Rouva Koiviston päiväkirja: Keskitason suomalaiselle ruotsalainen avioliiton määritelmä on melkoisen vieras
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osa 61 pohtii rouvien titteleitä ja sitä, kenen kanssa voi missäkin mennä naimisiin.
Tellervo Koiviston 61. pakina, Suomen Kuvalehti numero 8/1970.
Tietoliikennelakosta huolimatta liikkuu eräässä pitäjässä tieto avio-onneni rakoilemisesta. Tieto on ennenaikainen, mikäli se niin kuin luulen, perustuu Apu-lehden tekemään tietokonehoroskooppiin. Tietokone lupasi avioristiriitoja vasta maaliskuulla, mutta ainahan huhu on aikaansa edellä.
Yleensä ristiriitoja voi säädellä ja sovitella, mutta taivaanmerkkien ennustaminen ristiriitojen edessä tuntee olevansa voimaton. Ainoa ajateltavissa oleva puolustautumiskeino on henkinen valmentautuminen, totuttautuminen siihen, mikä tuleman pitää.
Aviollisten ristiriitojen syyksi ilmoitti tietokone omistamisesta johtuvat erimielisyydet. Maallisesta mammonasta tuskin riitaa syntyy, sillä sen suhteen on helppo noudattaa tasajaon periaatetta.
Huomattavasti monimutkaisempi on kysymys siitä, kuka avioliitossa kenetkin omistaa. Väitetään nimittäin, että yhteiskuntamme on siten rakennettu, että äiti omistaa lapset, isä omistaa äidin, firma omistaa isän ja pankki omistaa firman.
Omistussuhteita jouduttiin pohtimaan Raatikaisenkin perheessä – muussakin kuin luuranko-mielessä. Jokainen joka tuntee Kaisa Raatikaisen, voi vakuuttaa, että hän on enemmän Kaisa Raatikainen kuin rouva Erkki Raatikainen. Mutta yhteiskunta ei ota tätä uskoakseen. Kaisa Raatikainen on yrittämässä eduskuntaan, mutta hän ei voi yrittää sinne ilman titteliä. Kaisa on ollut kotona hoitamassa miehen ja neljän lapsen taloutta ja voi sanoa, että se on hänen toimensa ja ammattinsa.
Nyt kuitenkin yhteiskunta – keskusvaalilautakunnan hahmossa – vaatii, että hänen pitäisi olla jotakin muuta kuin rouva Kaisa Raatikainen, esimerkiksi pääjohtajan rouva. Kaisa puolestaan on sitä mieltä, että genetiivi merkitsee omistamista eikä hän katso olevan pääjohtajan omaisuutta. Jos ei rouva kelpaa, hän on mieluummin vaikka uimamaisteri.
Tässä vaiheessa Kaisa on voitolla, mutta saa nähdä, miten jatkossa käy. Minusta ei rouva-tittelikään sovi Kaisalle. Jos tittelin välttämättä pitää aviosuhdetta kuvata, laittaisin Kaisan eteen sanan toveri. Ehdotukseni taitaisi kuitenkin aiheuttaa liiaksi tulkintavaikeuksia, joten olen valmis vetämään sen takaisin kaikkien osapuolten yhteiseksi parhaaksi.
Tittelin valintavaikeuksia ei sen sijaan ole ehdokkaana olevan Leena Valvanteen kohdalla, sillä hän on lääninkätilö, sairaanhoitaja, valtiot.maisteri ja rouva, kolmen lapsen äiti.
Aviollisia asioita on käsitelty myös Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa Reykjavikissa. Pohjoismaiden yhteisenä pyrkimyksenä on yhdenmukaistaa eri alojen lainsäädäntö. Tämä ei ole niinkään helppoa, sillä pohjoismaisuudesta huolimatta kulkee jokainen maa omaa tahtiaan. Jonkinlaisena sääntönä lienee, että Ruotsi avaa uria, sitä seuraa Tanska, ja Suomi ja Norja piipertävät perässä parhaan kykynsä mukaan.
Hiljattain on Ruotsissa asetettu komitea, joka todennäköisesti tulee esittämään radikaaleja muutoksia perhe- ja avioliittolainsäädäntöön. Avioeron saanti helpottuu huomattavasti ja mikä meille on oudointa, useat erilaiset yhteiselämän muodot ovat avioliittoon rinnastettavia.
Konservatiivina tunnettu kansanedustaja Georg Ehrnrooth on Reykjavikissa käyttämässään puheenvuorossa ilmaissut huolestumisensa kehityksen suunnasta ja pyytänyt Ruotsia ja Tanskaa harkitsemaan tilannetta uudestaan.
Todennäköisesti mikään ei estä kehitystä näissä maissa, mutta yhtä todennäköistä lienee, ettei Suomessa vielä olla valmiita radikaaleihin ratkaisuihin. Keskitason suomalaiselle on melkoisen vieras ruotsalainen määritelmä, jonka mukaan avioliitto on kahden tai useamman, eri tai samaa sukupuolta olevan henkilön yhteenliittymä.
Onneksi sanojen takana olevat asiat eivät ole lainkaan niin vaarallisia kuin miltä ne ensikuulemalta vaikuttavat. On päinvastoin todennäköistä, että nopeasti kehittyvässä yhteiskunnassa vanhentuneet lait ja säädökset saavat aikaan enemmän häiriötä kuin uudet, siinäkin tapauksessa, että niiden laadinnassa olisi menty pikkusen pieleen.
Mutta lakeja ei voida muuttaa ennen kuin miehet ovat tarpeeksi kypsiä niiden läpiviemiseen. Ja toistaiseksi suomalaiset haluavat solmia avioliiton yhden ja eri sukupuolta olevan henkilön kanssa.