Rouva Koiviston päiväkirja: Lomalla toisten olisi hyvä irtautua kotoa, toisille sopisi ohje ”ole nyt, hyvä mies, joskus alallasikin”

Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 37 jaetaan lomalaiset liikkeelläolijoihin ja kotikissoihin.

Tellervo Koiviston 37. pakina, Suomen Kuvalehti numero 32/1969.

Rakas päiväkirja. Tytär palasi eilen lomalta. Oli kaikesta päättäen viihtynyt mainiosti. Kuuntelimme selostusta hiirien pyydystämisestä, ilmakivääriammunnasta, planetaariossa käynnistä ja tappeluista poikien kanssa ja tulimme vakuutetuiksi, ettei tässä maassa mitään hauskempaa voi ollakaan.

Omat juttunsa kerrottuaan alkoi tytär kysellä meidän kuulumisiamme sen näköisenä, ettei hän olettanutkaan kotona mitään voivan sattua. Kerroin, että ruusut ovat alkaneet kukkia, että kaivosta loppui vesi ja että meillä on ollut yövieraita, mutta näillä tiedoilla ei tuntunut olevan uutisarvoa.

Jatkoin kertomalla, miten isä oli lainannut moottorisahan ja rikkonut sen vuorokauden kuluessa. Tämä huomioitiin jo uutisena. Etusivun uutiseksi kelpasi kuvaus, miten koira sai luun kurkkuunsa ja alkoi vinkua ja pyöriä, jolloin minä juoksin keittiöön piiloon ja huusin isää avuksi. Tästä metelistä peljästyneenä koira nielaisi luun ja juoksi toipumaan auton alle.

Käytyjen keskustelujen perusteella tytär kuitenkin katsoi meidän jääneen siinä määrin onnen antimista osattomiksi, että alkoi laukkuaan purkaessaan laulaa: ”On ihmeen hyvä kotiin tulla taas…”