Rouva Koiviston päiväkirja: Kirjoittaja on pahalla tuulella, ja se on ”mitä parhainta käyttövoimaa yleisönosastokirjoitteluun”
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 42 Tellervo Koivisto on tuohtunut Suomen Kuvalehden pääkirjoituksesta.
Tellervo Koiviston 42. pakina, Suomen Kuvalehti numero 39/1969.
Rakas päiväkirja.
Olen yksin ja sen verran huonolla tuulella, että olisi sääli mennä nukkumaan. Huonotuulisuus kun on mitä parhainta käyttövoimaa esimerkiksi suursiivoukseen tai vaikkapa yleisönosastokirjoitteluun. Suomen Kuvalehti suositteli tuota viimeksi mainittua eräässä pääkirjoituksessaan. Mitäpä jos noudattaisi kehotusta.
Arvoisa pääkirjoittaja. Kirjoituksestanne päätellen olette hapan julkilausumille. Näette niiden allekirjoittajissa itsensä korostajia, poliittisia pyrkyreitä ja kaljalla kävijöitä ja suotte myötätuntonne niille, jotka eivät suo julkilausumille allekirjoitustaan. Mutta eivätkö nämä henkilöt korosta itseään pitämällä itseään liian hyvinä ja yksilöllisinä liittyäkseen muiden seuraan?
”Kuinka moni meillä seuraa niin aktiivisesti esimerkiksi maailmanpolitiikkaa, että pystyy esittämään varmoja, nimikirjoituksin vahvistettavia mielipiteitä?” kysytte. Mutta jos mielipiteiden esittäminen sellaisissa kysymyksissä kuin Vietnam, Latinalainen Amerikka, Tshekkoslovakia jne. jätetään vain ulkopolitiikan erikoistuntijoiden tehtäväksi, ei tässä maassa olisi montakaan kannanilmaisuihin oikeutettua. Mitä taas tulee julkilausumien yksipuolisuuteen, niin eivätkö ne yleensä ole vastauksia päinvastaisille yksipuolisuuksille?