Rouva Koiviston päiväkirja: Maajussit ja maalaisserkut ovat muuttuneet – on autot, leikkuupuimurit ja emännillä pakastekaapit
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osa 39 ennustaa yrittäjämaanviljelijän stressaantuvan.
Tellervo Koiviston 39. pakina, Suomen Kuvalehti numero 35/1969.
Rakas päiväkirja. Pitäisi tässä ikäänkuin virkansa puolesta katsella iloisena, kun aurinko sulattaa voivuorta. Mutta miten sitä osaa iloita kuivuudesta, kun toinen puoli sielua on vielä turpeensyrjässä kiinni.
Mieli on ehkä tyytyväinen silloin, kun lukee tilastosta maidontuotannon alenevasta ja lihantuotannon kohoavasta suunnasta. Mutta kun näkee kulottuneen laitumen, kuivuneen joenuoman tai ennen aikojaan kellastuneen pihakoivun, olisi valmis uhraamaan lomanviettäjän rusketuksen maanviljelijän elikoiden hyväksi.
Maalaisen ja kaupunkilaisen, maanviljelijän ja palkannauttijan välillä on ennakkoluuloisuutta ja kaunaisuutta, joka tulee erikoisen selvästi esille silloin, kun tehdään osajakoa kansakunnan yhteisestä reikäleivästä.
Kaunan aiheita on useita. Takavuosina kerrottiin, että eräät amerikansuomalaiset olivat Suomeen saavuttuaan ilmeisen pettyneitä ja jopa vihaisia siitä, etteivät he tavanneet täältä enää sellaista köyhyyttä, jota olivat kuvitelleet löytävänsä.