Rouva Koiviston päiväkirja: Metsäalan miehet lupaavat, että suot on pian ojitettu – seurauksista ei tiedetä juuri mitään
Jos emme tee jotakin, saamme katsella soiden hautausmaita, kirjoittaa Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 105. pakina, Suomen Kuvalehti numero 18/1971.
Kukapa uskoisi, että suot voivat Suomesta loppua. Tätä kuitenkin pelätään. Satakunnassa on soita neljännes pinta-alasta, mutta metsäalan miehet lupaavat, että se on pääosiltaan ojitettu kymmenessä vuodessa. Samanlaisella vauhdilla liikkuu orja-aura muualla maassa. Tavoitteena on 7 miljoonan suohehtaarin ojitus kymmenluvun loppuun mennessä.
Ainoa asia, joka nästä kuivatushankkeista varmuudella tiedetään on, että maisema tulee muuttumaan. Luonnonsuojelijat sanovat muutoksen olevan suurin jääkauden jälkeen. Ja jääkauden jälkeen on sentään yhtä ja toista muutettu!
Suomalaisen perinteinen asenne suohon on ollut kielteinen. Suo on ollut este, sitä on ollut vaikea vallata, liikenteessä se on jouduttu kiertämään. Suon reunamaiden viljelyksille halla on ollut alituinen toimeentulon uhka. Taloa ostettaessa suo on seurannut kauppaa. Sillä ei ole ollut hintaa, koska suo ei ole tuottanut mitään.