Rouva Koiviston päiväkirja: Metsiin on noussut asuntoalueita, joista tuskin olin kuullut – Tuntuu kuin Helsinki jatkuisi Lappiin saakka
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 44 kirjoittajaa vaivaa yksinhuoltajaäidin asuntopula.
Tellervo Koiviston 44. pakina, Suomen Kuvalehti numero 41/1969.
Rakas päiväkirja.
Rakennusvaiheessa oleva suuri kerrostalo herättää minussa samanlaista ahdistuksen tunnetta kuin pääkallo. Lokero lokeron vieressä, yllä ja alla, harmaita, paljaita ja tyhjäsilmäisiä.
Tuohon lokeroon, joka on viides alhaalta, toinen ylhäältä, kymmenes vasemmalta ja kolmas oikealta muuttaa perhe Virtanen. Kymmenen askelta pitkittäin, viisi askelta poikittain, siinä valtakunta, jossa he viettävät runsaat puolet vuorokausiensa tunneista. Oikealla ja vasemmalla, yllä ja alla on toisia Virtasia.
Mutta vaikka saman katon alla riidellään, rakastellaan, kärsitään ja kuollaan samanaikaisesti, ei tunteilla ole yhtymäkohtaa. Virtanen on massa-asuja, ja kuitenkin yksinäinen.