Rouva Koiviston päiväkirja: ”Kello kolme iltapäivällä päädyin toteamukseen: naisen paikka ei ole kotona”
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 16 kirjoittaja ihmettelee, että aivan vasta äidin paikka oli kotona, mutta nyt ohje joutaakin romukoppaan.
Tellervo Koiviston 16. pakina, Suomen Kuvalehti numero 7/1969.
Rakas päiväkirja. Kun tutkii ammoin sitten kuolleiden ihmisten elämää (esimerkiksi sarjafilmissä ”Kiviset ja Soraset”), tuntuu usein siltä, että maailmassa ei ole tapahtunut mitään oleellista sen jälkeen, kun eräs apina kyllästyi apinan elämäänsä ja ryhtyi ihmiseksi. Kuitenkin kehitys kehittyy johonkin suuntaan koko ajan ja ihmisten arvostukset muuttuvat kehityksen mukana. Arvostusten muuttumista on tapahtunut perhe-nimisen yhteisönkin piirissä.
Ei ole pitkää aikaa siitä, jolloin metsästä peltoa raivaava mies ja kahdeksatta lastaan hoitava äiti olivat kansallisia esikuvia. Nyt ovat arvot kutakuinkin päinvastaiset. Valveutunut mies istuttaa peltonsa metsälle ja aviovaimo syö pillerin päivässä pysyäkseen työmarkkinoilla kilpailukykyisenä miehen kanssa.
Vielä pari vuotta sitten meille selitettiin, että äidin paikka on kotona. Erilaiset tutkimukset osoittivat, että koti on lapsen paras kasvatuspaikka ja äidin läheisyys lapsen ensimmäisenä elinvuonna on lapsen myöhemmälle kehitykselle ratkaiseva. Naisen kotona olo oli muutenkin kaikin tavoin suositeltavaa, se lisäsi kodin viihtyisyyttä ja vähensi avioeroja ja nuorisorikollisuutta. Kaikki tämä oli tutkimuksilla todettu.