Rouva Koiviston päiväkirja: Kun saunan ovi napsahti lukkoon, kuka kietoutui ruusuhuiviin ja juoksi hakemaan vara-avainta?

Älä lähde maalle romantiikan perään, varoittaa Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tellervo Koiviston 99. pakina, Suomen Kuvalehti numero 10/1971.

Soitin toimitukseen ilmoittaakseni, että päiväkirjailuun on edessäolevan maalla vietettävän hiihtoloman johdosta tulossa katko. ”Mutta maaltahan sitä vasta romattisen päiväkirjan saakin”, penäsi toimitus. Tuhahdin väheksyvästi, koska pidin romantiikkaa kehityksen jarruna enkä sitä paitsi uskonut mitään romanttista tapahtuvan, vaikka olisin sitä toivonut. Mutta kuuliaisuussyistä päätin toteuttaa toimituksen toivomuksen parhaan kykyni mukaan.

Matkustimme maalle. Muut pitivät lomaa, mutta minä tein työtä ja jahtasin romantiikkaa silmät ja korvat herkkinä.

Tuijotin hangille, mutta siellä tuuli vain siirteli lunta puusta maahan ja mäestä notkoon. Katselin taivaalle ja se katseli takaisin jäätävästi. Yritin saada hohtoa lintuihin, mutta talitiaisparvi keskittyi riitelemään vaivaisista murusista ja vatsaansa tuntuivat ajattelevan ne harvat hömö- ja töyhtötintitkin, jotka uskaltautuivat näköpiiriin. Tutkin kuusia, mutta oravia ei näkynyt ja katajissa kapsahtelevista jänösistäkin oli jäljellä vain jäljet, nekin niin vanhat, ettei koirakaan niistä kiinnostunut.

Luonto oli siinä määrin pakkasen kourissa ettei romantiikka päässyt edes idulle.