Rouva Koiviston päiväkirja: Mauno lopetti onkimisen, kun mökkilammen kalat alkoivat luottaa häneen

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tellervo Koiviston 4. pakina, Suomen Kuvalehti numero 44/1968.

Rakas päiväkirja. Paavo oli neuvottelupäivillä Helsingissä ja pistäytyi eilen tänne iltaa istumaan. Kertoi Rovaniemellä olevan täyden talven ja pahoitteli kalastuskauden loppumista. Kalajuttukausi sen sijaan tuntui olevan parhaimmillaan, harreista ja tammukoista riitti kertomista.

Mauno ei koskaan ole ollut erityisen innokas kalamies, mutta se vähäinenkin innostui loppus olosuhteiden pakosta jo vuosia sitten. Oikeastaan se meni pieleen jo silloin, kun hankimme kesämökkitontin. Tontti on pienen lammen rannalla. Niin pienen, että laiturilta näkee lammen joka sopukkaan.

Aluksi Mauno istui laiturilla onkimassa ja sai soppakalat silloin tällöin. Mutta varsin pian hän oppi tuntemaan useimmat lammen kalat, ja aina kun tuli tuttu kala koukkuun, se sai palata lampeen takaisin. Vähitellen alkoivat kalat tuntea luottamusta laiturilla istujaa kohtaan ja pitihän luottamus palkita. Onkiminen loppui ja soppakalat ostettiin torilta.

Viime vuodet olemme kuitenkin eläneet toivossa, että olisi mahdollista kalastaa jossakin muualla. Jossakin, missä kalat eivät olisi yksilöitä ja missä ei tarvitsisi asennoitua tunteenomaisesti puolin eikä toisin. Mutta nyt näyttää tämäkin toivo turhalta. Puhuihan Ehrnrooth Eduskunnassa Suomenlahden hyväuskoisista kaloista.

 

Rakas päiväkirja. Rouva Harold Wilsonia on ehdotettu Oxfordin yliopiston runouden professoriksi. Rouva Wilson on tunnettu paitsi päiväkirjastaan myös kesämökkirunoistaan. Tehty tarjous ei kuitenkaan rouva Wilsonia kiinnostanut.

Jos minulle tehtäisiin vastaava tarjous, vastaisin myöntävästi, mikäli palkka olisi kohtuullinen. Ainakin lehtitietojen perusteella tuntuu siltä, että siinä hommassa ei työ liikoja rasita. Virkaan kuuluu näet kolme runoutta käsittelevää luentoa vuodessa.

Tietoni runoudesta ovat perin vähäiset, mutta vuosi kuluisi vaikkapa luennoilla:

Muutamia lisäpiirteitä Arvo Salon runoilijakuvan valaisemiseksi. Pentti Saarikosken kirjava elämä aikakauslehtien valossa. Vapaamuotoisen runouden vaikutus runoratsun fysiologiaan.

 

Rakas päiväkirja. Aamukahvit on juotu, nyt on hengenravinnon vuoro. Mitähän aamulehdet tänään kirjoittavat.

Täällä näkyy olevan erään apulaisprofessori-poliitikon lausunto. Professori, jonka erikoisalana tutkijana on ihmisten poliittinen käyttäytyminen, väittää siinä, että hän poliitikkona voi lausua minkälaisia käsityksiä tahansa ihmisten poliittisesta käyttäytymisestä. Hän ennusti pari kuukautta sitten sosiaalidemokraateille ”kaikkien aikojen murskatappiota”.

Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että meidän tavallisten kansalaisten on vaikea arvata, minkä ennusteen on tehnyt tutkija-professori minkä taas poliitikko-professori.

 

Eduskunnassa jatkuu taistelu Suomen armeijasta. Mikään ei tunnu muuttuvan. Nyt kuten aina ennenkin armeijalta puuttuu miehiä, aseita ja ammuksia. Ja muutamat yrittävät viedä siltä uskonkin.

Pienenä lohdutuksena täällä lehdessä kerrotaan, että Euroopasta löytyy valtio, joka ainakin miesvahvuudessa jää meistä jälkeen. Uutisen mukaan Liechtensteinin 25-miehistä armeijaa ei asetettu liikekannalle, vaikka Sveitsin väärinsuunnattu tykki aiheutti maassa hämminkiä.

Tänään näin ensi kertaa kuvan Pentti Holapasta. Vaikea sano vastasiko hän mielikuvaani. Luultavasti en ole koskaan edes yrittänyt arvata miltä hän näyttää, vaikka hänestä on tullut läheinen tuttu kirjoituksiensa perusteella. Ajankohta-lehden joka numero luettiin täällä harvinaisen tarkkaan ja sille toivotettiin pitkää ikää ja vaikutusvaltaa. Nyt on meillä Hesan sunnuntai-Holappa.

Erinomainen asia sekin.