Rouva Koiviston päiväkirja: Makaan jouten sairaalassa, minua on täällä kuvattu ja kurkisteltu ytimiä ja munaskuita myöten
Mikä olisikaan läheisempää kuin ikioma sairaus, kirjoittaa Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 117. pakina, Suomen Kuvalehti numero 37/1971.
Olen sananmukaisesti päiväkirjailija, sillä kirjoitan yhtenä päivänä viikossa. Tämä päivä on tavallisesti tiistai – ei sattumalta, vaan siksi, että silloin on yhdestoista hetki. Jos sille päivälle kertyy muita töitä liian paljon tai ajatuksia liian vähän, siirtyy jutunteko kokonaisella viikolla.
Tänään on jälleen tiistai. En voi tällä kertaa valittaa töitten paljoutta, sillä makaan jouten sairaalassa. Älkäähän nyt vakavoituko, hyvät sukulaiset ja ystävät. Vaikka ne täällä heti minut nähdessään kysyivät, kuka on lähin omainen, tunnen olevani pirteä ja elämänhaluinen. Eivät ne sen vuoksi pidä minua täällä kauan – tämä huomautuksena niille, jotka olisivat halunneet lähettää kukkia, nameja ja muuta sairaanruokaa.
Osoituksena hyvästä kunnostani mainitsen, etten ole katunut mitään enkä antanut katteettomia lupauksia siitä, että jos täältä selviän niin olen kiltti, en polta enkä juo enkä heitä silmäystäkään vieraitten miesten puoleen.