Rouva Koiviston päiväkirja: Mainontaa pitäisi suitsia – ”eikö osa television lupamaksuista voitaisi koota tavallisella verotuksella?”
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 31 paljastuu, mikä on Maunon mielestä parasta kesässä.
Tellervo Koiviston 31. pakina, Suomen Kuvalehti numero 24/1969.
Rakas päiväkirja. Viimeinen ilta kaupungissa ennen maallemuuttoa. Istun kotona, katselen televisiota ja olen tulossa huonolle tuulelle. Kuinka kauan me täysijärkiset ihmiset siedämme kuvaruudussamme typeriä mainoskuvia ja iskulauseita? Milloin meillä on sellainen elintaso kuin muilla Pohjoismailla, joiden televisio-ohjelmia eivät mainokset pilaa?
Elämämme koostuu tuhansista tekijöistä. Näistä tv-mainonta kohdistuu muutamiin, joiden merkitystä sitten korostetaan vuodesta toiseen usein vielä varsin kummallisin perustein (auton ulkonäkö).
Jos uskomme tämän mainonnan maailmankuvaan, on meille pesuaine tärkeämpää kuin vesi, polttoaine tärkeämpää kuin ilma, lääke- ja nautinto-aineet tärkeämpiä kuin terveys ja kosmeettisten aineiden aikaansaannos tärkeämpi kuin ihmisten omat ominaisuudet.
Kaupallinen mainonta kuuluu yhteiskuntaamme, ja meidän on hyväksyttävä se jossakin muodossa. Mutta jos me tavalliset ihmiset emme yritä laittaa sille suitsia suuhun, tulee oma tahtomme ja valintamahdollisuutemme tallatuksi sen jalkoihin.