Rouva Koiviston päiväkirja: Kirjoittaja on palannut maalta kaupunkiin ja huomaa, että ”naiset ovat yllättävästi kaunistuneet”
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 41 Tellervo Koivisto pohtii naisten tyyliä sekä intoa käsitöihin ja sisustamiseen.
Tellervo Koiviston 41. pakina, Suomen Kuvalehti numero 37/1969.
Rakas päiväkirja.
Olen muuttanut kaupunkiin talvehtimaan.
Tänään tein kierroksen keskustassa voidakseni nuuhkaista pääkaupungin ilmaa. Se oli kaunista ja lämmintä tällä kertaa. Melkein kaikki kaupunkilaiset tuntuivat olevan ulkona samanaikaisesti. Joku hyvä haltija näyttää täällä vierailleen kesän aikana, sillä naiset olivat yllättävästi kaunistuneet. Yhtenä iltapäivänä näin enemmän hauskan näköisiä naisia kuin kymmenenä vuonna yhteensä.
Poikkesin erääseen kahvilaan voidakseni rauhassa tutkia, mistä moinen muutos oli peräisin. Aurinko on ollut erinomainen meikkaaja, mutta oli jotakin muuta sen lisäksi. Oli kuin naiset olisivat löytäneet omat tyylinsä. Nykyisillä vaatteilla lienee siihen osuutensa, niissä ihminen tulee kauniisti esiin, vaikka itse vaatteita tuskin huomaa. Kauniiden hiusten salaisuutta en pystynyt selvittämään. Ne olivat luonnollisen ja aidon näköisiä, mutta näyttivätkö ne liian aidoilta ollakseen luonnollisia tai päinvastoin.
Olin joka tapauksessa niin noiden kauniiden naisten lumoissa etten muistanut katsoa, miltä miehet näyttivät. Toivottavasti heille ei ole tapahtunut mitään yhtä järkyttävää.
Tavaratalossa tapasin tuttavan, joka sanoi olevansa menossa ostamaan lankoja pitkää villatakkia varten. Silloin oikeastaan tajusin, että syksy on saapunut. Syksy ja käsityöt.
Itse yritän välttyä lankojen ostolta, sillä neulominen on katalaa puuhaa. Kun suurin innostus on häipynyt – se häipyy puolivälissä selkäkappaletta tai siinä etukappaleessa, johon tulee napinreiät – alkaa kutimesta tulla riesa. Se kulkee sohvalta tuolille ja huoneesta toiseen ilman että työ edistyisi. Kun sitten kaamosaika loppuu ja ensimmäiset säteet lämmittävät, joutuu neule varastoon, sillä kukapa kesäksi hiihtopuseroa tekisi. Seuraavana syksynä sitä ei kannata enää valmistaa, koska lapsi on kasvanut nopeammin kuin pusero tai koska on odotettavissa, että lanka riittää vain miehen villapaidan toiseen hihaan ja samanlaista lankaa ei enää ole saatavissa. Siinä vaiheessa on kutimesta yritettävä päästä eroon. Onnellinen se, jolla on ainaista materiaalipulaa poteva täti tai ompeluseuroja harrastava tuttava.
Sisustaminen kuuluu myös syksyyn. Sisustuskärpäsen purema on siitä vaarallinen, että se leviää laajalti ympäristöön. Uusittu sohva vaatii uudet tuolit joiden väri ei sitten käykään mattoon, ja jos ei verhoja uusita on koko yleisvaikutelma pilalla vaikka eihän mikään kuitenkaan näyttäisi miltään jos ei kerran ole varaa hankkia kunnon valaisimia. Samoin kuin käsitöitä olen oppinut välttämään sisustamistakin – liiankin tehokkaasti, sanoo tuttava.
Nyt olen kuitenkin vaaravyöhykkeessä. Kaikki alkoi siitä, että hain jotakin kaapista, joka oli sisältöönsä verrattuna liian pieni. Maljakko putosi, ja syy oli tietenkin kaapin. Mutta miksipä potkaista jo ennestään kuollutta, joten tyydyin vain katsomaan sitä vihaisesti.
Silloin näin sen ensimmäisen kerran vuosiin. Se näytti mielestäni elähtäneeltä. Ennen kuin puoli tuntia oli kulunut, oli minulla maalia ja suteja ja muita tykötarpeita. Saatuani ensimmäisen maalikerroksen kaappiini tuli aviomies kotiin. Saatoin hänen ilmeistään päätellä, että hän oli kerrankin havainnut ympäristössään tapahtuneen muutoksen. Helposti oppivana hän on kuitenkin tullut huomaamaan, etten pidä siitä että töitäni arvostellaan silloin, kun siihen näyttäisi olevan aihetta, ja jätti ajatuksensa sanomatta. Useampi maalikerros paransi tilannetta huomattavasti. Näkyyhän työssäni siveltimen jälki, mutta pitäähän käsityön erota konetyöstä.
Eräs tässä talossa asuva poika oli rautakaupassa silloin, kun ostin maalia, ja kertoi myöhemmin tovereilleen: ”Mitähän se Koiviston täti oikein suunnittelee, kun se osti mustaa maalia ja tärpättiä.” Nyt pelkään, että talossa asuvat tuttavani tulevat katsomaan puuhiani ennen kuin olen ehtinyt uusia sohvan ja verhot. Sitä ennen on kyllä yleisvaikutelma pilalla.