Rouva Koiviston päiväkirja: Luin pakinan, jonka huolena oli ”nopea säätykierto”
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 21 kirjoittaja on paennut maalle – ja lukenut lehtiä.
Tellervo Koiviston 21. pakina, Suomen Kuvalehti numero 12/1969.
Rakas päiväkirja. Lähdin maalle hiihtääkseni ja paetakseni maailmaa. Yritin elää viikon ilman sanomalehtiä ja radiota. Ja hyvin se sujui. Lukematta en silti ollut, sillä mukanani oli nippu aikakauslehtiä. Ne tuli tutkittua tavallista tarkempaan.
Olen toisinaan valitellut omia sopeutumisvaikeuksiani nykyiseen nopeasti muuttuvaan yhteiskuntaan ajattelematta lainkaan, että monelle sopeutuminen on saattanut olla huomattavasti vaikeampaa.
Tämä tuli mieleeni vasta luettuani lehdestä ”tunnetun helsinkiläislääkärin” pakinaa. Lääkärin huolen syynä on nopea säätykierto.
”Nykyinen oppineistomme tulee mitä erilaisimmista kodeista: varsin suuren osan kohdalla ei kannata paljonkaan perustaa kotona saatuun sivistykselliseen kasvatukseen.”
Nykyisin ei istuta edes osakunnissa, vaan ”jos joitakin harrastuksia on, ne keskittyvät oman opintoalan ammattiyhdistyksiin tai poliittisiin rientoihin. Ja niin meillä on sitten edessämme ruusuinen tulevaisuus: minimiajassa opintonsa läpäissyt vastaleivottu akateeminen kansalainen, joka valtion opintotuella on selvinnyt vihreälle oksalle. Kesät ovat menneet ansiotyössä ja vapaa-aikojen ajatukset ovat olleet kiinni tenttien luvuissa, mihinkään yleistä näkemyspiiriä avartavaan ei ole ollut aikaa.”
Kirjoittajan mielestä yleistä näkemyspiiriä avartavia ovat teatteri, konsertit ja taidenäyttelyt.
”Aviopuolisokin on tullut valittua opiskelutovereista.” ”Ja niin sitten johonkin kirkonkylään tulee kunnanlääkäriksi/nimismieheksi/miksi tahansa virkamieheksi parkuvine pienine lapsineen nuori pariskunta”, jonka elämää helsinkiläislääkäri kuvaa seuraavasti:
Ostetaan ”lähimmän kaupungin huonekaluliikkeistä mööpelit, rouvan hyvästä tai huonosta mausta riippuvat verhot verhotankojen avustamina, kaitafilmikamera hankitaan seuraavasta tilistä ja ensi tilistä mennään Mallorcaan tai Riminiin. Maksetaan korkeita veroja ja tunnetaan oltavan paikkakunnan sivistyneistöä, vaikka veitsen ja haarukan käyttäminen pakkaa tuottamaan vaikeuksia.”
”Vanhoina hyvinä aikoina virkamieskunta kykeni toimimaan majakkana kotikunnalleen. Oli jotakin annettavaa, kyettiin nousemaan massan yläpuolelle päätä pidempänä.”
Tällainen oli erään lääkärin näkemys nuoresta virkamiespariskunnasta. Jatkan kuvittelua ja seuraan nuoren pariskunnan keskustelua, mikäli se lasten parkunalta on kuultavissa.
”Edellinen perhe asuikin täällä kauan. Tulivat jo kaksikymmenluvulla. Minkähänlaista heidän elämänsä oli täällä noihin aikoihin.”
”Ei ainakaan ollut huolta opintoveloista. Pappa maksoi pojan opiskelun ja mamma hankki mööpelit häälahjaksi. Rouva toi kotoaam flyygelin ja nipun nuotteja. Ei täällä juuri muuta musiikkia ollut kuultavissakaan noihin aikoihin.”
”Opiskeluaikana oli nähty muutama näytelmä Helsingissä. Niistä riitti kertomista moneksi vuodeksi. Rouva oli käynyt taidenäyttelyssäkin Helsingissä ollessaan. Meillä ei silloin vielä ollut kovinkaan monta tunnettua taiteilijaa, joten jonkinlainen taiteentuntemus oli varsin helposti hankittavissa.”
”Kirjoja sentään oli jonkin verran. Sanomalehtikin tuli. Sai siitä vähän tietoja suurenkin maailman tapahtumista. Vaikka vaatimatonta se tietojen saanti oli nykyiseen verrattuna. Samansäätyisten kanssa seurusteltiin ahkerasti. Keskusteltiin suomalaisuudesta ja raittiudesta. Ajatukset upotettiin runsaaseen sanahelinään. Muutama latinankielinen lause kohotti keskustelun tasoa ihmeesti.”
Oltiin sivistyneitä ja muiden yläpuolella. Ympärillä oleva kansa häiritsi sielunrauhaa vain silloin, kun se koettiin omien etuoikeuksien uhaksi.
”Samalla tavalla suhtaudutaan nykyisin kolmanteen maailmaan. Ollaan välinpitämättömiä niin kauan kuin värilliset tyytyvät alistettuun asemaansa.”
”Mielestäni ihmisiltä puuttuu suhteellisuuden taju. Pidetään tärkeinä aivan mitättömiä asioita. Keskustellaan jonkun villapuserosta ja jonkun pitkästä tukasta eikä vaivauduta ottamaan selvää näiden ajatuksista.”
”Ehkä meistä täällä tulee samanlaisia tapojen orjia.”
”Ei tule. Pitäähän maailman muuttua.”