta toiseen vain katselee naisia surullisin silmin ja korkeintaan kietoo huivin heidän hartioilleen, ei edusta mitään normaalia miestä. Ja samaa tyyppiä ovat useat muut sarjafilmisankarit.”
”Mutta eivätkös naiset kuitenkin pidä enemmän Virginialaisesta kuin James Bondista?”
”Kenties. Mutta palataanpas asiaan. Vuonna 1960 maamme 20–44-vuotiaista henkilöistä oli 17,38 % miespuolisia naimattomia, eronneita tai leskiä, mutta eduskunnassa heitä ei ollut ainuttakaan. Yli 45-vuotiaista yksinäisiä miespuolisia oli 8,64 % ja eduskunnassa heitä oli kolme eli 1,5 %. Mistä tämä johtuu?”
”Kun mies lähtee mukaan politiikkaan, hän joutuu monenlaisiin seuroihin ja järjestöihin. Niissä on mukana tarmokkaita naisia ja poikamiehenä olo käy ennen pitkää mahdottomaksi.”
”Miksi sitten naisedustajista kolmannes on yksinäisiä? Ovathan hekin mukana yhdistyksissä.”
”Älä kysy niin vaikeita asioita. En kai minä voi tehdä mitään asian hyväksi, vai voinko?”
”No, ei asia nyt ole erikoisen ajankohtainen, mutta kun väitetään, että kaikkinaiset enemmistöt painostavat vähemmistöjä ja yrittävät saada näitä noudattamaan omia normejaan, niin jos joskus jostakin syystä jäisit yksinäiseksi, voisit uhmata normipainetta ja…”
”Taidan lähteä töihin. Alkaa tuntua siltä, että täällä kotona vallitsevat naisten maailman nurjat lait.”