Rouva Koiviston päiväkirja: Hallituksen hajoamisen näkyvimmäksi syyksi muodostui kysymys voin ja leivän hinnasta

Jotta asiat sujuvat, tarvitaan sisäisesti vahvoja ja yhteistyökykyisiä puolueita, kirjoittaa Tellervo Koivisto. Suomen Kuvalehti julkaisee blogina Koiviston pakinat vuosilta 1968–1972.

Tellervo Koiviston 122. pakina, Suomen Kuvalehti numero 45/1971.

Vaikka minulla on suora yhteys tärkeisiin kohteisiin – ikkunoistani näkyvät eduskuntatalon portaat ja Paasivuorenkadun puoluetoimiston sisäänkäynti – ovat tapahtumat viime aikoina edenneet sellaista vauhtia, etten alkuunkaan ole ollut perillä siitä, mitä milloinkin on missä ja miksi päätetty.

Hallitus horjuu, mutta näytti asettautuvan jaloilleen. Demarit ja maataloustuottajat olivat täydessä sodassa, mutta kun hallitus sitten näytti tämän sodan seurauksena keikahtavan, ilmestyivät puheenjohtajat Paasio ja Virolainen kuvaruutuun ystävällisesti ritirinnan eikä kumpikaan vuodattanut kyyneltä edesmenneelle hallitukselle ja nuorena nukkuneelle eduskunnalle. Virolainen tuumi, että ystäviähän tässä ollaan nyt ja toivottavasti jatkossakin ja Paasio nyökähytti päätään.

Yhtä yllätyksellinen oli presidentti. Presidentti on yleensä tukenut eduskuntaa ja hallitusta, mutta nyt näytti päinvastaiselta. Hallitukselle annettiin määräaika, niin lyhyt, ettei se siinä ajassa ennättänyt muuta kuin kuolla.