Rouva Koiviston päiväkirja: Koti voi olla ahdas ja köyhä henkisistä virikkeistä – Kotihoito ei ole lapselle ”varmasti paras”
Miksi lastenhoidon yhteydessä puhutaan vain äideistä, ihmettelee Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.
Tellervo Koiviston 98. pakina, Suomen Kuvalehti numero 8/1971.
Kuvalehti lähetti ”väkevät terveiset” Alli Lahtiselle, Meeri Kalavalaisele ja Jutta Zilliacukselle lasten päivähoitopaikkojen lisäämistä vastustavassa kirjoituksessa. Koska terveisiä saivat samassa kirjoituksessa naiset yleensä ja työssäkäyvät äidit erikoisesti, vastaan omalta osaltani näihin terveisiin. Yritän paneutua samaan väkevyysasteeseen kuin kirjoituksen laatijat Irma Heydemann ja Sakari Virkkunen.
Kirjoittajat olettavat että nuoret vanhemmat joutuvat ylivoimaiseen kiusaukseen jättää lapsensa vuorokausiksi ”laitostumaan”, jos päivähoitolaitosten aukioloaikaa pidennetään. Miksi näin? Ovatko omat lapsenne välttäneet laitostumisen vain siksi, että ei ole ollut laitoksia, johon olisitte ne voinut jättää?
”Naisasia on hyvä asia. Sitä on ajettava.” sanotaan kirjoituksessa. ”Naisasiaa” ajavat kirjoittajat puhumalla vain äidin velvollisuuksista lasta kohtaan. Onhan lapsella kai isäkin? ”Naisasiaa” he ajavat paheksumalla äitien kokopäivätyötä ja suosittelemalla osapäivätyötä. Mikä estää isää olemasta osapäivätyössä? Tasa-arvoisuutta ei kirjoittajien ”naisasia” ainakaan palvele.
Kirjoittajat paheksuvat ajatusta, että mahdollisimman monelle äidille turvattaisiin oikeus kodin ulkopuoliseen työhön. Olisiko sitten parempi jos ei kenellekään turvattaisi? Tai jos turvattaisiin vain joillekin? Mikä olisi peruste?