Rouva Koiviston päiväkirja: ”Lakivaliokuntaan joudutaan” – ensimmäisenä asiana vastaan tuli kuolemanrangaistuksen poistaminen

Hämeenlinnan vanhassa vankilassa vierailtuaan Tellervo Koivisto vakuuttui siitä, että kolkossa sellissä ihminen ei viisastu. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.

Tellervo Koiviston 130. pakina, Suomen Kuvalehti numero 11/1972.

Varsinainen työ eduskunnassa tehdään istuntosalin ulkopuolella, valiokunnissa. Valiokunnat ovat edustajien silmissä eriarvoisia. Ulkoasiain valiokunnan arvo on korkea, vaikka/koska siellä ei tehdä juuri mitään. Valtiovarain- samoin kuin sosiaalivaliokuntien paikat ovat haluttuja, sillä vaikka näissä valiokunnissa joutuu varsin kovaan työhön, saa niistä myös pisteitä valitsijoille esiteltäväksi. Sivistys-, maatalous- ja sen kaltaisiin valiokuntiin menevät asiantuntijat tai muuten asioista kiinnostuneet. Lakivaliokuntiin joudutaan lähinnä sen vuoksi, että jonkun niihinkin on mentävä. Itse olen lakivaliokunnan jäsen.

Urani lakivaliokunnassa alkoi sikäli dramaattisesti, että ensimmäinen esilletuleva asia oli kuolemanrangaistuksen poistaminen. Asiaa ei ole vielä ratkaistu, mutta kuvittelen jälkeläisteni ”minun isäni on vahvempi kuin sinun isäsi” -iässä leuhkivan: ”Mutta minun esiäitinipä poisti kuolemanrangaistuksen Suomesta.”

Lakivaliokunta on nyt tehnyt ensimmäisen matkansa. Sen kohteena oli Hämeenlinnan uusi naisvankila.