Rouva Koiviston päiväkirja: Kun ihminen on vähän eläin, hän matkustaa, juo, poikkeaa Reeperbahnille ja ostaa pornoa Tanskanmaalta
Koira on viisas, se suorittaa tarpeensa julkisesti, kirjoittaa Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 104. pakina, Suomen Kuvalehti numero 17/1971.
Rakkauteen pakottaminen on halpamaista.
Sanoin kerran uskollisesta ystävästämme ”tuo kamala rakki”. Muutaman tunnin kuluttua ”tuo kamala rakki” alkoi käyttäytyä poikkeuksellisesti. Se kulki levottomasti ympäriinsä ja silmistä vuoti vettä ihan noroina. Aamulla silmiä näkyi tuskin lainkaan. Oli sunnuntai ja olimme maalla. Onnistuin tavoittamaan eläinlääkärin, panin koiran autoon ja ajoin henki kurkussa kaupunkiin. Lääkäri tutki ja sanoi, että silmä on jostakin syystä tulehtunut. Hain lääkkeet, palasin perheen luo, paijasin koiraa kuin pikkuvauvaa ja aamulla se oli terve kuin mikä.
Puheitani olen sen jälkeen varonut, mutta en voinut kuvitella, että se kelvoton osaa lukea. Tuossa se nyt kuitenkin istuu kirjoituskoneen vieressä pöydällä ja ilmeestä päätellen valmis aloittamaan kyyneltulvan, minä hetkenä tahansa. Mitä tehdä? Minulla on kiire päivä, juttu on saatava toimitukseen, sen jälkeen on kokous ja perhekin vaatii aikansa. Lääkäriin en kyllä ehdi, on yritettävä muita keinoja.