Rouva Koiviston päiväkirja: Mauno lopetti onkimisen, kun mökkilammen kalat alkoivat luottaa häneen
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Neljännessä kirjoittaja pohtii muun muassa, millaisia luentoja pitäisi runoudesta.
Tellervo Koiviston 4. pakina, Suomen Kuvalehti numero 44/1968.
Rakas päiväkirja. Paavo oli neuvottelupäivillä Helsingissä ja pistäytyi eilen tänne iltaa istumaan. Kertoi Rovaniemellä olevan täyden talven ja pahoitteli kalastuskauden loppumista. Kalajuttukausi sen sijaan tuntui olevan parhaimmillaan, harreista ja tammukoista riitti kertomista.
Mauno ei koskaan ole ollut erityisen innokas kalamies, mutta se vähäinenkin innostui loppus olosuhteiden pakosta jo vuosia sitten. Oikeastaan se meni pieleen jo silloin, kun hankimme kesämökkitontin. Tontti on pienen lammen rannalla. Niin pienen, että laiturilta näkee lammen joka sopukkaan.
Aluksi Mauno istui laiturilla onkimassa ja sai soppakalat silloin tällöin. Mutta varsin pian hän oppi tuntemaan useimmat lammen kalat, ja aina kun tuli tuttu kala koukkuun, se sai palata lampeen takaisin. Vähitellen alkoivat kalat tuntea luottamusta laiturilla istujaa kohtaan ja pitihän luottamus palkita. Onkiminen loppui ja soppakalat ostettiin torilta.
Viime vuodet olemme kuitenkin eläneet toivossa, että olisi mahdollista kalastaa jossakin muualla. Jossakin, missä kalat eivät olisi yksilöitä ja missä ei tarvitsisi asennoitua tunteenomaisesti puolin eikä toisin. Mutta nyt näyttää tämäkin toivo turhalta. Puhuihan Ehrnrooth Eduskunnassa Suomenlahden hyväuskoisista kaloista.