Rouva Koiviston päiväkirja: ”Kamala hurtta!” sanoin alkajaisiksi – ”Hävytön nainen!” kivahti tämä
Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Tellervo Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972. Osassa 51 Salt-neuvottelujen kohteliaisuus uuvuttaa.
Tellervo Koiviston 51. pakina, Suomen Kuvalehti numero 49/1969.
Rakas päiväkirja. Salt-neuvottelujen alkuvaiheessa oli useana peräkkäisenä päivänä vastaanottoja, joissa kummankin osapuolen neuvottelijat, avustajat, lehtimiehet ja vaimot tapasivat toisiaan ja isäntämaan edustajia. Äänten sorina oli melkoinen. Missä kaksi tai kolme seisoi vastatusten, sieltä erotti seuraavantapaista mielipiteitten vaihtoa:
”Olemme hyvin iloisia, että tämä kokous on juuri Suomessa. Meillä on aina tunnettu maatanne kohtaan suurta mielenkiintoa.”
”On maallemme suuri kunnia olla näin tärkeän kokouksen isäntämaana.”
”Valitamme että meillä on näin märkää ja pimeää.”
”Sellaistahan se on kaikkialla tähän vuodenaikaan. Teillä sentään asunnot rakennetaan erittäin lämpimiksi. Lämpimimmissä maissa saattaa sen sijaan hotelleissa palella.”
”Toivokaamme, että tämä kokous johtaa positiivisiin tuloksiin.”
”Niin sehän olisi onneksi meille kaikille.”
”Toivottavasti viihdytte maassamme.”
Kolmannen illan jälkeen pelkäsin muuttuneeni kohteliaisuusautomaatiksi lopuksi elämääni. Kotimatkalla purnasin kohteliaisuutta ja korulauseita vastaan ja uhkasin seuraavassa tilaisuudessa, oli se sitten mikä tahansa, sanoa jotakin sellaista, mitä minun ei odoteta sanovan.
Seuraava tilaisuus oli Messuhallissa. Se oli suuri tilaisuus tai ainakin osanottajia oli runsaasti. Astuessani sisään katselin ympärilleni etsien sopivaa uhria. Vihdoin rohkaisin mieleni ja astelin erään osanottajan luo:
”Kamala hurtta!” sanoin alkajaisiksi.
”Hävytön nainen!” kivahti tämä yllättävän feminiinisellä äänellä. ”Minä olen Pimpinella von Waldunfeld, mitä sukua te olette?”
”Anteeksi, taisin erehtyä”, sopersin ja jatkoin matkaani.
”Uskollinen ystävä”, sanoin hetken kuluttua eräälle miellyttävän näköiselle vastaantulijalle ja ojensin kättäni.
”Ei mitään teeskentelyjä”, vastasi tämä. ”Juhlapuheissa sanotte ’ihmisen paras ystävä’, mutta arkielämän sanonnat paljastavat mitä te todella meistä ajattelette. Kaikkein kurjinta ilmaa nimitätte koiranilmaksi, pahin vihamiehenne on kirottu koira, kelvottomin virkanne on koiranvirka ja epäluulonne ilmaisette sanomalla, ettei ole koiraa karvoihin katsomista. Sanokaapa, kenestä muusta te puhutte niin halveksivasti kuin meistä?”
”Pyydän tuhannesti anteeksi”, sanoin ja jatkoin nolona matkaani.
”Mitkä hienot rotuominaisuudet teillä onkaan”, sanoin seuraavalle vastaantulijalle ihailevasti hymyillen.
”Päinvastaisista puheistanne huolimatta olette yhä rotuerottelijoita”, vastasi tämä. ”Te muka jalostatte meitä, mutta pelkään pahoin, että ette tee sitä meidän vuoksemme ettekä meidän parhaaksemme. Itsellenne te haette mainetta ja kunniaa, meidän luonteemme ja lajiominaisuutemme on teille yhdentekevä asia. Kenties olette tyytyväisiä silloin, kun me emme enää yhtään muistuta alkuperäistä lähtökohtaamme.”
Katselin murheellisena vastaantulevaa pariskuntaa. En uskaltanut sanoa enää mitään. He sen sijaan uskalsivat:
”Olemme kyllästyneet moraalilakeihinne. Pitääkö meidän luopua seksuaalielämästämme vain sen takia, että te ette viitsi hoitaa jälkeläisiämme? Antakaa meille pillereitä, joita itsekin syötte ja sen jälkeen vapautta edes siinä laajuudessa kuin sitä on itsellänne. Koko tulevaisuutemme…”
”Kita kiinni!” sanoin minä ja ryntäsin ovelle.
”Tämä se on sitä tasa-arvoisuutta ja rauhallista rinnakkaiseloa”, huudettiin perääni, ”itse ollaan aina äänessä, mutta hetki kun meikäläinen alkaa haukkua, sanotaan ’hiljaa siinä'”.
Palasin kotiin Messuhallin koiranäyttelystä syvissä mietteissä.
Ehkä on sittenkin viisasta, että Salt-neuvottelujen vastaanotoilla puhutaan ilmasta ja nähtävyyksistä ja viihtymisestä. Sillä jos jokainen sanoisi, mitä ajattelee, käytettäisiin pian sanojen jatkeena samppanjalaseja, katukiviä, patukoita ja lopuksi niitä atomeja ja ohjuksia, joista nyt pyritään pääsemään eroon.
Jotta en kuitenkaan toistaisi aina samoja sanoja, aion seuraavalle vastaanotolle opetella eräitä uusia sanontoja, esimerkiksi: Mitä pidätte suomalaisesta saunasta?